Korkokengät

Ranska-postaus :)

Lähtöä edeltävänä yönä ei oikein saanut nukuttua. Maanantaiaamuna Hki-Vantaan lentokentälle bussilla, jännitystä lentokentällä, mutta turhaan, laukkukin oli tarpeeksi kevyt vaikka koitin mahduttaa siihen koko vaatekaappini sisällön. Lentokoneessa en ollut ollut ennen, mutta se oli kivaa ja maisemat oli jotain kauneimpia. Olin ihan että awwww, me lennetään pilvien yläpuolella. Kun kone laskeutui Pariisiin, tuntui kuin oltaisiin laskeuduttu keskelle peltoa. Laukutkin löydettiin, vaikka oltiin varmoja, että ainakin jonkun meidän laukku hukkuu. Pariisin lentokentällä vähän miettimistä että mihis sitten, mutta piakkoin löydettiin metro keskustaan ( maksoi 8,5e..).
Seitsemän jälkeen päästiin vihdoin metroseikkailun jälkeen hostellille, joka osoittautui oikein kivaksi. Sopivan syrjäinen alue, lähellä keskustaa, mutta ei ihan. Ylin kerros, pariisilainen parveke, ei edes odottamiamme torakoita :)
Illemmalla käväistiin cosmopolitaneilla läheisessä katukahvilassa, maksoi 3,5e :O. Paikasta tuli meidän paikallinen, vaikkei käyty siellä kuin kaksi kertaa :). Tarjoilijatkin moikkailivat meille aina kun kuljettiin ohi, hih.

Tiistaina tutustuttiin kaupunkiin. Seikkailtiin metroilla ja kuljettiin Pariisin ihastuttavilla kapeilla kaduilla. Käveltiin Seinen rantoja, käytiin ihastelemassa Notre Damea ja syötiin ihastuttavassa katukahvilassa. Tosin kasvisruokaa oli melko vaikea löytää. Mutta pasta quatro formaggio, nomnom.
Käveltiin kaupungin kauniita katuja pitkin Louvreen, ei maksettu sisään, mutta rakennus itsessään oli tosi kaunis. Ja Ranskassa kaikki on isoa, sitäkin rakennusta riitti silmän kantamattomiin. Otettiin aurinkoa Louvren puistossa, jatkettiin matkaa Champ Elyseélle, joka johtaa riemukaarelle. Katu on ehkä kuuluisin Pariisin ostoskaduista, ja sillä sijaitsi niin Versasen, Cuccin kuin Dolce & Gabbanankin liikkeet. Kadun päässä kohoava Riemukaarikin oli upea nähtävyys.
Illemmalla raahauduttiin hostellille ja oltiin kävelty ainakin 15km sinä päivänä. Illemmalla vielä piristyttiin ja mentiin drinkeille jälleen yhteen lukuisista ihastuttavista katukahviloista.

Keskiviikko alkoi paikallisilla croissanteilla. Sitten suuntana oli Mont Martre -vuori ja siellä Sacre Coeur. Eli Amélien maisemia <3 Elokuvan olen katsonut varmaan 20 kertaa, mutta on tuo vain aina yhtä ihana. Jälkeenpäin vasta kuultiin, että elokuvassa oleva kahvila on myös oikeasti kahvila siellä vuorella. Jäi harmittamaan ettei tiedetty käydä. Seikkailtiin myös Mont Martren hautausmaalla ja kuviteltiin tarinoita sukuhautojen taustalle. Illemmalla käytiin meidän pakallisessa katukahvilassa illallisella, otin pestopastaa ja voi kun oli hyvää.

Torstaina oli vuorossa luonnontieteiden museo, ja voi sitä innostusta kun sinne päästi kolme alan opiskelijaa. Suuri rakennus ja kolme kerrosta täynnä eläinten luurankoja ja todisteita evoluutiosta. Siellä oli myös aitoja dinosauruksen luurankoja :O Ja sapelihammastiikeri :O Mikään ei ole kiehtovampaa kuin katsoa niin pitkälle menneisyyteen, aikaan satoja miljoonia vuosia taaksepäin. Emme muuten olleet hankkineet kansainvälistä opiskelijakorttia, mutta siitä huolimatta koitimme ihan suomalaista vastinetta. Ja vaikkei se ole virallinen todiste, myös sitä vilauttamalla aukeni ilmainen sisäänpääsy museoihin. Muuten olisi maksanut 8e :O. Museokierros väsytti ja niinpä suuntasimme kaupan kautta läheiseen Luxenburgin puistoon picnikille. Kuoharia ja patonkia <3

Perjantaina shoppailtiin, tosin Pariisista mukaan tarttui vain villapaita, korvakorut ja rannerengas. Ostokset esittelen myöhemmin. Hintataso oli kuitenkin yllättävän korkea. Perjantaina illemmalla otettiin suunnaksi picnik Eifel-tornin puistossa. Kuohari, patonki, Eifel, tytöt, kesä <3 Voi kun oli kaunis se iltavalaistus. Tutustuttiin mukaviin australialaisiin tyttöihin, jotka olivat reilaamassa. Ja saatiin harjoitusta englannin taidolle :) Piti palailla bussilla hostellille, mutta oli tietenkin katsottu bussiaikataulut väärin, ja ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin metro. Vaikka meillä oli periaate, ettei mennä kymmenen jälkeen metrolla. Mutta kun sinne sitten uskaltauduttiin, ei se ollutkaan niin pelottavaa.

Lauantaina ei jaksettu tehdä enää mitään ihmeellistä, puolilta päivin päästiin ylös ja mentiin Louvren puistoon ottamaan aurinkoa päiväksi. Hassu tunne siinä nurmikolla maatessa, auringon pasitaessa, silmät kiinni, olisi hyvin voinut kuvitella olevansa vaikka Vartsikalla. Mutta kun vain avasi silmänsä voi vain ihastella Louvren kaikkia patsaita ja yksityiskohtia ja tajuta, että hei mähän oon Ranskassa :)
Illemmalla piristyttiin ja ajateltiin vielä käydä Jim Morrisonin haudalla. Hautausmaa sijaitsi ihan kävelymatkan päässä meidän hostellista. Mentiin sinne puoli seitsemän maissa, vain huomataksemme sen menneen kiinni jo kuudelta.

Sunnuntaina koitti lähtöpäivä ja hostellihuone piti luovuttaa kahdeltatoista. Herättiin ja pakattiin kuitenkin aikaisin, ja otettiin uudestaan suunnaksi Morrisonin hauta. Nyt hautausmaa oli auki ja etsittiin hautaa ainakin puoli tuntia sokkeloisilta kujilta. Oli melko mitätön niiden muiden suurien hautamonumenttien seassa. Sitten haettiin hostellilta matkalaukut, kulutettiin hieman aikaa lähimmässä McDonald`sissa ja sunnattiin lentokentälle. Paluumatka kotiin sujui mukavasti, lentokoneessa katselin auringon laskua ja mietin suuria asioita.

Meillä oli jokailtaisena perinteenä hakea lähisupermarketista pari pulloa 1,5e maksavia kuoharipulloja ja juoda niitä sitten hotellihuoneessa yhdeksästä eteenpäin, hih. Paljon tuli siinä ohessa puhuttua syvällisiä tyttöjen kanssa.

Koko matkan tarkoitus oli päästää irti, päästä eteenpäin, unohtaa. Mutta siinä hostellihuoneen ranskalaisella parvekkeella,katsellessa alas ranskalaiselle kadulle, auringon laskiessa, yksinäinen kyynel karkasi silmänurkasta. Pieni kaipaus sydämessä. Tuntui niin väärältä ajatella jotain kesäpoikaa jostain kaukaa Ranskasta asti Toisaalta olen jo unohtanut. Tai ei, ei unohtanut, vaan jättänyt taakseni. Välillä vaan vanhat haavat muistuttavat olemassaolostaan.
`Pieni kyynel silmänurkassa, kimaltaen odottaa, ollako vai eikö olla, riittääkö tahdonvoima?`

Musiikki: Stella: Löytäjä saa pitää