Tämä sateinen sunnuntai on mennyt nostalgioidessa Apulantaa. Ensimmäiset yli kymmenen vuoden takaiset levyt kuuluvat edelleen suosikkeihini, mutta en ole niitä kuunnellut aikoihin. Olen niin laiska ottamaan levyä hyllystä kun helpommin soi koneen kautta. Voi niitä kaikkia helmiä, joiden olomassaolon oli melkein unohtanut. Kuten PVC-unelmia ja Kristalliprinsessa ja Päivästä toiseen ja ja ja..Ei ole apis enää uusimpien levyjen myötä kolahtanut, mutta nyt mielessä vaanii ajatus paluusta juurille ja Apiksen keikalle kun sellainen olisi tarjolla kaksin kappalein Klubilla viikon lopulla. Kun bändi jää ensi vuodeksi tauolle ja pelkään etteivät enää palaakaan.
Apis oli minulle joskun aikoinaan se kaikkein suurin ja kaunein. Se oli se bändi josta kaikki lähti, kun ensimmäisellä rokki-keikalla ikinä olin pienenä 13-vuotiaana -98 Puolalanpuistossa. Tästä on myös todistusaineistoa, sillä tällöin kuvamme tallentuivat Apiksen Maalin alta -kirjaan, hih. Sittemmin Apiksen keikkoja tullut kierrettyä laskujeni mukaan kolmisenkymmentä. Voi niitä teini-aikoja.
Ajattelin nostalgioida enemmänkin ja palata vanhoille kotisivuilleni,.mutta: Sorry, the Geocities no longer exist. Ei voi olla totta! Kävin sivuilla pari viikkoa sitten ja toimivat silloin vielä. Nyt tuntuu kuin pala menneisyyttäni olisi pois pyyhitty. Sivuilla oli kuitenkin niin kuvia, päiväkirjoja kuin keikkatunelmiakin. Eikä tietenkään niitä ollut minulla missään muualla :`( . Onneksi joskus ahkerasti päivittämäni keikkalista säilyi koneella ja sen mukaan on tullut käytyä yhteensä noin 300lla keikalla, huh!
Musiikki: Apulanta: Kymmenen ylöspäin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti