Bright Lights

Joulu on vietetty ja on palattu projektin pariin. Pyhien aikaan kului kirjoja ja valittuja paloja (?) kilometreittäin ja samalla suklaata varmasti kiloittain. Lisäksi glögiä, punaviiniä ja pipareita enemmän kuin laki sallii. Onneksi joku maailman hassuin koira raahasi minua lenkeillä perässään, mutta silti odotan innolla yo:n liikuntojen kevätkauden alkamista.
Lahjamäärästä päätellen kulunut vuosi sujui hyvin kiltisti, tosin epäilen etteivät tontutkaan kaikkea tienneet.

Vuoden vaihdetta pitäisi kohta lähteä juhlistamaan, tai pikemminkin pitäis olla jo. En ole raketti ihmisiä, vaikka kiva niitä on katsella, en ole ikinä yhtään sellaista taivaalle lähettänyt. Nuo ovat tämän vuoden virallisia turhakkeita, ja onkin järjetöntä heittää rahaa taivaan tuuliin. Taidan tyytyä tähtisädetikkuihin, tosin luulenpa niiden ja skumpan yhditelmän minulle liian vaaralliseksi.

Summausta kuluneesta vuodesta ja tulevan vuoden uusista kujeista myöhemmin.


Musiikki: Placebo: Ashtray heart

24/365

Työt on tehty, projekti kasassa, koti joulukunnossa, lahjat paketissa ja hermojaraastava kauppareissu suoritettu. Niinpä on siis aika suunnata lumisen joulun viettoon, vihdoin!


Musiikki: Disco Ensemble: Beacon

All the best girls

Loman alku on sujunut niin vauhdikkaissa merkeissä, että nyt voi hyvillä mielin vajota sinne talviunille.

Tenttiviikon päätteeksi juhlistettiin loman alkua sekä Muodin Huipulle -finaalia ystävä H:lla kera ystävien T ja S ja kuohujuoma. Ennakkosuosikilleni Mertille olisin voiton suonut, sillä tämä idearikas suunnittelija lähti ohjelmaan tyhjästä toisin kuin muut. Katrilla kun on vaatealan koulutus ja Marialla alalta jo pitkä kokemus ja oma liike. Mutta Katrikaan ei ollut huono voittaja, sillä ohjelman aikana tältä nähtiin upeita asuja sekä eniten voittaja-asuja. Lisäksi jaoin tytön pakkomielteen vetoketjuihin, niillä kun ei voi mennä vikaan. Finaalin läpi puittuamme suuntasimme viimeisiin opiskelijabileisiin, joissa ilta venyi neljään, mutta kiwaa oli!

Aamulla ei ollut enää kovin kivaa kun suuntasimme ystävien K ja E kanssa ottamaan sikainfluenssa-rokotetta. Minun aamu siis oli kello yksi.
Illemmalla kun elämä alkoi jälleen voittaa saapuikin serkkuni ja ystäväni M rosé-viinin kera luokseni ja ilta vierähti jutustellen ja kuunnellen tarinoita tytön matkoilta maailmalla. Tyttö kun on viimeisen vuoden ollut reissussa ties missä.
Siinä illan mittaan alkoivat omatkin ajatukseni karata maailmalle. Samalla kun itse miettin mitä kursseja ottaa keväällä, toinen miettii minne päin maailmaa suuntaa seuraavaksi. Karkailevat ajatukset saivat päähän idean, että mitä jos minäkin.
Ilta jatkui ystävä M:n kavereille, josta porukan lisääntyessä edelleen Klubille, jonne matkattiin se kolmen korttelin matka taksilla. Espanjasta saapunut tuttava ei kestänyt Suomen pakkasia ja halusi myös tukea suomalaisia työpaikkoja sekä pelastaa yksinäisen taksikuskin joulun jotta tämä voisi ostaa lapsilleen leluja. Niinpä tällaisten perustelujen edessä jouduimme muutkin myöntymään taksiin. Kauaa en kuitenkaan Klubilla viihtynyt sillä nouseva kuume, univelka ja aikainen herätys eivät taanneet parasta fiilistä.

Lauantaiaamun kuumeinen herätys melkein sai minut jäämään sängyn pohjalle, mutta parin särkylääkkeen voimin jaksoin lähteä juhlimaan ystävä A:n valmistujaisia. Olen niiiiin onnellinen tytön puolesta ja oli huisin kivaa nähdä kaikkia.

Alkuviikosta vielä tapasin ihanaisen ystävä M:n joka saapui tänne lämpimään etelän lomalle tuolta lumen keskeltä toiselta puolelta suomea. Innostuimme hieman shoppailemaan ja mukaan tarttui H&M:n talvinilkkurit puoleen hintaan! Niittiremmeillä varustetut luottokengät kun ovat pettäneet minut sillä ovat jo nyt ratkenneet saumoistaan vaikka kengillä on ikää pari kuukautta. Tuskin nämä HM-kengät pidempää jaksavat, mutta ehkä sitten jo parin kuukauden päästä ole kesä?

Musiikki: Lapko: Scandal

Night after night

Taannoin synttärilahjaksi saamani vedenkeitin on muodostunut viime aikoina korvaamattomaksi päivieni pelastajaksi. Pitkään pidin laitetta ehkä hyödyttömimpänä turhakkeena ikinä, sillä tähän asti olen elänyt uskossa että vesi lämpeää mikrossa tai kattilassa liedellä. Mutta kun tuo turhake ilmestyi elämääni, on se helpottanut sitä suunnattomasti.
En oikein pidä mikrossa lämmitetystä tee-vedestä sillä se vaahtoaa. En tiedä mitä vedelle siellä käy, mutta tuo ihmeellinen reaktio saa minut epäilemään kaikkea säteilystä avaruusolioihin. Ja kun teeveden keittämiseksi pitää nähdä vaivaa etsiä se kattila kaapista tai useimmiten likaisena tiskialtaasta, niin keitin pelastaa tältäkin vaivalta.
Näinä hyytävän kylminä pakkaspäivinä minusta on tullut varsinainen vihreän teen addikti ja tuo keitin valmistaa tuon lämmikkeen minuutissa. Tosin minun taitaa olla turha valittaa, sillä pohjoisemmassa asuvan ystäväni korkeuksilla pakkasta on -20`C.



Vihreä tee on syksyn mittaan koukuttanut minut niin erilaisilla makuvaihtoehdoilla kuin terveellisyydelläänkin. Kahvinjuonninkin olen saanut tuon ihme-aineen voimalla aisoihin. Kesällä kahvinjuontini lähti aivan käsistä, aamulla meni pari kuppia jotta heräsi ja jaksoi töihin, töissä meni kuppi jos toinenkin jotta pysyi hereillä ja työpäivän jälkeen usein oli vielä pakko keittää jotta jaksoi illallakin tehdä jotain. Päivän mittään tuota koukuttavaa ainetta kului neljästä kuuteen kuppiin. Niinpä pikkuhiljaa siirryin korvaamaan kahvia vihreällä teellä, sehän sisältää puolet kahvin kofeiinimäärästä, ja huijasin kroppaani juomalla jotain muuta lämmintä kyseisinä kahvihetkinä.
Ja vieroituksen tuloksena, nykyään menee kaksi kuppia kahvia päivässä! Aamuisin aivot vaativat herätäksen yhden ja vielä päivällä pysyäkseen käynnissä toisen. Lisänä vihreää teetä saan juoda miten vain tahdon, ja sitä kuluukin pari kolme kuppia sekä piristykseksi että syväjään sultaamiseksi.

Musiikki: the Sounds: Crossing the rubiscon

Loppu

Tämä tyttö aloitti hyvin ansaitun (köh) joululoman sillä viimeinen tentti on ohi ja viimeinen essee viittä vaille valmis. Loman alkua juhlistaa ja esseen valmistumista hieman hidastaa lämmin minttukaakao. Kokeen jälkeistä stressiä purettiin ytävä P:n kanssa päämäärättömällä neljän tunnin shoppailukierroksella jouluisissa kaupoissa. Tarkoituksena oli löytää lahja siskolle, jolla on jo kaikkea, mutta kaikesta kiertelystä huolimatta mukaan tarttui vain itselleni uudelleenkäytettävää leivinpaperia. Vaikka enhän edes leivo ikinä.

Musiikki: Herra Ylppö ja Ihmiset: Pojat ei tanssi

Betonikaupunki

Miten jouluun voi olla kaksi viikkoa, vaikka koko joulukuukin on saapunut täysin varkain?? Ei ole aivot oikein rekisteröineet kalenterin kulkua kun kylmä ja pimeä betonikaupunki loistaa lumettomuuttaan. Kylmyys ja pimeys ovat saapunut jo sisälle asti, mutta niitä torjumaan on ympäri asuntoa pesiytynyt melkoinen kynttiläarmeija. Sohvapöydälle niitä on kerääntynyt jo pieneksi takaksi asti
.

Vielä viikon verran pitäisi skarpata sillä kaksi tenttiä odottaa. Saattaa olla että saavat odottaa tammikuulle. Joululoma tule jo! Ei tosin joulukaan oikein innosta, mutta ei sitä kai pakoonkaan pääse. Ei näillä veronpalautuksilla. Tuntuu että koko syksyn olen mennyt juosten ehtimättä hengähtääkään missään välissä. Niinpä olen ajatellut suunnata talviunille koko joululomaksi, lukea kilometreittäin kirjoja ja elää vain glogillä ja suklaalla. Tosin uusi työprojekti, työt, pari tammikuulle jäänyttä tenttiä ja pari suomennettavaa artikkelia uhkaavat suunnitelmani estää.

Edellinen työprojekti siis päättyi vain jatkuakseen uudella. Kauan odotetun oman avaimen saamisen pitäisi helpottaa aikataulua, mutta se tarkoittaa vain etten voi enää vältää iltojen ja viikonloppujen viettämistä yo:lla. Projektia saan edelleenkin tehdä kun vain ehdin ja jaksan, mutta ei se taida valmistua sieltä yksinään. Niinpä se tietää pitkiä iltoja ellen halua olla siellä vielä keväällä.

Mutta vielä ennen ajatusten uhraamista viimeiselle opiskelurutistukselle olisi tämän hitaan vapaapäivän piristykseksi luvassa glögitreffit ystävien kanssa ja huomenna pian vaihtoon lähtevän kaverin läksiäiset opiskelukavereiden kommuunissa.

Musiikki: Olavi Uusivirta: Aina siellä

No One Sleeps When I'm Awake

Viime viikkoisesta laivareissusta pikkuhiljaa toipuessa, univelan vähetessä ja valokuvia selaillessa kirkastuvat ajatuksen sen verran, että voi vain todeta sen olleen aivan mahtava reissu!
Laivatunnelmiin valmistauduimme ystävä H:lla ja etkoilu jatkui laivan seisovassa pöydässä, jonne havaitsin ettei kaltaisellani kasvissyöjällä ole mitään asiaa. Varsinkaan 35:llä eurolla. Niinpä keskityin pöydän nestemäisiin antimiin ja ah niin ihaniin jälkiruokiin.
Ilta (ja aamu) piti sisällään ihania ystäviä, tuttuja niin vuoden kuin kahden vuoden takaiselta risteilyltä (!), ainejärjestöläisiä, tulevia kollegoita toisaalta, Hunksien esitysten välttelyä ja hauskoja hetkiä. Jutun taso laski sitä mukaa mitä pidemmälle kello ehti, ja niinpä seuraavana päivänä puhuimme niin tulevista siivoojan oppisopimuskoulutuksestamme kuin kotinaisen (ei vaimon) urastamme. Onneksi risteily on vain kerran vuodessa, sillä kyllä sitä toipumisessa se vuosi vierähtää :)


Musiikki: the Sounds: Lost in love

Päivä on nuori

Onko se jokin universumin kirjoittamaton laki, fysiikan laki, perhosvaikutus, että juuri silloin kun on menoa, sattuvat kaikki menot päällekäin. Voi mennä parikin viikkoa ilman suurempia ohjelmanumeroita, kunnes yhteen päivään kasautuu menoja koko kuukauden tarpeiksi.

Tänään olisi ollut kauan odotettu Hardcore Superstar Klubilla, mutta en suinkaan ole tänne menossa, sillä illalla suunnataan risteilemään. Laivalle toki on kivaa mennä, varsinkin kun saimme ystävä T:n taas takaisin, mutta ei se korvaa kunnon rock'n'rollin missausta. Olen HCSSn todistanut keikalla vain kerran muutamia vuosia sitten Tavastialla.


Päivän paitaongelmalta pelasti Lindex - -liike, josta en ole ostanut vaatteita vuosiin. Tunika on aivan unelma ja kustansi tänään normaalin 25n auron sijasta 10e!



Musiikki: Raappana: Kasvonpiirteet

Lupaus kesästä

Näin pikkujoulukauden kohta alkaessa siirtyy katse kynsiin, joihin pitäisi saada vähän eloa. Kesän kynsilakan väreinä toimivat kirkkaan punainen ja toisinaan hillitympi helmiäisvalkoinen. Tuo kirkkaan punainen tuntuu jotenkin näin harmaassa syksyssä liian räväkältä vaikka kesään tuo kuului kuin maito kahviin. Varpaiden kynsistä mansikanpunainen ei kuitenkaan lähde, vaan vie ajatukset kesän lämpöön näin talvellakin.
Musta kynsilakka voisi antaa syksyyn hillittyä räväkkyyttä, mutta luulenpa sen teinivuosien suurkulutuksen jättävän ajatuksen rauhaan. Uutuusväri harmaa voisi olla mielenkiintoinen, mutta pelkään sen olevan jotenkin tylsä. Niinpä ajatus taitaa kääntyä tummaan violettiin, juurikin tuohon väriin josta luulin etten yhtään pidä. Kuitenkin väri pienenä yksityiskohtana voisi olla piristävä nyt kun sen suurkulutuksesta alan toipua.

Tosin ehkä näissä seinäkiipeilyn rasittamissa kynsissä näyttävä lakka olisi vain julmaa pilaa.

Musiikki: Scandinavian music group: Casablanca

Viimeinen valitusvirsi

Tänään on ollut niitä päiviä kun ei olisi pitänyt nousta ylös lainkaan.
Aamulla eilisen hiustenvärjäysoperaation jälkeen hiukset ja minä tahdoimme eri asioita, minä tahdoin nämä suoriksi alaspäin kun taas nämä sojottivat kiharina ylöspäin.
Matkalla aamun tenttiin pyörästä puhkesi rengas, kun joku oli päättänyt pystyttää rakennustyömaan nauloine kaikkineen keskelle katua. Kiitos. Ei sillä, että myöhästyminen olisi haitannut, kun en edes palauttanut tenttiä kun ei tietokoneet ole tuo vahvin lajini.
Lisäksi sain tietää joutuvani tenttimään erään tentin viikon päästä, vaikka suunnittelin jättäväni sen alkuvuoteen. Missä välissä pitäisi muka ehtiä lukea? Lisäksi kokkaillessani heitin ruokaan curryn sijasta pippuria reilulla kädellä.

Mahtui päivään sentään jotain hyvääkin, sillä lounas ihanien ystävien K, E ja P sai ihmeitä aikaan kuten myös tieto tentin menosta yhtä huonosti kaikilla.

Jos uskallan tänään vielä poistua kotoa, illan ohjelmassa olisi improvisaatioteatteria Klubilla

Musiikki: PMMP: Pariterapiaa

Shades of grey

Tämän tytön ajatukset eivät suinkaan ole huomisessa tentissä, vaan ovat karanneet jo ensi kesään, jolloin tyttö lähtee kahdeksi viikoksi näihin maisemiin..



.. Norjan tuntureille, luonnon armoille, yöttömään yöhön. Niinpä aamupäivä on mennyt surffaillessa Google Earth:ssa ja kuvahauissa eikä suinkaan tenttikirjan parissa. Reissuun lähtevät myös ihanat ystävät T ja P!

Musiikki: Hardcore superstar: Wild boys

Starlight

Kuluneen viikon kiireet on juostu, mutta työviikonloppu ja viikon alussa siintävä tentti eivät anna rauhaa.

Illat ovat olleet jo pimeitä kotiutuessani projektin parista yo:lta, mutta matkalla minulle on avautunut tämä kaupunki aivan uudessa valossa, voi kuinka kaunis jokiranta onkaan kaikkine valoineen:



Juuri kun ehdin jo juhlia ajatusta projektin loppumisesta ensi viikolla, sain kuulla ohjaajaltani työn jatkuvan ja muuttuvan palkalliseksi. Sehän sopii!
Lisäksi jokin aika sitten kyselemäni kandityön aiheen luulin jo unohtuneen, kunnes ohjaajani kantoi tänään valmiin (ja mielenkiintoisen) aiheen ja pinon kirjoja ja artikkeleja työpöydalleni. Tuon pinon, jonka minun olisi kuulunut itse hankkia. Sehän sopii!
Lisäksi ohjaaja oli keksinyt jossain kaukaisuudessa siintävän gradun aiheeni. Siinähän meni pienen tytön pää aivan pyörälle. valmis tulevaisuus alkoi mietityttää kun ei oikein vieläkään tiedä mitä tyttö haluaisi tehdä isona.

Mutta nuo ajatukset saavat nyt kadota sillä vihreä tee, lämmin peitto, Himoshoppaaja-kirja ja kohta alkava Los Angles Ink ja ihanainen Kat von D kutsuvat käpertymään sohvan nurkkaan. Jos ei niiden voimalla seliviä huomisesta työpäivästä, niin ei sitten millään.

Musiikki: Muse: Invisible

the Look

Fiftari-tunnelmiin minut on saanut tämä biisi: www.youtube.com/watch?v=v5HkglOcm1k&feature=related

Ja tämä yhtye:


Kyseessä on siis the Baseballs yhtye, joka ainakin minulle tuli aivan puuntakaa täysin koukuttavalla versiollaan Umbrella-kappaleesta.

Bändissä on jotain hyvin vetoavaa, mikä ei tosin ole uutta kun on kyse haalistuneista farkuista, ruutupaidoista, nahkatakeista, conversen perinteisistä tennareista, mukaansa tempaavista biiseistä, leppoisasta musiikista ja pilkkeestä silmäkulmassa.

M
Musiikki: the Baseballs: Let´s get loud

Walk the line

Viime yönä en nukkunut lainkaan, mikä ei ollut ollenkaan hyvä juttu yhdistettynä aamuviiden herätykseen, yhdeksän tunnin työpäivään sekä neljän tunnin projektityöhön. Illalla kotiutuessani pelkäsin jo omia tekemisiäni ja jätin pyörän suosiolla yo:lle, olin varma että päätyisin sillä vielä Aurajokeen.

Tämä päivä mentiin siis pelkästään kahvin voimalla..Mutta miksi minä en silti näyttänyt noin pirteältä?

Pitää silti jostain etsiä tulitikut pitämään silmiä auki vielä tovi, sillä illan mainitota Johnny Cash elokuvaa Walk the line ei voi missata. Ei edes nyt kun näen sen kolmannen kerran.

Fiftari-tunnelmiin olen muutenkin virittäytynyt viime aikoina, mutta asiasta lisää huomenna..

We don´t celebrate sundays

Vaikka duracelini olikin tarpeen ladata, viime yön kolmentoista tunnin yöunet ei olleet ihan toivotut. Päivän työvuoron peruuntumisesta vapautuneen ajan olisi voinut käyttää hyödyllisemminkin kuin nukkumalla. Yhdeltä nautitun aamukahvin jälkeen on kuitenkin päivän saldona kaksi valmista esseetä ja siisti asunto. Vielä yksi raportti odottaa tekemistään ja puolikas tenttimateriaali lukemistaan. Onneksi tenttiin on vielä viikko, sillä ensi viikolla en ehdi tehdä mitään.


Ladatuista duraceleista olisi parasta olla hyötyä huomenna kun herätys on viideltä. Tuollainen pitäisi lailla kieltää. Tarkoitus olisi siis skipata luennot ja mennä päiväksi töihin ja sieltä vielä jatkaa projektin pariin. Yli kuukauden työtauon jälkeen rahat on auttamattomasti vähissä, mutta onneksi eilenkin pääsin jo hieman kartuttamaan lompakkoa.

Viime viikko oli hyvin hektinen eikä kiire ota loppuakseen alkavallakaan viikolla. Jossain välissä kuitenkin sain päätökseen Tuija Lehtisen kirjan Mies taskussa. Kirjaa en suosittele kenellekään sillä se oli varsinainen pettymys, mikä oli outoa kun kirjailijan muut kirjat ovat mainioita. Kirjan kerronta oli hyvin ontuvaa, kielikuvat heikkoja ja juoni täysin ennalta-arvattava. Kirja meinasi jäädä useasti kesken mutta sain sen kahlattua loppuun odottaen jotain loppuhuipennusta, jota ei tullut.
Olisi tietysti fiksua lukea aikamme suurimpia kirjailijoita Waltarista Bukowskiin ja Hemingwaysta Kunderaan, mutta välillä kaipaa vain aivot narikkaan jättävää ihmissuhdedraamaa.


Mitä omaan ihmissuhdedraamaani tulee, kesäpoikaa ei näkynytkään tiistaisessa rokki-illassa, mutta yhden exäni hyppäämisessä lavalle ja soittamisessa eräässä illan bändeistä oli jo tarpeeksi.

Ilman että olisimme edes vaihtaneet numeroita, tuolta lauantaiselta komistukselta saapui viesti, jolle ei voinut kuin nauraa. Että oli mukava jutella tuolloin ja anteeksi että hän oli käyttäytynyt oudosti, että on kiinnostunut toisesta eikä halua pelailla mitään ja anteeksi ettei sanonut sitä tuolloin.

Ei kukaan lähetä tuollaista viestiä parin päivän hiljaiselon jälkeen kun en edes mitään odottanut, hih. No hard feelings, olihan tuo ilta vain mukava syksyn piristys.

Musiikki: Hardcore Superstar: Wild boys

Stop and stare

Eilinen ilta kului muodin ja maailmanlopun parissa Finnkinon superpäivässä, jossa siis kaikki leffat 5,5e! Tehokasta ajankäyttöä siis, mutta annoin sen itselleni anteeksi pitkäksi venyneen koulu- ja projektipäivän takia.

Siskon kanssa käväistiin katsomassa Coco Avant Chanel, jossa pääosassa ihanainen Audrey Tautou. Vaikka leffasta pidin paljon, petyin hieman sen keskittymiseen Cocon elämäkertaan muodin jäädessä taka-alalle.

"Pieni tyttö, joka joutuu sisarensa kanssa orpokotiin ja odottaa joka sunnuntai isäänsä – turhaan. Heikkoääninen kabaree-esiintyjä, joka laulaa humaltuneille sotilaille. Vaatimaton ompelijatar vaatturiliikkeen takahuoneessa. Nuori ja laiha kurtisaani, joka saa turvapaikan turmeltuneiden joukossa. Rakastunut nainen, joka tietää, ettei tule koskaan menemään naimisiin, ja joka saamastaan vastarakkaudestakin huolimatta vastaa kosintoihin kieltävästi. Kapinallinen, jonka mielestä hänen aikansa kirjoittamattomat säännöt ovat painostavia ja epäoikeudenmukaisia, ja joka pukeutuukin siksi rakastajiensa vaatteisiin.

Coco Avant Chanel on tarina Gabrielle ”Coco” Chanelista, uppiniskaisesta orvosta, josta erikoislaatuisen elämänsä aikana tuli legendaarinen muotisuunnittelija, modernin naisen ruumiillistuma ja ajaton menestyksen, vapauden ja tyylin symboli."

Illan toisena leffana kävimme ystävä H:n kanssa katsassamassa tuon maailmanlopun elokuva 2012. Seuraava kappale sisältää juonipaljastuksia leffasta, joten hyppää yli jos meinaat sen katsoa.

Elokuvan olisi mitä ilmeisemmin ollut tarkoitus olla traaginen ja kauhistuttava, mutta mitä hurjemmaksi elokuva kävi, sitä enemmän nauroimme. Koko ajatus maapallon sisuksen kiehumisesta tuntui aika kaukaa haetulta, ja maanjäristysten liikkuminen sellaisella tahdilla myöskin. Kuinka ollakaan päähekilöt pääsivät pakoon rikkoutavaa maankuorta, vaikka tiet ja kaupungit aivan heidän kintereillään sortuivat ja he selvisivät hengissä vaikka melkein koko muu ihmiskunta tuhoutui. Viimeistään siinä vaiheessa kun kirahveja lennätettiin lumipyryssä helikoptereilla arkkeihin, oli naurussa pitelemistä. Lisäksi ajatus vain muutaman yksilön pelastamisesta tuntuu huvittavalta, sillä eihän se lajin tulevaisuutta turvaa.

Musiikki: the Baseballs: Hot´n cold

One step at a time

Illan ohjelmassa olisi tiedossa rokkia @ Klubi. Luulisi minun olevan asiasta hyvin innoissani, mutta tilanteeseen tekee piiiiiiiiitkän miinuksen se, että paikalle on saapumassa kolme exääni. Mukaanlukien kesäpoika, jota en olekaan nähnyt sen koommin. Turku on liian pieni.

En tiedä pitäisikö kohdata tilanne kuin mies vai vetäytyä illaksi piiloon pahaa maailmaa peiton alle kirjan kera. Jälkimmäinen vaihtoehto kuulostaa yllättävän houkuttelevalta, mutta luulenpa ettei ystävät sitä salli.

Ihan kuin pohdinnasta tapaanko lauantaista komistusta enää ikinä ei olisi jo tarpeeksi päänsärkyä ja nyt vielä tämä!

Musiikki: Deep Insight: Danger

Post blue

Muodin huipulle -ohjelmasta putosi viimeksi täysin väärä henkilö. Tykkäsin tosi paljon Olgan mekosta ja etenkin väreistä, mutta kieltämättä asu menetti muotoaan ilman vyötä.

Olgan tyyliä olen ihastellut jo pitkään. Miten se tyttö voikaan aina näytää niin tyylikkäältä mutta samalla rennolta, ja siltä että on pukeutunut minuutissa. Luulenpa että tästä voi syyttää villatakkien, pillifarkkujen ja korkokenkien sekä mustan, harmaan ja siniharmaan pyhää liittoa. Taisinpa muuten nähdä tytön taannoisissa kahvilan avajaisissa, turkulainen kun on, hih.

Olgalla oli viimeisimmässä jaksossa päällä printti-paita, joka näytti hyvin tutulta. Samanlainen pantteri-paita löytyikin vaatekaapistani! Kyseisen paidan olemassaolon olin jotenkin unohtanut, mutta pääsipä tuo tänään päälle. Tykkään kuvasta tosi paljon.


Musiikki: Placebo: 20th century boy

Yö päivää keinuttaa

Eilinen oli kyllä taas sellainen päivä että Huh!
Tenttiin lukemista sain päivällä välteltyä käväisemällä kirppiskierroksella, josta mukaan tarttuikin kolme aivan upeaa paitaa, ja ostokset verottivat lompakkoa yhteensä viisi euroa! Erityisesti Gina Trikoon vaalean harmaasta trikootunikasta olen hyvin innoissani. Liikkeessä olen selaista katsellut jo pitkään mutta olen ajatellut ettei kyseinen malli sovi minulle. Mutta 1,5 euron hinnalla päätin kokeilla ja sehän istui täysin ja rakastuin. Vaate näyttää henkarilla aivan kamalalta, mutta en tiedä mitä sille käy päälle laittaessa. Paita oli vielä tosi hyvä kuntoinen vaikka trikoo menee nopeasti huonoksi, ja tarviiko edes sanoa mitä mieltä olin vaalean harmaasta sävystä.

Illan suunnitelmana oli siis istua nenä kiinni tenttikirjassa, mutta suunitelmiin tuli kaivattu muutos kun ystävä L tekstaili että heillä olisi pienet pirskeet. Enpä siis kauaa miettinyt, vaikka ajatus täysin tuntemattomista ihmisistä hieman epäilytti. Suuntasin siis illemmalla punaiseen tupaan, ja illasta tuli yksi kivoimmista pitkään aikaan. Avartavia keskusteluja, hieman boolia, kovin mukavia ihmisiä, kynttilöiden tunnelmaa sekä espanjalaista musiikkia vanhasta särisevästä levarista. Se yksi poika, olikin sitten sellainen että olisi mennyt ne jalat alta ellen olisi istunut. Varsinainen komistus ja kovin mukava. Niinpä ajattelin ettei minulla ikinä mitään mahdollisuuksia olisi sellaiseen komistukseen ja jätin ajatuksen jonnekin taka-alalle.
Iltaa jatkettiin Dynamoon, jonne minäkin eksyin kun tenttiin lukemisen mahdollisuus tältäkin päivältä oli jo menetty. Dynamossa jostain saatu muka-loistoidea jättää takit sivuhuoneen penkin alle narikkamaksulta säästymiseksi ei ollut ehkä niitä fiksuimpia. Tanssilattian puolella tuli käytyä tiuhaan, vaikka minua siellä ei nähdä kovin usein. Illan edetessä huomasin löytäväni itseni yhä uudestaan mielenkiintoisista keskusteluista komituksen kanssa kun poika tarinoi matkoistaan maailmalla. Niinpä juttu ei loppunut valomerkkiinkään ja toiset lähtivät kotiin tietävästi virnuillen. Juttu ei loppunut vielä kotimatkallakaan ja meinasi jalat mennä alta viimeistään siinä kun suudeltiin siinä sateisella kadulla.


Musiikki: Kotiteollisuus: Rakastaa /ei rakasta

the Bitter ends

Bileiden jälkeinen torstai mentiin näiden voimalla:

Ja kun elämä vihdoin alkoi voittaa havaitsin jonkun (minun) unohtaneen käydä kaupassa ja jääkaapin kaikuvan tyhjyyttään. Niinpä pestopastan piti jälleen pelastaa päiväni, kunnes havaitsin ettei ole pestoakaan. No hätä ei ollut tämän näköinen. Kaapista löytyi öljyä ja maustehyllystä kuivattua basilikaa, valkosipulijauhetta, suolaa ja pippuria. Lisäksi vielä juustoa ja siitähän syntyi oiva peston korvike.

Bileet itsessään olivat huisin kivat. Ilta piti sisällään etkot kaverin kaverilla, ihania ystäviä ja uusia tuttavuuksia sekä syvällisiä keskusteluja. Börsissä lisää ihania ystäviä, pallomeri!, joitain bändejä, paljon tuttuja ja hieman tanssahtelua tanssilattialla sekä tuskastumista ihmispaljouteen..

Loppuillasta juttelin tovin mukavan pojan kanssa, mutta kun tämä seuraavana päivänä tekstaili ja kyseli kahville, jouduin kieltäytymään. Toisaalta luulisi että lauantai-illan treffit olisivat kiehtoneet enemmän kuin tenttikirjat. Ja pitkään mietinkin mitään teen. Mutta ei minusta vain ollut lähtijäksi. Tiesin että olisin mennyt sinne väärin perustein, ja se ei olisi ollut reilua ketään kohtaan. Tarvitsen sellaista jalat alta vievää tunnetta. Niin ei käynyt nyt. Pessimisti minussa koittaa sanoa ettei sellaista olekaan ja kasva aikuiseksi, mutta optimisti sanoo niin käyneen jo pari kertaa, joten niin tulee myös käymään. Koita siinä sitten olla realisti noiden välissä.

Musiikki: Placebo. Taste in men

Ei mikään oo myöhäistä

Opiskelijahaalarit on viimeisen merkin ompelua vaille valmiit ja kiire tulee mikäli mielin ehtiä alottelemaan iltaa. Illan ohjelmassa siis bileet!

Tänä syksynä opiskelijabileissä käynti on jäänyt vähemmälle. Viimeiset pari vuotta on tullut juostua jos jonkinmoisissa bileissä, pienimmissäkin kissanristiäisissä. Hyvä jos kaikkien niiden merkkien alta edes haalaria näkyy. Nyt tuntuu että kaikki on jo nähty. Ei sitä enää jaksa. Niissä rahan menoa ei voi estää ja aina se krapula muistuttaa olemassaolostastaan seuraavana päivänä. Kun nuo jää vähemmälle rahat tulee käytettyä järkevämmin, ja siksi voi käydä esimerkiksi hyvällä omalla tunnolla kiipeilemässä. Lisäksi ei krapulapäivät oikein mahdu nykyiseen aikatauluun.

Mutta, mitä harvemmin bileissä käy, sitä kivempi niihin on aina mennä! Ystävien kanssa olemme ajatelleet panostaa vain suurimpiin ja parhaisiin bileissin, joissa voi siten juhlia hyvällä omalla tunnolla. Kuten tänään kun lippuja myydään kaksituhatta.

Nyt on vakava paitaongelma, sillä haalareiden kanssa tunnetusti mikään ei näytä järkevältä. Sovitukseen nyt ei ainakaan olisi aikaa.

Musiikki: Tehosekoitin: Asfaltti polttaa

Close to the flame

Viime talvena elin violettia kautta. Niinpä kaikki lämpimät vaatteeni ovat liiloja, on villapaitaa, villatakkia, kaulahuvia, lapasia. Mutta nyt en voi sietää liilaa. Ja tämä ei ole ollenkaan hyvä juttu kun lämpömittari näyttää -5 astetta ja lompakko tyhjältä. Voin vain miettiä miten tulen selviämään talvella kun olen nyt jo syväjäässä aina ja kaikkialla.
Hieman minua sulattaa ja mieltä lämmittää lauantainen pipo-löytö. Top-sportista löytyi aivan uskomattoman lämmin ja rento myssymäinen pipo villevalo-tyyliin. Väriksi valikoitui tuttu siniharmaa, joka taitaakin olla tämän talven värini.


Musiikki: Him: Wicked game

Muistijäljet

Siirryin minäkin vihdoin 2000-luvulle ja latasin Spotifyn!

Tämä sateinen sunnuntai on mennyt nostalgioidessa Apulantaa. Ensimmäiset yli kymmenen vuoden takaiset levyt kuuluvat edelleen suosikkeihini, mutta en ole niitä kuunnellut aikoihin. Olen niin laiska ottamaan levyä hyllystä kun helpommin soi koneen kautta. Voi niitä kaikkia helmiä, joiden olomassaolon oli melkein unohtanut. Kuten PVC-unelmia ja Kristalliprinsessa ja Päivästä toiseen ja ja ja..

Ei ole apis enää uusimpien levyjen myötä kolahtanut, mutta nyt mielessä vaanii ajatus paluusta juurille ja Apiksen keikalle kun sellainen olisi tarjolla kaksin kappalein Klubilla viikon lopulla. Kun bändi jää ensi vuodeksi tauolle ja pelkään etteivät enää palaakaan.
Apis oli minulle joskun aikoinaan se kaikkein suurin ja kaunein. Se oli se bändi josta kaikki lähti, kun ensimmäisellä rokki-keikalla ikinä olin pienenä 13-vuotiaana -98 Puolalanpuistossa. Tästä on myös todistusaineistoa, sillä tällöin kuvamme tallentuivat Apiksen Maalin alta -kirjaan, hih. Sittemmin Apiksen keikkoja tullut kierrettyä laskujeni mukaan kolmisenkymmentä. Voi niitä teini-aikoja.

Ajattelin nostalgioida enemmänkin ja palata vanhoille kotisivuilleni,.mutta: Sorry, the Geocities no longer exist. Ei voi olla totta! Kävin sivuilla pari viikkoa sitten ja toimivat silloin vielä. Nyt tuntuu kuin pala menneisyyttäni olisi pois pyyhitty. Sivuilla oli kuitenkin niin kuvia, päiväkirjoja kuin keikkatunelmiakin. Eikä tietenkään niitä ollut minulla missään muualla :`( . Onneksi joskus ahkerasti päivittämäni keikkalista säilyi koneella ja sen mukaan on tullut käytyä yhteensä noin 300lla keikalla, huh!

Musiikki: Apulanta: Kymmenen ylöspäin

Inspiration

Uusi työprojekti on pitänyt huolen siitä ettei kuluneella viikolla ole ollut vapaa-ajan ongelmia. Päivät ovat venyneet yo:lla iltaan asti, mutta homma on mielenkiintoista, rentoa mutta työlästä, ja ihmiset ovat mukavia. Työllä ei ole kiire ja saan tehdä sitä oman aikatauluni mukaisesti. Palaute on ollut vain positiivista, ohjaaja sanoi että olen tarkempi kuin hän itse, hih.

Mutta raskas työ vaatii raskaat huvit ja illan ohjelmassa onkin Dynamossa:

Mutta sitä ennen hieman...

...sillä olen sen ansainnut.

Musiikki: Heartbreak Stereo: Scared?

The Waiting

Juuri kun viikon piinaava odotus on ohi, koittaa jälleen taas uusi viikon piinaava odotus. Ja siitähän syyttää voimme vain...
Ohjelma on koukuttanut minut totaalisesti enkä olisi uskonut että Suomesta löytyy noin lahjakkaita suunnittelijoita. Suosikkini on Mert, joka on tavattoman lahjakas ja tämänkertainen paperiasu oli aivan upea ja olisi saanut voittaa. Käsittämätöntä että kilpalija on silti vain 18-vuotias :O. Eikä ole minun syyni, että lahjakkain suunnittelija sattuu samalla olemaan myös varsinainen komistus... :P

Viime viikkoista viikon kohokohtaa arvosteltiin ystävä H:n luona ja vietettiin samalla ystävä T:n läksiäisiä, kun tyttö lähti kuukaudeksi maapallon toiselle puolella. Epäreilua. Tämän olisi parasta tuoda se aurinko sieltä mukanaan.

Musiikki: So Called Plan: the Chost

Some Kind Of Magic

Jos ei Ranska-aihe jo kyllästytä, tässä muutama ostos kesäiseltä reissulta:

Avaimenperästä tuunasin kaulakorun, tuon metallin ja mustan voittamattoman yhdistelmän voi heittää rennosti kaulalle asun kuin asun kanssa. Eifel maksoi 50 snt ja helminauha oli omasta takaa, hih.

Sulkamaisiin lehtikorviksiin ihastuin heti ja nuo kustansivat 4 euroa. Tosin ovat jokapäiväiseen käyttöön mielestäni liian bling-bling mutta toisaalta eivät pääse oikeuksiinsa vain juhlakoruina. Niinpä mielessä vaanii ajatus niidenkin tuunamisesta kaulakoruksi.

Tuollaiseen rock-henkiseen mutta yksinkertaiseen metalli-rannerenkaaseen ihastuin myös samantien ja kustansikin vain 3e.

Vaadin suomeenkin samanlaisia liikkeitä.

Musiikki: the 69 Eyes: Kiss me undead

Minne katosi päivät

Halloween oli ja meni ja kohdaltani ehkä pelottavimmissa merkeissä ikinä. Sillä nilkkani on käyttökelvoton jo toista viikkoa ja lääkäri määräsi viikonlopuksi totaalisen liikkumiskiellon. Taannoinen huolenaiheeni liiallisesta juoksulenkkelystä on siis pois pyyhitty. En minä tätä toivonut.

Mutta mitä onkaan sairasloma ilman lukemista ja eilen uhmasin lääkärin määräystä käväisemällä kirjastossa. Mukaan tarttui seitsemän kirjaa, joista yhden ahmin saman tien sillä tarina vain koukutti ja vei mukanaan. Tässä syyllinen:

Loput kirjat tosin saavat odottaa sillä kiireelle ei loppua näy. Pöydällä odottaa pino papereita, jotka odottavat päähän tallentumista ja huomenna alkaa se uusi työprojekti. Vähän jo jännittää.

Musiikki: Scandinavian music group: 100 km Ouluun

Aamun kuiskaus

Taannoin lukemani Pikku Prinssi -kirja oli aivan ihana, ja sisälsi lasten kirjaksi hienoja viisauksia. Otteita kirjasta:

- Minun ei olisi pitänyt kuunnella sitä, uskoi hän minulle eräänä päivänä, ei koskaan saa kuunnella kukkia. Minun kukkani levitti tuoksuaan koko tähdelleni, enkä ymmärtänyt siitä iloita.
Ja hän uskoi minulle vielä:
- En ymmärtänyt silloin mitään! Minun olisi pitänyt tuomita kukkaa sen tekojen eikä sanojen mukaan. Se antoi minulle tuoksuaan ja valoaan. En olisi saanut paeta pois! Minun olisi pitänyt arvata sen pikku juonien taakse kätkeytyvä hellyys. Kukat ovat niin ristiriitaisia! Mutta olin liian nuori osatakseni rakastaa sitä.

- Kuka sinä olet? pikku prinssi kysyi. Olet hyvin sievä…
- Minä olen kettu, sanoi kettu
- Tule leikkimään kanssani, pikku prinssi ehdotti. Olen niin surullinen…
- En voi leikkiä kanssasi, sillä minua ei ole kesytetty.
- Ai! Anteeksi, sanoi pikku prinssi
.Mutta hetken mietittyään hän lisäsi:
- Mitä tarkoittaa >kesytetty- Kesytetty on sama kuin >solmia siteitä..<
- Solmia siteitä?
- Aivan niin, sanoi kettu. Nyt sinä et ole minulle vielä muuta kuin aivan samanlainen pieni poika kuin satatuhatta muuta pikkupoikaa.. Enkä minä tarvitse sinua. Sen enempää kuin sinäkään tarvitset minua. Minä en ole sinulle kuin kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta. Mutta jos sinä kesytät minut, niin me tarvitsemme toinen toisiamme. Sinusta tulee minulle ainoa maailmassa. Ja minusta tulee sinulle ainoa maailmassa… - Ahaa, alan ymmärtää sanoi pikku prinssi. On eräs kukka… luulen, että se on kesyttänyt minut…
- Saattaa olla, kettu sanoi. Maan päällä sattuu kaikenlaista…
- Elämäni on yksitoikkoista. Ikävystyn vähitellen. Mutta jos sinä kesyttäisit minut, tulisi elämäni aurinkoiseksi. Oppisin tuntemaan äänen, joka olisi erilainen kuin kaikki muut. Muut askeleet saavat minut ryömimään maan sisään. Sinun askeleesi kutsuisivat kuopastani kuten ihana soitto. Ja katso! Näetkö tuolla vehnäpellot? Minä en syö leipää. Vehnä on minulle tarpeetonta. Ja se on murheellista. Mutta sinulla on kullankeltaiset hiukset. Olisi ihanaa kun kesyttäisit minut! Vehnä, joka on kullankeltaista, muistuttaisi minua sinusta. Ja rakastaisin tuulen suhinaa vehnäpellossa… Kettu vaikeni, ja katseli kauan pikku prinssiä.
- Ole hyvä… kesytä minut! se sanoi.
- Kyllähän minä mielelläni, pikku prinssi vastasi, mutta minulla ei ole paljon aikaa. Minun täytyy löytää ystäviä ja oppia tuntemaan paljon asioita.
- Ei voi tuntea muuta kuin sen, minkä itse on kesyttänyt, kettu sanoi. Ihmisillä ei ole enää aikaa tuntea mitään. He ostavat kaupoista valmiiksi tehtyjä tavaroita. Mutta kun kaupoissa ei myydä ystäviä, niin ei ihmisillä enää niitä ole. Kesytä minut, jos kerran haluat ystävän!
- Mitä minun tulee tehdä? pikku prinssi kysyi.
- Sinun täytyy olla hyvin kärsivällinen, kettu vastasi. Ensin istuudut ruohikkoon, noin, vähän etäälle minusta. Minä tarkastelen sinua, etkä sinä puhu mitään. Väärinkäsitykset johtuvat aina sanoista. Mutta päivä päivältä voit istuutua vähän lähemmäksi…
Pikku prinssi tuli takaisin seuraavana päivänä.
- Olisi ollut parempi palata samaan aikaan, sanoi kettu. Jos esimerkiksi tulet kello neljältä iltapäivällä, niin jo kolmelta alan olla onnellinen. Mitä pidemmälle kello ehtii, sitä onnellisemmaksi tulen. Kello neljän maissa alan jo hermostua ja olla levoton; saan oppia onnen hinnan! Mutta jos sinä saavut mihin aikaan hyvänsä, en voi milloinkaan tietää, koska minun pitäisi valmistaa sydämeni… täytyy olla perinteitä!
Niinpä Pikku prinssi siis kesytti ketun. Ja kun eronhetki lähestyi sanoi kettu:
- Voi…! Kuinka tulenkaan itkemään
- Se on oma syysi sanoi pikku prinssi, en minä halunnut sinulle mitään pahaa, mutta itsehän pyysit, että kesyttäisin sinut…
- Aivan niin, kettu sanoi.
- Mutta nyt alat itkeä! pikku prinssi sanoi.
- Mutta silloinhan et voittanut mitään…
- Voitinpas, sanoi kettu, voitin vehnän kultaisen värin. Voi joutua itkemään vähän jos on antanut kesyttää itsensä. Ja kettu lisäsi:
- Mene takaisin katsomaan ruusuja. Silloin ymmärrät, että omasi on aivan erilainen kuin kaikki muut maailmassa. Kun sitten tulet ottamaan minulta jäähyväisiä, niin lahjoitan sinulle erään salaisuuden.
Pikku prinssi meni takaisin katsomaan ruusuja.
- Ette te ole ollenkaan samanlaisia kuin minun ruusuni, te ette ole vielä mitään, hän sanoi niille. Kukaan ei ole kesyttänyt teitä, ettekä te ole kesyttänyt ketään. Te olette samanlaisia kuin minun kettuni aluksi. Se oli vain aivan tavallinen kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta. Mutta minä tein siitä ystäväni, ja nyt se on ainutlaatuinen maailmassa.
Ja ruusut olivat hyvin noloja.
- Te olette kauniita, mutta te olette tyhjiä, hän sanoi vielä. Ei teidän puolestanne voi kuolla. Tietenkin joku tavallinen ohikulkija voisi luulla, että minun ruusuni on samanlainen kuin te. Mutta se yksinään on teitä kaikkia tärkeämpi, koska minä olen juuri sitä kastellut. Koska juuri sille tein tuulensuojan. Koska juuri sen lehdiltä tapoin toukat (paitsi niitä paria kolmea, jotka jätin sitä varten, että kukka saisi nähdä perhosia). Koska juuri sen olen kuullut valittelevan tai kehuskelevan itseään tai joskus vaikenevankin. Koska juuri se on minun ruusuni.
Ja hän tuli taas ketun luo.
- Jää hyvästi…
- Hyvästi, kettu sanoi. Nyt saat salaisuuteni. Se on hyvin yksinkertainen: Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.
- Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä, pikku prinssi toisti paremmin muistaakseen.
- Aika, jonka olet tuhlannut ruusullesi, tekee siitä niin tärkeän sinulle.
- Aika, jonka olen tuhlannut ruusulleni… pikku prinssi toisti paremmin muistaakseen.
- Ihmiset ovat unohtaneet tämän totuuden, sanoi kettu. Mutta älä sinä unohda sitä. Sinun on vastattava aina siitä, mitä olet kesyttänyt. Olet vastuussa ruusustasi…
- Olen vastuussa ruusustani… pikku prinssi toisti paremmin muistaakseen.

Musiikki: Stella: Sädepeili

Joku raja

Talvensietokykyni parantui jälleen monella asteella kun kirpparilta kotiutin maailman lämpöisimmän ja pehmeimmän kaulahuivin eurolla. Huivin väri on täydellinen savun harmaa, jolloin harmaa ei ole tylsä.

Mutta voisin vähän avautua Turun kirpparien tasosta. On epäreilua lukea eri blogeista millaisia hienoja ja halpoja löytöjä ihmiset tekevät kirppareilta, kun täällä taso on järkyttävän huono. Esimerkiksi kirppareilla myytävät vaatteet ovat useimmiten hirveän huonokuntoisia, nukkaisia, venähtäneitä ja haalistuneita, ja silti joku keksii pyytää niistä rahaa kuin uusista. Yleensä myyntipaikasta näkee jo päällepäin kannattaako pöytä katsastaa tarkemmin, ja yleensä vain murto-osai on sen arvoisia.
Kaiken lisäksi valtaosa vaatteista tuntuu olevan kaivettu jostain vintiltä ja 80-luvulta, eihän sellaisia kukaan osta. Sitten hintalapussa saattaa lukea käyttämätön, vaikka aivan selvästi näkee että on käytetty. Ja sitten myynnissä saattaa olla esimerkiksi jonkun vanhoja alusvaatteita, hei oikeesti, eihän sellaisia kukaan osta, ja saa ainakin minut kiertämään koko pöydän kaukaa.
Kaiken lisäksi useimmiten hintataso on aivan liian korkea, vaatteet ovat kuitenkin yleensä käytettyjä, ja silti kustantavat saman verran kuin uudet. Kyllähän sitä välillä tekee mainioita löytöjä, mutta tuntuu turhauttavalta kiertää koko kirppari kun hyviä myyntipaikoja on harvassa. Ja luulisin, että kirpparien tarkoitus on päästä ylimääräisestä tavarasta eroon, eikä niinkään rikastua. Itse ainakin myyn todella halvalla ja vain tavaraa jota itsekin voisin ostaa. Kirpparille kelpaamattomat vaatteet taas vien vaatekeräykseen ja teen samalla päivän hyvän työn.
Varastosta löytyykin monta kassillista vaatteita jotka odottavat ikuisuusprojektin päättymistä ja päätymistä kirpparille. Jos vain ehtisin. Miksi sitten yleensäkään myyn ne pois kirpparilla enkä vie keräykseen suoraan? Koska olen köyhä opiskelija ja vaatteissa on kuinkin rahaa kiinni melkoisesti. On kiva saada siitä edes osa takaisin jotta voi taas vaatekaappia ilahduttaa uutuuksilla :)

Musiikki: PMMP: Päät soittaa

Undisclosed Desires

Voi Muse Muse kun oli Suomessa juuri nyt kun minulla ei ollut rahaa. Korvaukseksi keikan missaamisesta on uusi levy soinut viikonlopun repeatilla, etenkin Resistance kappaleen alkusoitto hivelee korvia, niin kaunista ja mahtipontista.
Tosin ei ole varjobiletys oikein tuskaa lievittänyt, pikemminkin lisännyt.

Kuunnelkaa: http://www.youtube.com/watch?v=72c2HuI3CBQ

Musiikki: Muse: Guilding light

Dynamite days

Elämä on kohdellut minua viime aikoina niin hyvin että en tiedä mitä olen tehnyt ansaitakseni sen. Minulle nimittäin tarjottiin alan töitä! Homma olisi sellaisen projektin avustus. Työstä ei saa palkkaa mutta opistopisteitä ropisee ja lisäksi voin siinä samalla suorittaa pakollisen harjoittelun. Ja tärkeimpänä kaikesta, sitä kautta saa kokemusta sekä uusia kontakteja silmällä pitäen esim. ensi kesän kesätöitä. Lisäksi kandityön aihe olisi päätettävä ennen joulua, joten tästä tarjoutuisi siihen mainio aihe. Lisäksi työlle ei voisi olla parempaa ajankohtaa, sillä seuraava periodi on melko hiljainen joten ei minulla muuta ole kuin aikaa.

Ja lisäksi on ollut mahtava ihanien ystävien täyteinen viikonloppu.
Torstaina tentin jälkeen oli aika heittää korkokengät jalkaan, Pariisista ostetut korvikset korviin ja uusi beige tunika päälle ja suunnata juhlimaan erästä aikamme suurinta tiedemiestä. Kuohuviiniä ja kakkukahvia akateemisessa seurassa.
Ennen bileitä käytiin ystävien T ja H kanssa Bremerissä syömässä ja inkivääri-chili nuudeleista tofulla tuli uusi rakkauteni. Sitten suunnattiin itse juhliin, joissa ei kuitenkaan viihdytty kauaa, mutta kuitenkin sen verran että ehdimme voittaa tietokilpailun, josta palkinnoksi korjattiin ainejärjestön t-paidat. Tunnettiin itsemme hyvin viisaiksi sillä muissa joukkueissa oli mm. lehtoreita ja professoreita :)
Jätettiin toiset juhlimaan ja mentiin ystävä H:lle maistelemaan kuohuviiniä tenttiviikon loppumisen kunniaksi. Sitten suunnattiin Lyniin opiskelijabileisiin, joissa meni pitkään mutta hauskaa oli!

Perjantaina käytiin ihanien vanhojen ystävien K, A ja E kanssa syömässä Tomatessa. Ravintolalle suuri miinus, sillä listoilta löytyi vain yksi kasvisvaihtoehto. Täytetty munakoiso juusto-kasvistäytteellä, ihan hyvää, mutta sillä hinnalla olisin odottanut jotain parempaa. Mutta oli kivointa nähdä tyttöjä, kuulla kuulumisia ja muistella menneitä, kuin Sinkkuelämästä kerrakseen <3

Lauantaina päivällä käytiin siskon ja äidin kanssa katsomassa rakenteilla olevaa loistoristeilijää Oasis of the Sea:ta kun laivassa oli avoimet ovet. Ja se oli ISO. Laiva on noin 5 kertaa näiden Siljan ja Vikingin laivojen kokoinen :O. Löytyi niin casino, teatteri, luonnonpuisto kuin urheilukenttäkin.
Olihan sitä kiva käydä katsomassa kun sellainen kerran rakennetaan. Mutta mielestäni siinä ongelma onkin, että sellainen rakennetaan. On aivan järjetöntä rakentaa jotain noin suurta ja turhaa ja kuluttaa siihen mielettömästi luonnonvaroja. Pisti oikein vihaksi että eikö tällä ihmisten kulutuksella ole mitään rajaa. Lisäksi meri laivan ympärillä oli aivan täynnä kuolleita kaloja, mielestäni se kertoo jo jotain.

Illemmalla oli ystävä P:n synttäribileet ja tyttö lahjottiin teräksisellä shaker-setillä sekä margarita-aineksilla. Ilta piti sisällään mukavia ihmisiä, mielenkiintoisia keskusteluja, hyvää ruokaa ja juomaa, karaokea ja juomapeliä. Sekä sateisen matkan Edisoniin ja sieltä Dynamoon, jossa en ollutkaan ollut pitkään aikaan, varmaan kesällä viimeksi. Joskus siellä tuli melkein asuttua. Ilta meni pitkään ja syytän tästä lisätuntia kun näitä kelloja siirrettiin.

Musiikki: Disco Ensemble: In neon

This is aggressive melancholy

Ulkona ei sada, mutta siellä on nyt niin paksu sumu, että tiedän oleva läpimärkä kun pääsen yo:lle asti. Sateenvarjo ei paljoa auta, kun vettä tulee vaakatasossa. Voisin kyllä helposti vaikka nukkua syksyn yli ja herätä suoraan talveen. Nyrjähtänyt nilkka ja sitkeä flunssa takaavat sen ettei maanantai voisi enää huonommin alkaa.
Asiaa viikonlopusta ja suurista uutisista lisää illemmalla, nyt kun netti taas toimii. Ellen ole sängyn pohjalla odottamassa talvea.

Musiikki: Lapko: Paranoid

Colours

Tämä rakennus on viime päivinä tullut hyvin tutuksi


Ja siellä olen tehnyt vain tätä


Sekä istuskellut aulassa lukemassa lehtiä, juomassa kahvia ja hyvin onnistuneesti vältellyt tentteihin lukemista. Ei tule yhtään niin huono omatunto lusmuilusta kirjastossa kuin kotona, hih.
Ystävä K on myös toisinaan liittynyt seuraan ja on ollut kivempaa vältellä tenttiin lukua kahdestaan :) Mutta en kyllä kadehdi tyttöä yhtään kun tämän tentittävänä on 400-sivuinen kirja englanniksi :S

Minulla on suuria uutisia ja eilinen oli mahtava päivä (lukuun ottamatta penkin alle mennyttä tenttiä), mutta asiasta lisää illalla tai huomenna, sillä nyt pitää juosta ystävä T:n kanssa ostamaan lahjaa huomiselle synttärisankarille ja ehtiä vielä illemmalla ihanien vanhojen ystävien kanssa syömään Tomateen.

Musiikki: Traffic Island: Karaoke song

Paris kills

Pariisi näytti tältä:

Näkymä ranskalaiselta parvekkeelta

Notre Dame

Louvre

Sacre Coeur

Amelién maisemissa Sacre coeur´lla

Tällainen käveli vastaan luonnontieteiden museossa

Luxenburgin puisto

Eifel

Parmentierin metroasema tuli hyvin tutuksi

R.I.P Jim Morrison