Töiden jälkeen seikkailin kaupungilla loputtoman kenkä-ongelman kera. Miksei mistään voi löytyä edullisia, täydellisiä, mustia, perus-balleriinoja?? Päämäärättömästi kuljin aivan kaikki kenkäkaupat läpi ja ei mitään. Tarvitsisin kengät Pariisiin. Vanhat luotto-balsut alkaa vähän jo pettää luottamustani. Paitsi löysin uuden rakkauden, Vagabondin kengät. Hivelin niiden aivan liian kauniita muotoja, voi niitä korkoja. Ja muserruin, löytyi Vagabondin täydelliset, mustat, remmi-balleriinat, alehyllystä -50%, mutta vain koot 38 ja 41. Ja mulla on 39. Elämä on joskus niin epäoikeudenmukaista. Ajattelin jo leikata varpaani irti, mutta ennen kuin sorruin moiseen, sovin itseni kanssa että löydän toiset täydellisyydet Pariisista.
Mutta pitkäaikainen farkku-ongelma on ratkaistu. Jokin aika sitten löysin Seppälän alesta taydelliset siniset, vähän kulutetut, pillifarkut, jotka korostavat täydellisesti sääriä ja kieltämättä takapuoltakin. Olivat hieman pienet mutta ainoat yksilöt, enkä voinut jättää niitä kauppaan. Pitkään mietin mitä niille teen, kunnes keksin pestä ne, ja märkänä laittaa venytykseen henkarille kuivumaan. Ja nyt ovat aivan sopivat ja täydellisesti istuvat. Hmm, mikä täydellisyys olisikaan jos saisivat parikseen vielä ne täydelliset balsut..
Kevyen yhdeksän tunnin työpäivän jälkeen ei niin yhtään tehnyt mieli shoppailla, mutta eksyin myös gina tricoon, enkä voinut sinnekään jättää aletankoon ihanaista harmaata vyötäröltä sidottavaa trikootunikaa. Oli S, eli koon liian suuri, mutta vain 5e. Pitää ommella tuo. Omistan samanlaisen myös mustana, ja tuo on ollut luottomekkoni jo pitkään. Täydellisen rennosti laskeutuva, hieman meleerattu. Ei tarvitse housuja alle, kevyet kesäkengät riittää asusteeksi paljaille säärille ja minari-mekolle. Jätän mainitsematta miten täydelliseltä luottomekko näyttäisi täydellisten balsujen kanssa.
Seikkailin myös Lindexillä, jossa ihailin viehättäviä niittinahkaremmejä ranteisiin. Kesäpojalla oli melko samanlaisia, jotka jo meinasin silloin varastaa kun miekkonen ei huomaa. Mutta en silloin viitsinyt samanlaisia hankkia. Nyt kun miekkosta ei ole enää, kiehtovat remmit entistä enemmän. Hopeisia niittejä, mustaa nahkaa, täydellistä. Sellaisia, tai jompaa kumpaa, mustaa, tai metallia, pitää aina löytyä ranteista.
Music: Billy Talent: Rusted from the rain
torstai 20. elokuuta 2009
torstai 13. elokuuta 2009
Midnight sun
Uusi vuosi ja uusi blogi, niin piti vuoden alkaa. Vaan eipä ihan toiminut. Kevät oli hirveän hektinen ja kesä vielä hektisempi. Ei jotenkin vain ehtinyt. Nyt on syksy. Uusi opiskeluvuosi, uudet kujeet ja uus blogin aloitus. Eli ilman enempiä selittelyitä, täällä taas :)
On vähän outo fiilis. Pitkäaikainen ja joku ihanin työkaverini lopetti meillä töissä tänään. Outoa katsoa sen tyhjää kaappia ja nimilappua roskiksessa. Sen innoittamana lähetin itsekin erään työhakemuksen tänään. Tuntuu että olisi aika itsekin kääntää uusi sivu elämäni kirjassa, olenhan samassa työpaikassa ollut jo yli neljä vuotta. Kaipaisin jotain uutta, uusia haasteita ja uusia kuvioita. Ei sillä, tiedän että nykyisellä työllisyystilanteella saa olla tyytyväinen että on edes joku työpaikka.
Kesä tuntuu olevan lopuillaan. Kuljen edelleen t-paidalla ja yritän imeä auringon viime säteitä itseeni, vaikka lämpömittari ei sitä soisi. Varpaatkin alkaa palella noissa balleriinoissa, mutta niistä en luovu. Ah, mitä nainen ei tekisi ulkonäkönsä vuoksi.
Kesä. Viime kesä oli paras ikinä. En liiemmin odottanut tältä kesältä mitään. Mutta kesä yllätti. Tämä kesä oli paras ikinä.
Pitkälti tämä johtui kesäpojasta. Minä, joka ei ikinä ihastu ja on joku sitoutumiskammoisin, ihastui ja seurusteluakin harkitsi. Mutta kesäpoika oli ja meni. No hard feelings. Vaikka pitäisi olla vihainen, itkupotkuraivarit, en mä sille pojalle osaa. Juttu kesäpojan kanssa kesti kolmisen kuukautta. Pojan kanssa istuskeltiin jokirannassa, syötiin mansikoita vartsikalla, käytiin uimassa, kokkailtiin, katsottiin leffoja, mentiin aamuyöstä nukkumaan ja heräiltiin puolilta päivin, hengattiin kavereiden kanssa ja kaikkea keäsäistä. Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan. Elämä vaan joskus menee niin. Poika sen halusi lopettaa, vaikka itkikin silloin. Mä ymmärsin sitä, vaikkei mun pitäisi. Elämä vaan joskus menee niin. Vaikka ymmärsi, ei se paljoa auttanut.
Vanhenin vuoteen 24 edellispäivänä, ja kesäpoikakin onnitteli, mistä olin kovin iloinen. Pelotti jos se ei jotenkin haluaisi enää olla mun kanssa tekemisissä, mutta ollaanhan edes kavereita.
Kesään on mahtunut myös istuskelua Vartsikalla, kirsikoita, pari mainiota kirjaa, jokilaivailua ja ihania ystäviä, juoksulenkkejä kera mp3n, mökkeilyä ja joku hassuin koira, sekä seikkaillua Tallinnassa äidin kustantamana.
Kesän soundtrack on ollut Scandinavian music group, the Sounds, Kigs of Leon, Placebo ja Stella. Että rakastankin Stellan biisiä Piste.
Kesän kohokohta oli Placebo @ Provinssi, jonne ystävä H:n kanssa eksyttiin telttailemaan ja oli mahtava reissu! Myös Ruisrock tuli taasen koettua ja Tehiksen keikka <3
Toisaalta on pitänyt tehdä itsensä kiireiseksi ettei ole ollut aikaa miettiä kesäpoikaa. Töitä olen tehnyt paljon, pitkiä päiviä.
Viikko pitäisi töissä vielä jaksaa, sitten ihanien ystävien T ja H kanssa otetaan suunnaksi Pariisi ja lomaillaan siellä viikko. En ole ikinä ollut lentokoneessa saati noin kaukana vieraalla maalla. Mutta tulee joku hienoin reissu. Vähän sellainen extempore-reissu. Henkilökohtaisesti ajatelin että mun on vain pakko päästä pois, pois näistä kuvioista ja ajatuksista. Tää mun ongelma on, pakenen mieluummin kuin kohtaan asioita.
Ja reissun jälkeen alkaakin taas opiskelu. Olen kaivannut yo:lle. Opiskelua, ystäviä, kahvihetkiä Myssyssä, lounaita assarilla, keskittymisvaikeuksia luennoilla. Ja luksusta päästä pois kokopäivätyöstä, siitä stressistä ja väsymyksestä.
Music: the Sounds: My lover
On vähän outo fiilis. Pitkäaikainen ja joku ihanin työkaverini lopetti meillä töissä tänään. Outoa katsoa sen tyhjää kaappia ja nimilappua roskiksessa. Sen innoittamana lähetin itsekin erään työhakemuksen tänään. Tuntuu että olisi aika itsekin kääntää uusi sivu elämäni kirjassa, olenhan samassa työpaikassa ollut jo yli neljä vuotta. Kaipaisin jotain uutta, uusia haasteita ja uusia kuvioita. Ei sillä, tiedän että nykyisellä työllisyystilanteella saa olla tyytyväinen että on edes joku työpaikka.
Kesä tuntuu olevan lopuillaan. Kuljen edelleen t-paidalla ja yritän imeä auringon viime säteitä itseeni, vaikka lämpömittari ei sitä soisi. Varpaatkin alkaa palella noissa balleriinoissa, mutta niistä en luovu. Ah, mitä nainen ei tekisi ulkonäkönsä vuoksi.
Kesä. Viime kesä oli paras ikinä. En liiemmin odottanut tältä kesältä mitään. Mutta kesä yllätti. Tämä kesä oli paras ikinä.
Pitkälti tämä johtui kesäpojasta. Minä, joka ei ikinä ihastu ja on joku sitoutumiskammoisin, ihastui ja seurusteluakin harkitsi. Mutta kesäpoika oli ja meni. No hard feelings. Vaikka pitäisi olla vihainen, itkupotkuraivarit, en mä sille pojalle osaa. Juttu kesäpojan kanssa kesti kolmisen kuukautta. Pojan kanssa istuskeltiin jokirannassa, syötiin mansikoita vartsikalla, käytiin uimassa, kokkailtiin, katsottiin leffoja, mentiin aamuyöstä nukkumaan ja heräiltiin puolilta päivin, hengattiin kavereiden kanssa ja kaikkea keäsäistä. Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan. Elämä vaan joskus menee niin. Poika sen halusi lopettaa, vaikka itkikin silloin. Mä ymmärsin sitä, vaikkei mun pitäisi. Elämä vaan joskus menee niin. Vaikka ymmärsi, ei se paljoa auttanut.
Vanhenin vuoteen 24 edellispäivänä, ja kesäpoikakin onnitteli, mistä olin kovin iloinen. Pelotti jos se ei jotenkin haluaisi enää olla mun kanssa tekemisissä, mutta ollaanhan edes kavereita.
Kesään on mahtunut myös istuskelua Vartsikalla, kirsikoita, pari mainiota kirjaa, jokilaivailua ja ihania ystäviä, juoksulenkkejä kera mp3n, mökkeilyä ja joku hassuin koira, sekä seikkaillua Tallinnassa äidin kustantamana.
Kesän soundtrack on ollut Scandinavian music group, the Sounds, Kigs of Leon, Placebo ja Stella. Että rakastankin Stellan biisiä Piste.
Kesän kohokohta oli Placebo @ Provinssi, jonne ystävä H:n kanssa eksyttiin telttailemaan ja oli mahtava reissu! Myös Ruisrock tuli taasen koettua ja Tehiksen keikka <3
Toisaalta on pitänyt tehdä itsensä kiireiseksi ettei ole ollut aikaa miettiä kesäpoikaa. Töitä olen tehnyt paljon, pitkiä päiviä.
Viikko pitäisi töissä vielä jaksaa, sitten ihanien ystävien T ja H kanssa otetaan suunnaksi Pariisi ja lomaillaan siellä viikko. En ole ikinä ollut lentokoneessa saati noin kaukana vieraalla maalla. Mutta tulee joku hienoin reissu. Vähän sellainen extempore-reissu. Henkilökohtaisesti ajatelin että mun on vain pakko päästä pois, pois näistä kuvioista ja ajatuksista. Tää mun ongelma on, pakenen mieluummin kuin kohtaan asioita.
Ja reissun jälkeen alkaakin taas opiskelu. Olen kaivannut yo:lle. Opiskelua, ystäviä, kahvihetkiä Myssyssä, lounaita assarilla, keskittymisvaikeuksia luennoilla. Ja luksusta päästä pois kokopäivätyöstä, siitä stressistä ja väsymyksestä.
Music: the Sounds: My lover
tiistai 11. elokuuta 2009
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)