Ladatuista duraceleista olisi parasta olla hyötyä huomenna kun herätys on viideltä. Tuollainen pitäisi lailla kieltää. Tarkoitus olisi siis skipata luennot ja mennä päiväksi töihin ja sieltä vielä jatkaa projektin pariin. Yli kuukauden työtauon jälkeen rahat on auttamattomasti vähissä, mutta onneksi eilenkin pääsin jo hieman kartuttamaan lompakkoa.
Viime viikko oli hyvin hektinen eikä kiire ota loppuakseen alkavallakaan viikolla. Jossain välissä kuitenkin sain päätökseen Tuija Lehtisen kirjan Mies taskussa. Kirjaa en suosittele kenellekään sillä se oli varsinainen pettymys, mikä oli outoa kun kirjailijan muut kirjat ovat mainioita. Kirjan kerronta oli hyvin ontuvaa, kielikuvat heikkoja ja juoni täysin ennalta-arvattava. Kirja meinasi jäädä useasti kesken mutta sain sen kahlattua loppuun odottaen jotain loppuhuipennusta, jota ei tullut.
Olisi tietysti fiksua lukea aikamme suurimpia kirjailijoita Waltarista Bukowskiin ja Hemingwaysta Kunderaan, mutta välillä kaipaa vain aivot narikkaan jättävää ihmissuhdedraamaa.
Mitä omaan ihmissuhdedraamaani tulee, kesäpoikaa ei näkynytkään tiistaisessa rokki-illassa, mutta yhden exäni hyppäämisessä lavalle ja soittamisessa eräässä illan bändeistä oli jo tarpeeksi.
Ilman että olisimme edes vaihtaneet numeroita, tuolta lauantaiselta komistukselta saapui viesti, jolle ei voinut kuin nauraa. Että oli mukava jutella tuolloin ja anteeksi että hän oli käyttäytynyt oudosti, että on kiinnostunut toisesta eikä halua pelailla mitään ja anteeksi ettei sanonut sitä tuolloin.
Ei kukaan lähetä tuollaista viestiä parin päivän hiljaiselon jälkeen kun en edes mitään odottanut, hih. No hard feelings, olihan tuo ilta vain mukava syksyn piristys.
Musiikki: Hardcore Superstar: Wild boys
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti