Olen rikkipoikkihajalla. Tänään töissä tuli juostua 9 tuntia paikasta toiseen, ja kaiken lisäksi eilinen seinäkiipeily tuntuu lihaksissa edelleen. Niin ystävä T:n kanssa ollaan innostuttu seinäkiipeilystä ja nyt oltiin toistamiseen Kiipeilypalatsissa. Tosi rankkaa se on, mutta hyvällä tavalla vaan. Tyytyväisin olen itseni ylittämisestä. Siinä pari metriä ennen kattoa, kun tuntui että ei ole voimia enää yhtään, ja ne `kivetkin` alkaa muuttua aina vaan vaikeammiksi, sitä jostain vain löysi voimaa ja päättäväisyyttä, että minähän muuten kiipeän kattoon asti, ja niin teinkin \o/. Ensi viikolla mennään uudestaan. Silloin tavoitteena on päästä 15.-seinä ylös asti.
Töiden jälkeen käväisin siskon luona, jonne tietenkin menin pyörällä. Ei ollut ihan loistoidea, sillä nyt kaikki lihakset on rikkipoikkihajalla.
Huomenna ja vielä maanantainakin töihin taas, huoh. Huomenna onneksi illemmalla istumaan iltaa työkavereiden kanssa :)
Joskus opin elämän viisauden: "Ajattele, että kaikki mitä sinulle tapahtuu, on parasta mitä sinulle voi tapahtua. Universumilla on suunnitelmia sinun varallesi." (uskonnollinen kun en ole). Se voi toisinaan pitää paikkaansa. Siitä työpaikasta ei ikinä kuulunut mitään, aluksi harmitti, mutta ehkä on vain hyvä asia. Opiskelu on nyt niin rankkaa, etten olisi ehkä kestänyt uutta työstressiä. Lisäksi siellä olisi ollut paljon iltatöitä, mihin ei vain olisi ollut aikaa. Lisäksi nykyisen työni voin sovittaa opintoihin, tänään ilmoitin että voisin tulla maanantaina töihin, ja heti onnistui, vastaava tuskin olisi käynyt siinä työssä. Lisäksi pääsen tekemään sunnuntaita, tuplapalkkapäiviä, siihen asemaan pääsemiseen voi uusissa työpaikoissa mennä vuosia.
Ensiviikolla olisi ohjelmassa ryhmätehtävien, esseen ja parityön tekoa, mutta niitä en murehdi nyt, sillä Pikku prinssi -kirja kutsuu.
Musiikki: the Sounds: Underground
lauantai 12. syyskuuta 2009
keskiviikko 9. syyskuuta 2009
Headphones
Pääntuuletusjuoksulenkeistäni alkaa tulla jokapäiväisiä, mikä on hieman huolestuttavaa. Liikkuminen on toki terveellistä ja jaloistani toki saisi tulla hieman lihaisampia, mutta kun en tahtoisi laihtua enää yhtään. On vain outoa kun kesällä lähdin yhdeksän aikaan lenkille auringon paisteessa ja nyt on silloin jo pimeää. Syksy älä tule vielä.
Pitkä ja toiminnantäyteinen päivä takana. Yo:lle mentiin tekemään ryhmätyötä kahdeksaksi, käväisin entisessä opiskelupaikassa ilmoittautumassa poissaolevaksi (viimenen päivä, hyvä minä), hain nettitikun, kun havaitsin maksavani nyt turhaan laajakaistasta 33e kuussa, vaikka nettitikulla sama nopeus 20e kuussa.
Sitten takaisin yo:lle luennolle, joka kesti vartin, sitten Helsinginkadun appro surffailua netissä. Oli tarkoitus mennä kahdeksi luennolle, mutta houkuttelevampi vaihtoehto oli lähteä ystävä T:n ja H:n kanssa jäätelölle :) Pariisissa ihastuttiin aitoon italialaiseen jäätelöön ja sovittiin että tästä lähin käydään vain oikealla jäätelöllä siinä Hansan Jäätelöbaarissa.
Pyörittiin kaupungilla ja nautittiin kesän viimeisistä lämpimistä hetkistä. Mun remmisandaalitkin saivat vielä ulkoilutusta. Käväistiin uuden Zaran avajaisissa ja mukaan tarttui pitkä valkoinen kaupunkinäkymä- t-paita. Juu ei pitäisi enää ostella t-paitoja, mutta tuo paita on kuin tehty seuraksi villatakille ja kaulahuiville.
Nyt illan ohjelmassa pestopastaa ja Pikku prinssi -kirja.
Onpas muuten hieno päivä tänään 09.09.09 :)
Musiikki: Disco Ensemble: Stun Gun
Pitkä ja toiminnantäyteinen päivä takana. Yo:lle mentiin tekemään ryhmätyötä kahdeksaksi, käväisin entisessä opiskelupaikassa ilmoittautumassa poissaolevaksi (viimenen päivä, hyvä minä), hain nettitikun, kun havaitsin maksavani nyt turhaan laajakaistasta 33e kuussa, vaikka nettitikulla sama nopeus 20e kuussa.
Sitten takaisin yo:lle luennolle, joka kesti vartin, sitten Helsinginkadun appro surffailua netissä. Oli tarkoitus mennä kahdeksi luennolle, mutta houkuttelevampi vaihtoehto oli lähteä ystävä T:n ja H:n kanssa jäätelölle :) Pariisissa ihastuttiin aitoon italialaiseen jäätelöön ja sovittiin että tästä lähin käydään vain oikealla jäätelöllä siinä Hansan Jäätelöbaarissa.
Pyörittiin kaupungilla ja nautittiin kesän viimeisistä lämpimistä hetkistä. Mun remmisandaalitkin saivat vielä ulkoilutusta. Käväistiin uuden Zaran avajaisissa ja mukaan tarttui pitkä valkoinen kaupunkinäkymä- t-paita. Juu ei pitäisi enää ostella t-paitoja, mutta tuo paita on kuin tehty seuraksi villatakille ja kaulahuiville.
Nyt illan ohjelmassa pestopastaa ja Pikku prinssi -kirja.
Onpas muuten hieno päivä tänään 09.09.09 :)
Musiikki: Disco Ensemble: Stun Gun
perjantai 4. syyskuuta 2009
Korkokengät
Ranska-postaus :)
Lähtöä edeltävänä yönä ei oikein saanut nukuttua. Maanantaiaamuna Hki-Vantaan lentokentälle bussilla, jännitystä lentokentällä, mutta turhaan, laukkukin oli tarpeeksi kevyt vaikka koitin mahduttaa siihen koko vaatekaappini sisällön. Lentokoneessa en ollut ollut ennen, mutta se oli kivaa ja maisemat oli jotain kauneimpia. Olin ihan että awwww, me lennetään pilvien yläpuolella. Kun kone laskeutui Pariisiin, tuntui kuin oltaisiin laskeuduttu keskelle peltoa. Laukutkin löydettiin, vaikka oltiin varmoja, että ainakin jonkun meidän laukku hukkuu. Pariisin lentokentällä vähän miettimistä että mihis sitten, mutta piakkoin löydettiin metro keskustaan ( maksoi 8,5e..).
Seitsemän jälkeen päästiin vihdoin metroseikkailun jälkeen hostellille, joka osoittautui oikein kivaksi. Sopivan syrjäinen alue, lähellä keskustaa, mutta ei ihan. Ylin kerros, pariisilainen parveke, ei edes odottamiamme torakoita :)
Illemmalla käväistiin cosmopolitaneilla läheisessä katukahvilassa, maksoi 3,5e :O. Paikasta tuli meidän paikallinen, vaikkei käyty siellä kuin kaksi kertaa :). Tarjoilijatkin moikkailivat meille aina kun kuljettiin ohi, hih.
Tiistaina tutustuttiin kaupunkiin. Seikkailtiin metroilla ja kuljettiin Pariisin ihastuttavilla kapeilla kaduilla. Käveltiin Seinen rantoja, käytiin ihastelemassa Notre Damea ja syötiin ihastuttavassa katukahvilassa. Tosin kasvisruokaa oli melko vaikea löytää. Mutta pasta quatro formaggio, nomnom.
Käveltiin kaupungin kauniita katuja pitkin Louvreen, ei maksettu sisään, mutta rakennus itsessään oli tosi kaunis. Ja Ranskassa kaikki on isoa, sitäkin rakennusta riitti silmän kantamattomiin. Otettiin aurinkoa Louvren puistossa, jatkettiin matkaa Champ Elyseélle, joka johtaa riemukaarelle. Katu on ehkä kuuluisin Pariisin ostoskaduista, ja sillä sijaitsi niin Versasen, Cuccin kuin Dolce & Gabbanankin liikkeet. Kadun päässä kohoava Riemukaarikin oli upea nähtävyys.
Illemmalla raahauduttiin hostellille ja oltiin kävelty ainakin 15km sinä päivänä. Illemmalla vielä piristyttiin ja mentiin drinkeille jälleen yhteen lukuisista ihastuttavista katukahviloista.
Keskiviikko alkoi paikallisilla croissanteilla. Sitten suuntana oli Mont Martre -vuori ja siellä Sacre Coeur. Eli Amélien maisemia <3 Elokuvan olen katsonut varmaan 20 kertaa, mutta on tuo vain aina yhtä ihana. Jälkeenpäin vasta kuultiin, että elokuvassa oleva kahvila on myös oikeasti kahvila siellä vuorella. Jäi harmittamaan ettei tiedetty käydä. Seikkailtiin myös Mont Martren hautausmaalla ja kuviteltiin tarinoita sukuhautojen taustalle. Illemmalla käytiin meidän pakallisessa katukahvilassa illallisella, otin pestopastaa ja voi kun oli hyvää.
Torstaina oli vuorossa luonnontieteiden museo, ja voi sitä innostusta kun sinne päästi kolme alan opiskelijaa. Suuri rakennus ja kolme kerrosta täynnä eläinten luurankoja ja todisteita evoluutiosta. Siellä oli myös aitoja dinosauruksen luurankoja :O Ja sapelihammastiikeri :O Mikään ei ole kiehtovampaa kuin katsoa niin pitkälle menneisyyteen, aikaan satoja miljoonia vuosia taaksepäin. Emme muuten olleet hankkineet kansainvälistä opiskelijakorttia, mutta siitä huolimatta koitimme ihan suomalaista vastinetta. Ja vaikkei se ole virallinen todiste, myös sitä vilauttamalla aukeni ilmainen sisäänpääsy museoihin. Muuten olisi maksanut 8e :O. Museokierros väsytti ja niinpä suuntasimme kaupan kautta läheiseen Luxenburgin puistoon picnikille. Kuoharia ja patonkia <3
Perjantaina shoppailtiin, tosin Pariisista mukaan tarttui vain villapaita, korvakorut ja rannerengas. Ostokset esittelen myöhemmin. Hintataso oli kuitenkin yllättävän korkea. Perjantaina illemmalla otettiin suunnaksi picnik Eifel-tornin puistossa. Kuohari, patonki, Eifel, tytöt, kesä <3 Voi kun oli kaunis se iltavalaistus. Tutustuttiin mukaviin australialaisiin tyttöihin, jotka olivat reilaamassa. Ja saatiin harjoitusta englannin taidolle :) Piti palailla bussilla hostellille, mutta oli tietenkin katsottu bussiaikataulut väärin, ja ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin metro. Vaikka meillä oli periaate, ettei mennä kymmenen jälkeen metrolla. Mutta kun sinne sitten uskaltauduttiin, ei se ollutkaan niin pelottavaa.
Lauantaina ei jaksettu tehdä enää mitään ihmeellistä, puolilta päivin päästiin ylös ja mentiin Louvren puistoon ottamaan aurinkoa päiväksi. Hassu tunne siinä nurmikolla maatessa, auringon pasitaessa, silmät kiinni, olisi hyvin voinut kuvitella olevansa vaikka Vartsikalla. Mutta kun vain avasi silmänsä voi vain ihastella Louvren kaikkia patsaita ja yksityiskohtia ja tajuta, että hei mähän oon Ranskassa :)
Illemmalla piristyttiin ja ajateltiin vielä käydä Jim Morrisonin haudalla. Hautausmaa sijaitsi ihan kävelymatkan päässä meidän hostellista. Mentiin sinne puoli seitsemän maissa, vain huomataksemme sen menneen kiinni jo kuudelta.
Sunnuntaina koitti lähtöpäivä ja hostellihuone piti luovuttaa kahdeltatoista. Herättiin ja pakattiin kuitenkin aikaisin, ja otettiin uudestaan suunnaksi Morrisonin hauta. Nyt hautausmaa oli auki ja etsittiin hautaa ainakin puoli tuntia sokkeloisilta kujilta. Oli melko mitätön niiden muiden suurien hautamonumenttien seassa. Sitten haettiin hostellilta matkalaukut, kulutettiin hieman aikaa lähimmässä McDonald`sissa ja sunnattiin lentokentälle. Paluumatka kotiin sujui mukavasti, lentokoneessa katselin auringon laskua ja mietin suuria asioita.
Meillä oli jokailtaisena perinteenä hakea lähisupermarketista pari pulloa 1,5e maksavia kuoharipulloja ja juoda niitä sitten hotellihuoneessa yhdeksästä eteenpäin, hih. Paljon tuli siinä ohessa puhuttua syvällisiä tyttöjen kanssa.
Koko matkan tarkoitus oli päästää irti, päästä eteenpäin, unohtaa. Mutta siinä hostellihuoneen ranskalaisella parvekkeella,katsellessa alas ranskalaiselle kadulle, auringon laskiessa, yksinäinen kyynel karkasi silmänurkasta. Pieni kaipaus sydämessä. Tuntui niin väärältä ajatella jotain kesäpoikaa jostain kaukaa Ranskasta asti Toisaalta olen jo unohtanut. Tai ei, ei unohtanut, vaan jättänyt taakseni. Välillä vaan vanhat haavat muistuttavat olemassaolostaan.
`Pieni kyynel silmänurkassa, kimaltaen odottaa, ollako vai eikö olla, riittääkö tahdonvoima?`
Musiikki: Stella: Löytäjä saa pitää
Lähtöä edeltävänä yönä ei oikein saanut nukuttua. Maanantaiaamuna Hki-Vantaan lentokentälle bussilla, jännitystä lentokentällä, mutta turhaan, laukkukin oli tarpeeksi kevyt vaikka koitin mahduttaa siihen koko vaatekaappini sisällön. Lentokoneessa en ollut ollut ennen, mutta se oli kivaa ja maisemat oli jotain kauneimpia. Olin ihan että awwww, me lennetään pilvien yläpuolella. Kun kone laskeutui Pariisiin, tuntui kuin oltaisiin laskeuduttu keskelle peltoa. Laukutkin löydettiin, vaikka oltiin varmoja, että ainakin jonkun meidän laukku hukkuu. Pariisin lentokentällä vähän miettimistä että mihis sitten, mutta piakkoin löydettiin metro keskustaan ( maksoi 8,5e..).
Seitsemän jälkeen päästiin vihdoin metroseikkailun jälkeen hostellille, joka osoittautui oikein kivaksi. Sopivan syrjäinen alue, lähellä keskustaa, mutta ei ihan. Ylin kerros, pariisilainen parveke, ei edes odottamiamme torakoita :)
Illemmalla käväistiin cosmopolitaneilla läheisessä katukahvilassa, maksoi 3,5e :O. Paikasta tuli meidän paikallinen, vaikkei käyty siellä kuin kaksi kertaa :). Tarjoilijatkin moikkailivat meille aina kun kuljettiin ohi, hih.
Tiistaina tutustuttiin kaupunkiin. Seikkailtiin metroilla ja kuljettiin Pariisin ihastuttavilla kapeilla kaduilla. Käveltiin Seinen rantoja, käytiin ihastelemassa Notre Damea ja syötiin ihastuttavassa katukahvilassa. Tosin kasvisruokaa oli melko vaikea löytää. Mutta pasta quatro formaggio, nomnom.
Käveltiin kaupungin kauniita katuja pitkin Louvreen, ei maksettu sisään, mutta rakennus itsessään oli tosi kaunis. Ja Ranskassa kaikki on isoa, sitäkin rakennusta riitti silmän kantamattomiin. Otettiin aurinkoa Louvren puistossa, jatkettiin matkaa Champ Elyseélle, joka johtaa riemukaarelle. Katu on ehkä kuuluisin Pariisin ostoskaduista, ja sillä sijaitsi niin Versasen, Cuccin kuin Dolce & Gabbanankin liikkeet. Kadun päässä kohoava Riemukaarikin oli upea nähtävyys.
Illemmalla raahauduttiin hostellille ja oltiin kävelty ainakin 15km sinä päivänä. Illemmalla vielä piristyttiin ja mentiin drinkeille jälleen yhteen lukuisista ihastuttavista katukahviloista.
Keskiviikko alkoi paikallisilla croissanteilla. Sitten suuntana oli Mont Martre -vuori ja siellä Sacre Coeur. Eli Amélien maisemia <3 Elokuvan olen katsonut varmaan 20 kertaa, mutta on tuo vain aina yhtä ihana. Jälkeenpäin vasta kuultiin, että elokuvassa oleva kahvila on myös oikeasti kahvila siellä vuorella. Jäi harmittamaan ettei tiedetty käydä. Seikkailtiin myös Mont Martren hautausmaalla ja kuviteltiin tarinoita sukuhautojen taustalle. Illemmalla käytiin meidän pakallisessa katukahvilassa illallisella, otin pestopastaa ja voi kun oli hyvää.
Torstaina oli vuorossa luonnontieteiden museo, ja voi sitä innostusta kun sinne päästi kolme alan opiskelijaa. Suuri rakennus ja kolme kerrosta täynnä eläinten luurankoja ja todisteita evoluutiosta. Siellä oli myös aitoja dinosauruksen luurankoja :O Ja sapelihammastiikeri :O Mikään ei ole kiehtovampaa kuin katsoa niin pitkälle menneisyyteen, aikaan satoja miljoonia vuosia taaksepäin. Emme muuten olleet hankkineet kansainvälistä opiskelijakorttia, mutta siitä huolimatta koitimme ihan suomalaista vastinetta. Ja vaikkei se ole virallinen todiste, myös sitä vilauttamalla aukeni ilmainen sisäänpääsy museoihin. Muuten olisi maksanut 8e :O. Museokierros väsytti ja niinpä suuntasimme kaupan kautta läheiseen Luxenburgin puistoon picnikille. Kuoharia ja patonkia <3
Perjantaina shoppailtiin, tosin Pariisista mukaan tarttui vain villapaita, korvakorut ja rannerengas. Ostokset esittelen myöhemmin. Hintataso oli kuitenkin yllättävän korkea. Perjantaina illemmalla otettiin suunnaksi picnik Eifel-tornin puistossa. Kuohari, patonki, Eifel, tytöt, kesä <3 Voi kun oli kaunis se iltavalaistus. Tutustuttiin mukaviin australialaisiin tyttöihin, jotka olivat reilaamassa. Ja saatiin harjoitusta englannin taidolle :) Piti palailla bussilla hostellille, mutta oli tietenkin katsottu bussiaikataulut väärin, ja ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin metro. Vaikka meillä oli periaate, ettei mennä kymmenen jälkeen metrolla. Mutta kun sinne sitten uskaltauduttiin, ei se ollutkaan niin pelottavaa.
Lauantaina ei jaksettu tehdä enää mitään ihmeellistä, puolilta päivin päästiin ylös ja mentiin Louvren puistoon ottamaan aurinkoa päiväksi. Hassu tunne siinä nurmikolla maatessa, auringon pasitaessa, silmät kiinni, olisi hyvin voinut kuvitella olevansa vaikka Vartsikalla. Mutta kun vain avasi silmänsä voi vain ihastella Louvren kaikkia patsaita ja yksityiskohtia ja tajuta, että hei mähän oon Ranskassa :)
Illemmalla piristyttiin ja ajateltiin vielä käydä Jim Morrisonin haudalla. Hautausmaa sijaitsi ihan kävelymatkan päässä meidän hostellista. Mentiin sinne puoli seitsemän maissa, vain huomataksemme sen menneen kiinni jo kuudelta.
Sunnuntaina koitti lähtöpäivä ja hostellihuone piti luovuttaa kahdeltatoista. Herättiin ja pakattiin kuitenkin aikaisin, ja otettiin uudestaan suunnaksi Morrisonin hauta. Nyt hautausmaa oli auki ja etsittiin hautaa ainakin puoli tuntia sokkeloisilta kujilta. Oli melko mitätön niiden muiden suurien hautamonumenttien seassa. Sitten haettiin hostellilta matkalaukut, kulutettiin hieman aikaa lähimmässä McDonald`sissa ja sunnattiin lentokentälle. Paluumatka kotiin sujui mukavasti, lentokoneessa katselin auringon laskua ja mietin suuria asioita.
Meillä oli jokailtaisena perinteenä hakea lähisupermarketista pari pulloa 1,5e maksavia kuoharipulloja ja juoda niitä sitten hotellihuoneessa yhdeksästä eteenpäin, hih. Paljon tuli siinä ohessa puhuttua syvällisiä tyttöjen kanssa.
Koko matkan tarkoitus oli päästää irti, päästä eteenpäin, unohtaa. Mutta siinä hostellihuoneen ranskalaisella parvekkeella,katsellessa alas ranskalaiselle kadulle, auringon laskiessa, yksinäinen kyynel karkasi silmänurkasta. Pieni kaipaus sydämessä. Tuntui niin väärältä ajatella jotain kesäpoikaa jostain kaukaa Ranskasta asti Toisaalta olen jo unohtanut. Tai ei, ei unohtanut, vaan jättänyt taakseni. Välillä vaan vanhat haavat muistuttavat olemassaolostaan.
`Pieni kyynel silmänurkassa, kimaltaen odottaa, ollako vai eikö olla, riittääkö tahdonvoima?`
Musiikki: Stella: Löytäjä saa pitää
torstai 3. syyskuuta 2009
Salama
Olin ymmärtävinäni joskus. Enää en ymmärrä mistään mitään. Nyt facebookin mukaan kesäpoika seurustelee. Vaikka siitä kun me erottiin on kuukausi. Vaikka se sanoi syyksi silloin ettei nyt vaan pysty seurustelemaan, kun poika oli vähän rikki elämänsä jäljiltä.
En oo vuosiin ollut niin ihastunut kun nyt suhun.
Mä en oo täs pystyny pariin päivään mitään muuta miettii ku sua. Aika kurja olo ollu vaan. Mä oon vaan itelleni vihainen.
En mä missään nimessä halua et sä kokonaan häviäisit.
Niin sanoi poika silloin.
Life is a bitch and then you die.
Saatan olla vähän naiivi, mutta en silti pysty uskomaan että kaikki ois ollut valhetta. Mä tiedän että poika tykkäsi musta tosi paljon, se oli aina meistä se ihastuneempi osapuoli. Enkä usko että sillä meidän aikana olisi ollut mitään muuta, mutta voin vain ihmetellä miten nopeasti se on ehtinyt.
En mä itseäni mistään syytä, mutta taidan tietää mihin se kaatui. Vaikka tykkäsivät toisistaan niin paljon kuin ihminen vaan voi tykätä, se poika vain tarvitsi hieman erilaisen tytön. Se tarvitsee tytön, joka ei vain lähde kavereineen provinssiin. Se tarvitsee tytön joka ei vain lähde kavereineen Pariisiin. Se tarvitsee tytön, jolla on sille aikaa. Mä en oo sellainen tyttö. Mä en jätä ystäviäni tai rajoita menojani kenenkään takia. Mun mielestä molemmilla pitää olla myös oma elämä, ei aina tarvitse tehdä kaikkea yhdessä. Ei se sitä ikinä ääneen sanonut, mutta huomasi sitä harmittavan.
Eräs sanoi -suhteen eteen tarvitsee tehdä uhrauksia. Kyllä, mutta rajansa kaikella. Jos Placebo on Provinssissa, mä tedellakin menen sinne, jos toinen ei sinne halua tulla niin voivoi. Jos olen koko kesän tehnyt töitä ja kerrankin on lomaa, todellakin lähden reissuun.
Musiikki: Maj Karm: Satiinisydän
En oo vuosiin ollut niin ihastunut kun nyt suhun.
Mä en oo täs pystyny pariin päivään mitään muuta miettii ku sua. Aika kurja olo ollu vaan. Mä oon vaan itelleni vihainen.
En mä missään nimessä halua et sä kokonaan häviäisit.
Niin sanoi poika silloin.
Life is a bitch and then you die.
Saatan olla vähän naiivi, mutta en silti pysty uskomaan että kaikki ois ollut valhetta. Mä tiedän että poika tykkäsi musta tosi paljon, se oli aina meistä se ihastuneempi osapuoli. Enkä usko että sillä meidän aikana olisi ollut mitään muuta, mutta voin vain ihmetellä miten nopeasti se on ehtinyt.
En mä itseäni mistään syytä, mutta taidan tietää mihin se kaatui. Vaikka tykkäsivät toisistaan niin paljon kuin ihminen vaan voi tykätä, se poika vain tarvitsi hieman erilaisen tytön. Se tarvitsee tytön, joka ei vain lähde kavereineen provinssiin. Se tarvitsee tytön joka ei vain lähde kavereineen Pariisiin. Se tarvitsee tytön, jolla on sille aikaa. Mä en oo sellainen tyttö. Mä en jätä ystäviäni tai rajoita menojani kenenkään takia. Mun mielestä molemmilla pitää olla myös oma elämä, ei aina tarvitse tehdä kaikkea yhdessä. Ei se sitä ikinä ääneen sanonut, mutta huomasi sitä harmittavan.
Eräs sanoi -suhteen eteen tarvitsee tehdä uhrauksia. Kyllä, mutta rajansa kaikella. Jos Placebo on Provinssissa, mä tedellakin menen sinne, jos toinen ei sinne halua tulla niin voivoi. Jos olen koko kesän tehnyt töitä ja kerrankin on lomaa, todellakin lähden reissuun.
Musiikki: Maj Karm: Satiinisydän
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)