Siskon kanssa käväistiin katsomassa Coco Avant Chanel, jossa pääosassa ihanainen Audrey Tautou. Vaikka leffasta pidin paljon, petyin hieman sen keskittymiseen Cocon elämäkertaan muodin jäädessä taka-alalle.
"Pieni tyttö, joka joutuu sisarensa kanssa orpokotiin ja odottaa joka sunnuntai isäänsä – turhaan. Heikkoääninen kabaree-esiintyjä, joka laulaa humaltuneille sotilaille. Vaatimaton ompelijatar vaatturiliikkeen takahuoneessa. Nuori ja laiha kurtisaani, joka saa turvapaikan turmeltuneiden joukossa. Rakastunut nainen, joka tietää, ettei tule koskaan menemään naimisiin, ja joka saamastaan vastarakkaudestakin huolimatta vastaa kosintoihin kieltävästi. Kapinallinen, jonka mielestä hänen aikansa kirjoittamattomat säännöt ovat painostavia ja epäoikeudenmukaisia, ja joka pukeutuukin siksi rakastajiensa vaatteisiin.
Coco Avant Chanel on tarina Gabrielle ”Coco” Chanelista, uppiniskaisesta orvosta, josta erikoislaatuisen elämänsä aikana tuli legendaarinen muotisuunnittelija, modernin naisen ruumiillistuma ja ajaton menestyksen, vapauden ja tyylin symboli."
Illan toisena leffana kävimme ystävä H:n kanssa katsassamassa tuon maailmanlopun elokuva 2012. Seuraava kappale sisältää juonipaljastuksia leffasta, joten hyppää yli jos meinaat sen katsoa.
Elokuvan olisi mitä ilmeisemmin ollut tarkoitus olla traaginen ja kauhistuttava, mutta mitä hurjemmaksi elokuva kävi, sitä enemmän nauroimme. Koko ajatus maapallon sisuksen kiehumisesta tuntui aika kaukaa haetulta, ja maanjäristysten liikkuminen sellaisella tahdilla myöskin. Kuinka ollakaan päähekilöt pääsivät pakoon rikkoutavaa maankuorta, vaikka tiet ja kaupungit aivan heidän kintereillään sortuivat ja he selvisivät hengissä vaikka melkein koko muu ihmiskunta tuhoutui. Viimeistään siinä vaiheessa kun kirahveja lennätettiin lumipyryssä helikoptereilla arkkeihin, oli naurussa pitelemistä. Lisäksi ajatus vain muutaman yksilön pelastamisesta tuntuu huvittavalta, sillä eihän se lajin tulevaisuutta turvaa.
Musiikki: the Baseballs: Hot´n cold
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti