Töiden jälkeen seikkailin kaupungilla loputtoman kenkä-ongelman kera. Miksei mistään voi löytyä edullisia, täydellisiä, mustia, perus-balleriinoja?? Päämäärättömästi kuljin aivan kaikki kenkäkaupat läpi ja ei mitään. Tarvitsisin kengät Pariisiin. Vanhat luotto-balsut alkaa vähän jo pettää luottamustani. Paitsi löysin uuden rakkauden, Vagabondin kengät. Hivelin niiden aivan liian kauniita muotoja, voi niitä korkoja. Ja muserruin, löytyi Vagabondin täydelliset, mustat, remmi-balleriinat, alehyllystä -50%, mutta vain koot 38 ja 41. Ja mulla on 39. Elämä on joskus niin epäoikeudenmukaista. Ajattelin jo leikata varpaani irti, mutta ennen kuin sorruin moiseen, sovin itseni kanssa että löydän toiset täydellisyydet Pariisista.
Mutta pitkäaikainen farkku-ongelma on ratkaistu. Jokin aika sitten löysin Seppälän alesta taydelliset siniset, vähän kulutetut, pillifarkut, jotka korostavat täydellisesti sääriä ja kieltämättä takapuoltakin. Olivat hieman pienet mutta ainoat yksilöt, enkä voinut jättää niitä kauppaan. Pitkään mietin mitä niille teen, kunnes keksin pestä ne, ja märkänä laittaa venytykseen henkarille kuivumaan. Ja nyt ovat aivan sopivat ja täydellisesti istuvat. Hmm, mikä täydellisyys olisikaan jos saisivat parikseen vielä ne täydelliset balsut..
Kevyen yhdeksän tunnin työpäivän jälkeen ei niin yhtään tehnyt mieli shoppailla, mutta eksyin myös gina tricoon, enkä voinut sinnekään jättää aletankoon ihanaista harmaata vyötäröltä sidottavaa trikootunikaa. Oli S, eli koon liian suuri, mutta vain 5e. Pitää ommella tuo. Omistan samanlaisen myös mustana, ja tuo on ollut luottomekkoni jo pitkään. Täydellisen rennosti laskeutuva, hieman meleerattu. Ei tarvitse housuja alle, kevyet kesäkengät riittää asusteeksi paljaille säärille ja minari-mekolle. Jätän mainitsematta miten täydelliseltä luottomekko näyttäisi täydellisten balsujen kanssa.
Seikkailin myös Lindexillä, jossa ihailin viehättäviä niittinahkaremmejä ranteisiin. Kesäpojalla oli melko samanlaisia, jotka jo meinasin silloin varastaa kun miekkonen ei huomaa. Mutta en silloin viitsinyt samanlaisia hankkia. Nyt kun miekkosta ei ole enää, kiehtovat remmit entistä enemmän. Hopeisia niittejä, mustaa nahkaa, täydellistä. Sellaisia, tai jompaa kumpaa, mustaa, tai metallia, pitää aina löytyä ranteista.
Music: Billy Talent: Rusted from the rain
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti