Ja kun elämä vihdoin alkoi voittaa havaitsin jonkun (minun) unohtaneen käydä kaupassa ja jääkaapin kaikuvan tyhjyyttään. Niinpä pestopastan piti jälleen pelastaa päiväni, kunnes havaitsin ettei ole pestoakaan. No hätä ei ollut tämän näköinen. Kaapista löytyi öljyä ja maustehyllystä kuivattua basilikaa, valkosipulijauhetta, suolaa ja pippuria. Lisäksi vielä juustoa ja siitähän syntyi oiva peston korvike.Bileet itsessään olivat huisin kivat. Ilta piti sisällään etkot kaverin kaverilla, ihania ystäviä ja uusia tuttavuuksia sekä syvällisiä keskusteluja. Börsissä lisää ihania ystäviä, pallomeri!, joitain bändejä, paljon tuttuja ja hieman tanssahtelua tanssilattialla sekä tuskastumista ihmispaljouteen..
Loppuillasta juttelin tovin mukavan pojan kanssa, mutta kun tämä seuraavana päivänä tekstaili ja kyseli kahville, jouduin kieltäytymään. Toisaalta luulisi että lauantai-illan treffit olisivat kiehtoneet enemmän kuin tenttikirjat. Ja pitkään mietinkin mitään teen. Mutta ei minusta vain ollut lähtijäksi. Tiesin että olisin mennyt sinne väärin perustein, ja se ei olisi ollut reilua ketään kohtaan. Tarvitsen sellaista jalat alta vievää tunnetta. Niin ei käynyt nyt. Pessimisti minussa koittaa sanoa ettei sellaista olekaan ja kasva aikuiseksi, mutta optimisti sanoo niin käyneen jo pari kertaa, joten niin tulee myös käymään. Koita siinä sitten olla realisti noiden välissä.
Musiikki: Placebo. Taste in men
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti