Shades of grey

Tämän tytön ajatukset eivät suinkaan ole huomisessa tentissä, vaan ovat karanneet jo ensi kesään, jolloin tyttö lähtee kahdeksi viikoksi näihin maisemiin..



.. Norjan tuntureille, luonnon armoille, yöttömään yöhön. Niinpä aamupäivä on mennyt surffaillessa Google Earth:ssa ja kuvahauissa eikä suinkaan tenttikirjan parissa. Reissuun lähtevät myös ihanat ystävät T ja P!

Musiikki: Hardcore superstar: Wild boys

Starlight

Kuluneen viikon kiireet on juostu, mutta työviikonloppu ja viikon alussa siintävä tentti eivät anna rauhaa.

Illat ovat olleet jo pimeitä kotiutuessani projektin parista yo:lta, mutta matkalla minulle on avautunut tämä kaupunki aivan uudessa valossa, voi kuinka kaunis jokiranta onkaan kaikkine valoineen:



Juuri kun ehdin jo juhlia ajatusta projektin loppumisesta ensi viikolla, sain kuulla ohjaajaltani työn jatkuvan ja muuttuvan palkalliseksi. Sehän sopii!
Lisäksi jokin aika sitten kyselemäni kandityön aiheen luulin jo unohtuneen, kunnes ohjaajani kantoi tänään valmiin (ja mielenkiintoisen) aiheen ja pinon kirjoja ja artikkeleja työpöydalleni. Tuon pinon, jonka minun olisi kuulunut itse hankkia. Sehän sopii!
Lisäksi ohjaaja oli keksinyt jossain kaukaisuudessa siintävän gradun aiheeni. Siinähän meni pienen tytön pää aivan pyörälle. valmis tulevaisuus alkoi mietityttää kun ei oikein vieläkään tiedä mitä tyttö haluaisi tehdä isona.

Mutta nuo ajatukset saavat nyt kadota sillä vihreä tee, lämmin peitto, Himoshoppaaja-kirja ja kohta alkava Los Angles Ink ja ihanainen Kat von D kutsuvat käpertymään sohvan nurkkaan. Jos ei niiden voimalla seliviä huomisesta työpäivästä, niin ei sitten millään.

Musiikki: Muse: Invisible

the Look

Fiftari-tunnelmiin minut on saanut tämä biisi: www.youtube.com/watch?v=v5HkglOcm1k&feature=related

Ja tämä yhtye:


Kyseessä on siis the Baseballs yhtye, joka ainakin minulle tuli aivan puuntakaa täysin koukuttavalla versiollaan Umbrella-kappaleesta.

Bändissä on jotain hyvin vetoavaa, mikä ei tosin ole uutta kun on kyse haalistuneista farkuista, ruutupaidoista, nahkatakeista, conversen perinteisistä tennareista, mukaansa tempaavista biiseistä, leppoisasta musiikista ja pilkkeestä silmäkulmassa.

M
Musiikki: the Baseballs: Let´s get loud

Walk the line

Viime yönä en nukkunut lainkaan, mikä ei ollut ollenkaan hyvä juttu yhdistettynä aamuviiden herätykseen, yhdeksän tunnin työpäivään sekä neljän tunnin projektityöhön. Illalla kotiutuessani pelkäsin jo omia tekemisiäni ja jätin pyörän suosiolla yo:lle, olin varma että päätyisin sillä vielä Aurajokeen.

Tämä päivä mentiin siis pelkästään kahvin voimalla..Mutta miksi minä en silti näyttänyt noin pirteältä?

Pitää silti jostain etsiä tulitikut pitämään silmiä auki vielä tovi, sillä illan mainitota Johnny Cash elokuvaa Walk the line ei voi missata. Ei edes nyt kun näen sen kolmannen kerran.

Fiftari-tunnelmiin olen muutenkin virittäytynyt viime aikoina, mutta asiasta lisää huomenna..

We don´t celebrate sundays

Vaikka duracelini olikin tarpeen ladata, viime yön kolmentoista tunnin yöunet ei olleet ihan toivotut. Päivän työvuoron peruuntumisesta vapautuneen ajan olisi voinut käyttää hyödyllisemminkin kuin nukkumalla. Yhdeltä nautitun aamukahvin jälkeen on kuitenkin päivän saldona kaksi valmista esseetä ja siisti asunto. Vielä yksi raportti odottaa tekemistään ja puolikas tenttimateriaali lukemistaan. Onneksi tenttiin on vielä viikko, sillä ensi viikolla en ehdi tehdä mitään.


Ladatuista duraceleista olisi parasta olla hyötyä huomenna kun herätys on viideltä. Tuollainen pitäisi lailla kieltää. Tarkoitus olisi siis skipata luennot ja mennä päiväksi töihin ja sieltä vielä jatkaa projektin pariin. Yli kuukauden työtauon jälkeen rahat on auttamattomasti vähissä, mutta onneksi eilenkin pääsin jo hieman kartuttamaan lompakkoa.

Viime viikko oli hyvin hektinen eikä kiire ota loppuakseen alkavallakaan viikolla. Jossain välissä kuitenkin sain päätökseen Tuija Lehtisen kirjan Mies taskussa. Kirjaa en suosittele kenellekään sillä se oli varsinainen pettymys, mikä oli outoa kun kirjailijan muut kirjat ovat mainioita. Kirjan kerronta oli hyvin ontuvaa, kielikuvat heikkoja ja juoni täysin ennalta-arvattava. Kirja meinasi jäädä useasti kesken mutta sain sen kahlattua loppuun odottaen jotain loppuhuipennusta, jota ei tullut.
Olisi tietysti fiksua lukea aikamme suurimpia kirjailijoita Waltarista Bukowskiin ja Hemingwaysta Kunderaan, mutta välillä kaipaa vain aivot narikkaan jättävää ihmissuhdedraamaa.


Mitä omaan ihmissuhdedraamaani tulee, kesäpoikaa ei näkynytkään tiistaisessa rokki-illassa, mutta yhden exäni hyppäämisessä lavalle ja soittamisessa eräässä illan bändeistä oli jo tarpeeksi.

Ilman että olisimme edes vaihtaneet numeroita, tuolta lauantaiselta komistukselta saapui viesti, jolle ei voinut kuin nauraa. Että oli mukava jutella tuolloin ja anteeksi että hän oli käyttäytynyt oudosti, että on kiinnostunut toisesta eikä halua pelailla mitään ja anteeksi ettei sanonut sitä tuolloin.

Ei kukaan lähetä tuollaista viestiä parin päivän hiljaiselon jälkeen kun en edes mitään odottanut, hih. No hard feelings, olihan tuo ilta vain mukava syksyn piristys.

Musiikki: Hardcore Superstar: Wild boys

Stop and stare

Eilinen ilta kului muodin ja maailmanlopun parissa Finnkinon superpäivässä, jossa siis kaikki leffat 5,5e! Tehokasta ajankäyttöä siis, mutta annoin sen itselleni anteeksi pitkäksi venyneen koulu- ja projektipäivän takia.

Siskon kanssa käväistiin katsomassa Coco Avant Chanel, jossa pääosassa ihanainen Audrey Tautou. Vaikka leffasta pidin paljon, petyin hieman sen keskittymiseen Cocon elämäkertaan muodin jäädessä taka-alalle.

"Pieni tyttö, joka joutuu sisarensa kanssa orpokotiin ja odottaa joka sunnuntai isäänsä – turhaan. Heikkoääninen kabaree-esiintyjä, joka laulaa humaltuneille sotilaille. Vaatimaton ompelijatar vaatturiliikkeen takahuoneessa. Nuori ja laiha kurtisaani, joka saa turvapaikan turmeltuneiden joukossa. Rakastunut nainen, joka tietää, ettei tule koskaan menemään naimisiin, ja joka saamastaan vastarakkaudestakin huolimatta vastaa kosintoihin kieltävästi. Kapinallinen, jonka mielestä hänen aikansa kirjoittamattomat säännöt ovat painostavia ja epäoikeudenmukaisia, ja joka pukeutuukin siksi rakastajiensa vaatteisiin.

Coco Avant Chanel on tarina Gabrielle ”Coco” Chanelista, uppiniskaisesta orvosta, josta erikoislaatuisen elämänsä aikana tuli legendaarinen muotisuunnittelija, modernin naisen ruumiillistuma ja ajaton menestyksen, vapauden ja tyylin symboli."

Illan toisena leffana kävimme ystävä H:n kanssa katsassamassa tuon maailmanlopun elokuva 2012. Seuraava kappale sisältää juonipaljastuksia leffasta, joten hyppää yli jos meinaat sen katsoa.

Elokuvan olisi mitä ilmeisemmin ollut tarkoitus olla traaginen ja kauhistuttava, mutta mitä hurjemmaksi elokuva kävi, sitä enemmän nauroimme. Koko ajatus maapallon sisuksen kiehumisesta tuntui aika kaukaa haetulta, ja maanjäristysten liikkuminen sellaisella tahdilla myöskin. Kuinka ollakaan päähekilöt pääsivät pakoon rikkoutavaa maankuorta, vaikka tiet ja kaupungit aivan heidän kintereillään sortuivat ja he selvisivät hengissä vaikka melkein koko muu ihmiskunta tuhoutui. Viimeistään siinä vaiheessa kun kirahveja lennätettiin lumipyryssä helikoptereilla arkkeihin, oli naurussa pitelemistä. Lisäksi ajatus vain muutaman yksilön pelastamisesta tuntuu huvittavalta, sillä eihän se lajin tulevaisuutta turvaa.

Musiikki: the Baseballs: Hot´n cold

One step at a time

Illan ohjelmassa olisi tiedossa rokkia @ Klubi. Luulisi minun olevan asiasta hyvin innoissani, mutta tilanteeseen tekee piiiiiiiiitkän miinuksen se, että paikalle on saapumassa kolme exääni. Mukaanlukien kesäpoika, jota en olekaan nähnyt sen koommin. Turku on liian pieni.

En tiedä pitäisikö kohdata tilanne kuin mies vai vetäytyä illaksi piiloon pahaa maailmaa peiton alle kirjan kera. Jälkimmäinen vaihtoehto kuulostaa yllättävän houkuttelevalta, mutta luulenpa ettei ystävät sitä salli.

Ihan kuin pohdinnasta tapaanko lauantaista komistusta enää ikinä ei olisi jo tarpeeksi päänsärkyä ja nyt vielä tämä!

Musiikki: Deep Insight: Danger

Post blue

Muodin huipulle -ohjelmasta putosi viimeksi täysin väärä henkilö. Tykkäsin tosi paljon Olgan mekosta ja etenkin väreistä, mutta kieltämättä asu menetti muotoaan ilman vyötä.

Olgan tyyliä olen ihastellut jo pitkään. Miten se tyttö voikaan aina näytää niin tyylikkäältä mutta samalla rennolta, ja siltä että on pukeutunut minuutissa. Luulenpa että tästä voi syyttää villatakkien, pillifarkkujen ja korkokenkien sekä mustan, harmaan ja siniharmaan pyhää liittoa. Taisinpa muuten nähdä tytön taannoisissa kahvilan avajaisissa, turkulainen kun on, hih.

Olgalla oli viimeisimmässä jaksossa päällä printti-paita, joka näytti hyvin tutulta. Samanlainen pantteri-paita löytyikin vaatekaapistani! Kyseisen paidan olemassaolon olin jotenkin unohtanut, mutta pääsipä tuo tänään päälle. Tykkään kuvasta tosi paljon.


Musiikki: Placebo: 20th century boy

Yö päivää keinuttaa

Eilinen oli kyllä taas sellainen päivä että Huh!
Tenttiin lukemista sain päivällä välteltyä käväisemällä kirppiskierroksella, josta mukaan tarttuikin kolme aivan upeaa paitaa, ja ostokset verottivat lompakkoa yhteensä viisi euroa! Erityisesti Gina Trikoon vaalean harmaasta trikootunikasta olen hyvin innoissani. Liikkeessä olen selaista katsellut jo pitkään mutta olen ajatellut ettei kyseinen malli sovi minulle. Mutta 1,5 euron hinnalla päätin kokeilla ja sehän istui täysin ja rakastuin. Vaate näyttää henkarilla aivan kamalalta, mutta en tiedä mitä sille käy päälle laittaessa. Paita oli vielä tosi hyvä kuntoinen vaikka trikoo menee nopeasti huonoksi, ja tarviiko edes sanoa mitä mieltä olin vaalean harmaasta sävystä.

Illan suunnitelmana oli siis istua nenä kiinni tenttikirjassa, mutta suunitelmiin tuli kaivattu muutos kun ystävä L tekstaili että heillä olisi pienet pirskeet. Enpä siis kauaa miettinyt, vaikka ajatus täysin tuntemattomista ihmisistä hieman epäilytti. Suuntasin siis illemmalla punaiseen tupaan, ja illasta tuli yksi kivoimmista pitkään aikaan. Avartavia keskusteluja, hieman boolia, kovin mukavia ihmisiä, kynttilöiden tunnelmaa sekä espanjalaista musiikkia vanhasta särisevästä levarista. Se yksi poika, olikin sitten sellainen että olisi mennyt ne jalat alta ellen olisi istunut. Varsinainen komistus ja kovin mukava. Niinpä ajattelin ettei minulla ikinä mitään mahdollisuuksia olisi sellaiseen komistukseen ja jätin ajatuksen jonnekin taka-alalle.
Iltaa jatkettiin Dynamoon, jonne minäkin eksyin kun tenttiin lukemisen mahdollisuus tältäkin päivältä oli jo menetty. Dynamossa jostain saatu muka-loistoidea jättää takit sivuhuoneen penkin alle narikkamaksulta säästymiseksi ei ollut ehkä niitä fiksuimpia. Tanssilattian puolella tuli käytyä tiuhaan, vaikka minua siellä ei nähdä kovin usein. Illan edetessä huomasin löytäväni itseni yhä uudestaan mielenkiintoisista keskusteluista komituksen kanssa kun poika tarinoi matkoistaan maailmalla. Niinpä juttu ei loppunut valomerkkiinkään ja toiset lähtivät kotiin tietävästi virnuillen. Juttu ei loppunut vielä kotimatkallakaan ja meinasi jalat mennä alta viimeistään siinä kun suudeltiin siinä sateisella kadulla.


Musiikki: Kotiteollisuus: Rakastaa /ei rakasta

the Bitter ends

Bileiden jälkeinen torstai mentiin näiden voimalla:

Ja kun elämä vihdoin alkoi voittaa havaitsin jonkun (minun) unohtaneen käydä kaupassa ja jääkaapin kaikuvan tyhjyyttään. Niinpä pestopastan piti jälleen pelastaa päiväni, kunnes havaitsin ettei ole pestoakaan. No hätä ei ollut tämän näköinen. Kaapista löytyi öljyä ja maustehyllystä kuivattua basilikaa, valkosipulijauhetta, suolaa ja pippuria. Lisäksi vielä juustoa ja siitähän syntyi oiva peston korvike.

Bileet itsessään olivat huisin kivat. Ilta piti sisällään etkot kaverin kaverilla, ihania ystäviä ja uusia tuttavuuksia sekä syvällisiä keskusteluja. Börsissä lisää ihania ystäviä, pallomeri!, joitain bändejä, paljon tuttuja ja hieman tanssahtelua tanssilattialla sekä tuskastumista ihmispaljouteen..

Loppuillasta juttelin tovin mukavan pojan kanssa, mutta kun tämä seuraavana päivänä tekstaili ja kyseli kahville, jouduin kieltäytymään. Toisaalta luulisi että lauantai-illan treffit olisivat kiehtoneet enemmän kuin tenttikirjat. Ja pitkään mietinkin mitään teen. Mutta ei minusta vain ollut lähtijäksi. Tiesin että olisin mennyt sinne väärin perustein, ja se ei olisi ollut reilua ketään kohtaan. Tarvitsen sellaista jalat alta vievää tunnetta. Niin ei käynyt nyt. Pessimisti minussa koittaa sanoa ettei sellaista olekaan ja kasva aikuiseksi, mutta optimisti sanoo niin käyneen jo pari kertaa, joten niin tulee myös käymään. Koita siinä sitten olla realisti noiden välissä.

Musiikki: Placebo. Taste in men

Ei mikään oo myöhäistä

Opiskelijahaalarit on viimeisen merkin ompelua vaille valmiit ja kiire tulee mikäli mielin ehtiä alottelemaan iltaa. Illan ohjelmassa siis bileet!

Tänä syksynä opiskelijabileissä käynti on jäänyt vähemmälle. Viimeiset pari vuotta on tullut juostua jos jonkinmoisissa bileissä, pienimmissäkin kissanristiäisissä. Hyvä jos kaikkien niiden merkkien alta edes haalaria näkyy. Nyt tuntuu että kaikki on jo nähty. Ei sitä enää jaksa. Niissä rahan menoa ei voi estää ja aina se krapula muistuttaa olemassaolostastaan seuraavana päivänä. Kun nuo jää vähemmälle rahat tulee käytettyä järkevämmin, ja siksi voi käydä esimerkiksi hyvällä omalla tunnolla kiipeilemässä. Lisäksi ei krapulapäivät oikein mahdu nykyiseen aikatauluun.

Mutta, mitä harvemmin bileissä käy, sitä kivempi niihin on aina mennä! Ystävien kanssa olemme ajatelleet panostaa vain suurimpiin ja parhaisiin bileissin, joissa voi siten juhlia hyvällä omalla tunnolla. Kuten tänään kun lippuja myydään kaksituhatta.

Nyt on vakava paitaongelma, sillä haalareiden kanssa tunnetusti mikään ei näytä järkevältä. Sovitukseen nyt ei ainakaan olisi aikaa.

Musiikki: Tehosekoitin: Asfaltti polttaa

Close to the flame

Viime talvena elin violettia kautta. Niinpä kaikki lämpimät vaatteeni ovat liiloja, on villapaitaa, villatakkia, kaulahuvia, lapasia. Mutta nyt en voi sietää liilaa. Ja tämä ei ole ollenkaan hyvä juttu kun lämpömittari näyttää -5 astetta ja lompakko tyhjältä. Voin vain miettiä miten tulen selviämään talvella kun olen nyt jo syväjäässä aina ja kaikkialla.
Hieman minua sulattaa ja mieltä lämmittää lauantainen pipo-löytö. Top-sportista löytyi aivan uskomattoman lämmin ja rento myssymäinen pipo villevalo-tyyliin. Väriksi valikoitui tuttu siniharmaa, joka taitaakin olla tämän talven värini.


Musiikki: Him: Wicked game

Muistijäljet

Siirryin minäkin vihdoin 2000-luvulle ja latasin Spotifyn!

Tämä sateinen sunnuntai on mennyt nostalgioidessa Apulantaa. Ensimmäiset yli kymmenen vuoden takaiset levyt kuuluvat edelleen suosikkeihini, mutta en ole niitä kuunnellut aikoihin. Olen niin laiska ottamaan levyä hyllystä kun helpommin soi koneen kautta. Voi niitä kaikkia helmiä, joiden olomassaolon oli melkein unohtanut. Kuten PVC-unelmia ja Kristalliprinsessa ja Päivästä toiseen ja ja ja..

Ei ole apis enää uusimpien levyjen myötä kolahtanut, mutta nyt mielessä vaanii ajatus paluusta juurille ja Apiksen keikalle kun sellainen olisi tarjolla kaksin kappalein Klubilla viikon lopulla. Kun bändi jää ensi vuodeksi tauolle ja pelkään etteivät enää palaakaan.
Apis oli minulle joskun aikoinaan se kaikkein suurin ja kaunein. Se oli se bändi josta kaikki lähti, kun ensimmäisellä rokki-keikalla ikinä olin pienenä 13-vuotiaana -98 Puolalanpuistossa. Tästä on myös todistusaineistoa, sillä tällöin kuvamme tallentuivat Apiksen Maalin alta -kirjaan, hih. Sittemmin Apiksen keikkoja tullut kierrettyä laskujeni mukaan kolmisenkymmentä. Voi niitä teini-aikoja.

Ajattelin nostalgioida enemmänkin ja palata vanhoille kotisivuilleni,.mutta: Sorry, the Geocities no longer exist. Ei voi olla totta! Kävin sivuilla pari viikkoa sitten ja toimivat silloin vielä. Nyt tuntuu kuin pala menneisyyttäni olisi pois pyyhitty. Sivuilla oli kuitenkin niin kuvia, päiväkirjoja kuin keikkatunelmiakin. Eikä tietenkään niitä ollut minulla missään muualla :`( . Onneksi joskus ahkerasti päivittämäni keikkalista säilyi koneella ja sen mukaan on tullut käytyä yhteensä noin 300lla keikalla, huh!

Musiikki: Apulanta: Kymmenen ylöspäin

Inspiration

Uusi työprojekti on pitänyt huolen siitä ettei kuluneella viikolla ole ollut vapaa-ajan ongelmia. Päivät ovat venyneet yo:lla iltaan asti, mutta homma on mielenkiintoista, rentoa mutta työlästä, ja ihmiset ovat mukavia. Työllä ei ole kiire ja saan tehdä sitä oman aikatauluni mukaisesti. Palaute on ollut vain positiivista, ohjaaja sanoi että olen tarkempi kuin hän itse, hih.

Mutta raskas työ vaatii raskaat huvit ja illan ohjelmassa onkin Dynamossa:

Mutta sitä ennen hieman...

...sillä olen sen ansainnut.

Musiikki: Heartbreak Stereo: Scared?

The Waiting

Juuri kun viikon piinaava odotus on ohi, koittaa jälleen taas uusi viikon piinaava odotus. Ja siitähän syyttää voimme vain...
Ohjelma on koukuttanut minut totaalisesti enkä olisi uskonut että Suomesta löytyy noin lahjakkaita suunnittelijoita. Suosikkini on Mert, joka on tavattoman lahjakas ja tämänkertainen paperiasu oli aivan upea ja olisi saanut voittaa. Käsittämätöntä että kilpalija on silti vain 18-vuotias :O. Eikä ole minun syyni, että lahjakkain suunnittelija sattuu samalla olemaan myös varsinainen komistus... :P

Viime viikkoista viikon kohokohtaa arvosteltiin ystävä H:n luona ja vietettiin samalla ystävä T:n läksiäisiä, kun tyttö lähti kuukaudeksi maapallon toiselle puolella. Epäreilua. Tämän olisi parasta tuoda se aurinko sieltä mukanaan.

Musiikki: So Called Plan: the Chost

Some Kind Of Magic

Jos ei Ranska-aihe jo kyllästytä, tässä muutama ostos kesäiseltä reissulta:

Avaimenperästä tuunasin kaulakorun, tuon metallin ja mustan voittamattoman yhdistelmän voi heittää rennosti kaulalle asun kuin asun kanssa. Eifel maksoi 50 snt ja helminauha oli omasta takaa, hih.

Sulkamaisiin lehtikorviksiin ihastuin heti ja nuo kustansivat 4 euroa. Tosin ovat jokapäiväiseen käyttöön mielestäni liian bling-bling mutta toisaalta eivät pääse oikeuksiinsa vain juhlakoruina. Niinpä mielessä vaanii ajatus niidenkin tuunamisesta kaulakoruksi.

Tuollaiseen rock-henkiseen mutta yksinkertaiseen metalli-rannerenkaaseen ihastuin myös samantien ja kustansikin vain 3e.

Vaadin suomeenkin samanlaisia liikkeitä.

Musiikki: the 69 Eyes: Kiss me undead

Minne katosi päivät

Halloween oli ja meni ja kohdaltani ehkä pelottavimmissa merkeissä ikinä. Sillä nilkkani on käyttökelvoton jo toista viikkoa ja lääkäri määräsi viikonlopuksi totaalisen liikkumiskiellon. Taannoinen huolenaiheeni liiallisesta juoksulenkkelystä on siis pois pyyhitty. En minä tätä toivonut.

Mutta mitä onkaan sairasloma ilman lukemista ja eilen uhmasin lääkärin määräystä käväisemällä kirjastossa. Mukaan tarttui seitsemän kirjaa, joista yhden ahmin saman tien sillä tarina vain koukutti ja vei mukanaan. Tässä syyllinen:

Loput kirjat tosin saavat odottaa sillä kiireelle ei loppua näy. Pöydällä odottaa pino papereita, jotka odottavat päähän tallentumista ja huomenna alkaa se uusi työprojekti. Vähän jo jännittää.

Musiikki: Scandinavian music group: 100 km Ouluun

Aamun kuiskaus

Taannoin lukemani Pikku Prinssi -kirja oli aivan ihana, ja sisälsi lasten kirjaksi hienoja viisauksia. Otteita kirjasta:

- Minun ei olisi pitänyt kuunnella sitä, uskoi hän minulle eräänä päivänä, ei koskaan saa kuunnella kukkia. Minun kukkani levitti tuoksuaan koko tähdelleni, enkä ymmärtänyt siitä iloita.
Ja hän uskoi minulle vielä:
- En ymmärtänyt silloin mitään! Minun olisi pitänyt tuomita kukkaa sen tekojen eikä sanojen mukaan. Se antoi minulle tuoksuaan ja valoaan. En olisi saanut paeta pois! Minun olisi pitänyt arvata sen pikku juonien taakse kätkeytyvä hellyys. Kukat ovat niin ristiriitaisia! Mutta olin liian nuori osatakseni rakastaa sitä.

- Kuka sinä olet? pikku prinssi kysyi. Olet hyvin sievä…
- Minä olen kettu, sanoi kettu
- Tule leikkimään kanssani, pikku prinssi ehdotti. Olen niin surullinen…
- En voi leikkiä kanssasi, sillä minua ei ole kesytetty.
- Ai! Anteeksi, sanoi pikku prinssi
.Mutta hetken mietittyään hän lisäsi:
- Mitä tarkoittaa >kesytetty- Kesytetty on sama kuin >solmia siteitä..<
- Solmia siteitä?
- Aivan niin, sanoi kettu. Nyt sinä et ole minulle vielä muuta kuin aivan samanlainen pieni poika kuin satatuhatta muuta pikkupoikaa.. Enkä minä tarvitse sinua. Sen enempää kuin sinäkään tarvitset minua. Minä en ole sinulle kuin kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta. Mutta jos sinä kesytät minut, niin me tarvitsemme toinen toisiamme. Sinusta tulee minulle ainoa maailmassa. Ja minusta tulee sinulle ainoa maailmassa… - Ahaa, alan ymmärtää sanoi pikku prinssi. On eräs kukka… luulen, että se on kesyttänyt minut…
- Saattaa olla, kettu sanoi. Maan päällä sattuu kaikenlaista…
- Elämäni on yksitoikkoista. Ikävystyn vähitellen. Mutta jos sinä kesyttäisit minut, tulisi elämäni aurinkoiseksi. Oppisin tuntemaan äänen, joka olisi erilainen kuin kaikki muut. Muut askeleet saavat minut ryömimään maan sisään. Sinun askeleesi kutsuisivat kuopastani kuten ihana soitto. Ja katso! Näetkö tuolla vehnäpellot? Minä en syö leipää. Vehnä on minulle tarpeetonta. Ja se on murheellista. Mutta sinulla on kullankeltaiset hiukset. Olisi ihanaa kun kesyttäisit minut! Vehnä, joka on kullankeltaista, muistuttaisi minua sinusta. Ja rakastaisin tuulen suhinaa vehnäpellossa… Kettu vaikeni, ja katseli kauan pikku prinssiä.
- Ole hyvä… kesytä minut! se sanoi.
- Kyllähän minä mielelläni, pikku prinssi vastasi, mutta minulla ei ole paljon aikaa. Minun täytyy löytää ystäviä ja oppia tuntemaan paljon asioita.
- Ei voi tuntea muuta kuin sen, minkä itse on kesyttänyt, kettu sanoi. Ihmisillä ei ole enää aikaa tuntea mitään. He ostavat kaupoista valmiiksi tehtyjä tavaroita. Mutta kun kaupoissa ei myydä ystäviä, niin ei ihmisillä enää niitä ole. Kesytä minut, jos kerran haluat ystävän!
- Mitä minun tulee tehdä? pikku prinssi kysyi.
- Sinun täytyy olla hyvin kärsivällinen, kettu vastasi. Ensin istuudut ruohikkoon, noin, vähän etäälle minusta. Minä tarkastelen sinua, etkä sinä puhu mitään. Väärinkäsitykset johtuvat aina sanoista. Mutta päivä päivältä voit istuutua vähän lähemmäksi…
Pikku prinssi tuli takaisin seuraavana päivänä.
- Olisi ollut parempi palata samaan aikaan, sanoi kettu. Jos esimerkiksi tulet kello neljältä iltapäivällä, niin jo kolmelta alan olla onnellinen. Mitä pidemmälle kello ehtii, sitä onnellisemmaksi tulen. Kello neljän maissa alan jo hermostua ja olla levoton; saan oppia onnen hinnan! Mutta jos sinä saavut mihin aikaan hyvänsä, en voi milloinkaan tietää, koska minun pitäisi valmistaa sydämeni… täytyy olla perinteitä!
Niinpä Pikku prinssi siis kesytti ketun. Ja kun eronhetki lähestyi sanoi kettu:
- Voi…! Kuinka tulenkaan itkemään
- Se on oma syysi sanoi pikku prinssi, en minä halunnut sinulle mitään pahaa, mutta itsehän pyysit, että kesyttäisin sinut…
- Aivan niin, kettu sanoi.
- Mutta nyt alat itkeä! pikku prinssi sanoi.
- Mutta silloinhan et voittanut mitään…
- Voitinpas, sanoi kettu, voitin vehnän kultaisen värin. Voi joutua itkemään vähän jos on antanut kesyttää itsensä. Ja kettu lisäsi:
- Mene takaisin katsomaan ruusuja. Silloin ymmärrät, että omasi on aivan erilainen kuin kaikki muut maailmassa. Kun sitten tulet ottamaan minulta jäähyväisiä, niin lahjoitan sinulle erään salaisuuden.
Pikku prinssi meni takaisin katsomaan ruusuja.
- Ette te ole ollenkaan samanlaisia kuin minun ruusuni, te ette ole vielä mitään, hän sanoi niille. Kukaan ei ole kesyttänyt teitä, ettekä te ole kesyttänyt ketään. Te olette samanlaisia kuin minun kettuni aluksi. Se oli vain aivan tavallinen kettu, samanlainen kuin satatuhatta muuta. Mutta minä tein siitä ystäväni, ja nyt se on ainutlaatuinen maailmassa.
Ja ruusut olivat hyvin noloja.
- Te olette kauniita, mutta te olette tyhjiä, hän sanoi vielä. Ei teidän puolestanne voi kuolla. Tietenkin joku tavallinen ohikulkija voisi luulla, että minun ruusuni on samanlainen kuin te. Mutta se yksinään on teitä kaikkia tärkeämpi, koska minä olen juuri sitä kastellut. Koska juuri sille tein tuulensuojan. Koska juuri sen lehdiltä tapoin toukat (paitsi niitä paria kolmea, jotka jätin sitä varten, että kukka saisi nähdä perhosia). Koska juuri sen olen kuullut valittelevan tai kehuskelevan itseään tai joskus vaikenevankin. Koska juuri se on minun ruusuni.
Ja hän tuli taas ketun luo.
- Jää hyvästi…
- Hyvästi, kettu sanoi. Nyt saat salaisuuteni. Se on hyvin yksinkertainen: Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.
- Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä, pikku prinssi toisti paremmin muistaakseen.
- Aika, jonka olet tuhlannut ruusullesi, tekee siitä niin tärkeän sinulle.
- Aika, jonka olen tuhlannut ruusulleni… pikku prinssi toisti paremmin muistaakseen.
- Ihmiset ovat unohtaneet tämän totuuden, sanoi kettu. Mutta älä sinä unohda sitä. Sinun on vastattava aina siitä, mitä olet kesyttänyt. Olet vastuussa ruusustasi…
- Olen vastuussa ruusustani… pikku prinssi toisti paremmin muistaakseen.

Musiikki: Stella: Sädepeili