Joulu on vietetty ja on palattu projektin pariin. Pyhien aikaan kului kirjoja ja valittuja paloja (?) kilometreittäin ja samalla suklaata varmasti kiloittain. Lisäksi glögiä, punaviiniä ja pipareita enemmän kuin laki sallii. Onneksi joku maailman hassuin koira raahasi minua lenkeillä perässään, mutta silti odotan innolla yo:n liikuntojen kevätkauden alkamista.
Lahjamäärästä päätellen kulunut vuosi sujui hyvin kiltisti, tosin epäilen etteivät tontutkaan kaikkea tienneet.
Vuoden vaihdetta pitäisi kohta lähteä juhlistamaan, tai pikemminkin pitäis olla jo. En ole raketti ihmisiä, vaikka kiva niitä on katsella, en ole ikinä yhtään sellaista taivaalle lähettänyt. Nuo ovat tämän vuoden virallisia turhakkeita, ja onkin järjetöntä heittää rahaa taivaan tuuliin. Taidan tyytyä tähtisädetikkuihin, tosin luulenpa niiden ja skumpan yhditelmän minulle liian vaaralliseksi.
Summausta kuluneesta vuodesta ja tulevan vuoden uusista kujeista myöhemmin.
Musiikki: Placebo: Ashtray heart
Työt on tehty, projekti kasassa, koti joulukunnossa, lahjat paketissa ja hermojaraastava kauppareissu suoritettu. Niinpä on siis aika suunnata lumisen joulun viettoon, vihdoin!
Musiikki: Disco Ensemble: Beacon
Loman alku on sujunut niin vauhdikkaissa merkeissä, että nyt voi hyvillä mielin vajota sinne talviunille.
Tenttiviikon päätteeksi juhlistettiin loman alkua sekä Muodin Huipulle -finaalia ystävä H:lla kera ystävien T ja S ja kuohujuoma. Ennakkosuosikilleni Mertille olisin voiton suonut, sillä tämä idearikas suunnittelija lähti ohjelmaan tyhjästä toisin kuin muut. Katrilla kun on vaatealan koulutus ja Marialla alalta jo pitkä kokemus ja oma liike. Mutta Katrikaan ei ollut huono voittaja, sillä ohjelman aikana tältä nähtiin upeita asuja sekä eniten voittaja-asuja. Lisäksi jaoin tytön pakkomielteen vetoketjuihin, niillä kun ei voi mennä vikaan. Finaalin läpi puittuamme suuntasimme viimeisiin opiskelijabileisiin, joissa ilta venyi neljään, mutta kiwaa oli!
Aamulla ei ollut enää kovin kivaa kun suuntasimme ystävien K ja E kanssa ottamaan sikainfluenssa-rokotetta. Minun aamu siis oli kello yksi.
Illemmalla kun elämä alkoi jälleen voittaa saapuikin serkkuni ja ystäväni M rosé-viinin kera luokseni ja ilta vierähti jutustellen ja kuunnellen tarinoita tytön matkoilta maailmalla. Tyttö kun on viimeisen vuoden ollut reissussa ties missä.
Siinä illan mittaan alkoivat omatkin ajatukseni karata maailmalle. Samalla kun itse miettin mitä kursseja ottaa keväällä, toinen miettii minne päin maailmaa suuntaa seuraavaksi. Karkailevat ajatukset saivat päähän idean, että mitä jos minäkin.
Ilta jatkui ystävä M:n kavereille, josta porukan lisääntyessä edelleen Klubille, jonne matkattiin se kolmen korttelin matka taksilla. Espanjasta saapunut tuttava ei kestänyt Suomen pakkasia ja halusi myös tukea suomalaisia työpaikkoja sekä pelastaa yksinäisen taksikuskin joulun jotta tämä voisi ostaa lapsilleen leluja. Niinpä tällaisten perustelujen edessä jouduimme muutkin myöntymään taksiin. Kauaa en kuitenkaan Klubilla viihtynyt sillä nouseva kuume, univelka ja aikainen herätys eivät taanneet parasta fiilistä.
Lauantaiaamun kuumeinen herätys melkein sai minut jäämään sängyn pohjalle, mutta parin särkylääkkeen voimin jaksoin lähteä juhlimaan ystävä A:n valmistujaisia. Olen niiiiin onnellinen tytön puolesta ja oli huisin kivaa nähdä kaikkia.
Alkuviikosta vielä tapasin ihanaisen ystävä M:n joka saapui tänne lämpimään etelän lomalle tuolta lumen keskeltä toiselta puolelta suomea. Innostuimme hieman shoppailemaan ja mukaan tarttui H&M:n talvinilkkurit puoleen hintaan! Niittiremmeillä varustetut luottokengät kun ovat pettäneet minut sillä ovat jo nyt ratkenneet saumoistaan vaikka kengillä on ikää pari kuukautta. Tuskin nämä HM-kengät pidempää jaksavat, mutta ehkä sitten jo parin kuukauden päästä ole kesä?
Musiikki: Lapko: Scandal
Taannoin synttärilahjaksi saamani vedenkeitin on muodostunut viime aikoina korvaamattomaksi päivieni pelastajaksi. Pitkään pidin laitetta ehkä hyödyttömimpänä turhakkeena ikinä, sillä tähän asti olen elänyt uskossa että vesi lämpeää mikrossa tai kattilassa liedellä. Mutta kun tuo turhake ilmestyi elämääni, on se helpottanut sitä suunnattomasti.
En oikein pidä mikrossa lämmitetystä tee-vedestä sillä se vaahtoaa. En tiedä mitä vedelle siellä käy, mutta tuo ihmeellinen reaktio saa minut epäilemään kaikkea säteilystä avaruusolioihin. Ja kun teeveden keittämiseksi pitää nähdä vaivaa etsiä se kattila kaapista tai useimmiten likaisena tiskialtaasta, niin keitin pelastaa tältäkin vaivalta.
Näinä hyytävän kylminä pakkaspäivinä minusta on tullut varsinainen vihreän teen addikti ja tuo keitin valmistaa tuon lämmikkeen minuutissa. Tosin minun taitaa olla turha valittaa, sillä pohjoisemmassa asuvan ystäväni korkeuksilla pakkasta on -20`C.
Vihreä tee on syksyn mittaan koukuttanut minut niin erilaisilla makuvaihtoehdoilla kuin terveellisyydelläänkin. Kahvinjuonninkin olen saanut tuon ihme-aineen voimalla aisoihin. Kesällä kahvinjuontini lähti aivan käsistä, aamulla meni pari kuppia jotta heräsi ja jaksoi töihin, töissä meni kuppi jos toinenkin jotta pysyi hereillä ja työpäivän jälkeen usein oli vielä pakko keittää jotta jaksoi illallakin tehdä jotain. Päivän mittään tuota koukuttavaa ainetta kului neljästä kuuteen kuppiin. Niinpä pikkuhiljaa siirryin korvaamaan kahvia vihreällä teellä, sehän sisältää puolet kahvin kofeiinimäärästä, ja huijasin kroppaani juomalla jotain muuta lämmintä kyseisinä kahvihetkinä.
Ja vieroituksen tuloksena, nykyään menee kaksi kuppia kahvia päivässä! Aamuisin aivot vaativat herätäksen yhden ja vielä päivällä pysyäkseen käynnissä toisen. Lisänä vihreää teetä saan juoda miten vain tahdon, ja sitä kuluukin pari kolme kuppia sekä piristykseksi että syväjään sultaamiseksi.
Musiikki: the Sounds: Crossing the rubiscon
Tämä tyttö aloitti hyvin ansaitun (köh) joululoman sillä viimeinen tentti on ohi ja viimeinen essee viittä vaille valmis. Loman alkua juhlistaa ja esseen valmistumista hieman hidastaa lämmin minttukaakao. Kokeen jälkeistä stressiä purettiin ytävä P:n kanssa päämäärättömällä neljän tunnin shoppailukierroksella jouluisissa kaupoissa. Tarkoituksena oli löytää lahja siskolle, jolla on jo kaikkea, mutta kaikesta kiertelystä huolimatta mukaan tarttui vain itselleni uudelleenkäytettävää leivinpaperia. Vaikka enhän edes leivo ikinä.
Musiikki: Herra Ylppö ja Ihmiset: Pojat ei tanssi
Miten jouluun voi olla kaksi viikkoa, vaikka koko joulukuukin on saapunut täysin varkain?? Ei ole aivot oikein rekisteröineet kalenterin kulkua kun kylmä ja pimeä betonikaupunki loistaa lumettomuuttaan. Kylmyys ja pimeys ovat saapunut jo sisälle asti, mutta niitä torjumaan on ympäri asuntoa pesiytynyt melkoinen kynttiläarmeija. Sohvapöydälle niitä on kerääntynyt jo pieneksi takaksi asti
.
Vielä viikon verran pitäisi skarpata sillä kaksi tenttiä odottaa. Saattaa olla että saavat odottaa tammikuulle. Joululoma tule jo! Ei tosin joulukaan oikein innosta, mutta ei sitä kai pakoonkaan pääse. Ei näillä veronpalautuksilla. Tuntuu että koko syksyn olen mennyt juosten ehtimättä hengähtääkään missään välissä. Niinpä olen ajatellut suunnata talviunille koko joululomaksi, lukea kilometreittäin kirjoja ja elää vain glogillä ja suklaalla. Tosin uusi työprojekti, työt, pari tammikuulle jäänyttä tenttiä ja pari suomennettavaa artikkelia uhkaavat suunnitelmani estää.
Edellinen työprojekti siis päättyi vain jatkuakseen uudella. Kauan odotetun oman avaimen saamisen pitäisi helpottaa aikataulua, mutta se tarkoittaa vain etten voi enää vältää iltojen ja viikonloppujen viettämistä yo:lla. Projektia saan edelleenkin tehdä kun vain ehdin ja jaksan, mutta ei se taida valmistua sieltä yksinään. Niinpä se tietää pitkiä iltoja ellen halua olla siellä vielä keväällä.
Mutta vielä ennen ajatusten uhraamista viimeiselle opiskelurutistukselle olisi tämän hitaan vapaapäivän piristykseksi luvassa glögitreffit ystävien kanssa ja huomenna pian vaihtoon lähtevän kaverin läksiäiset opiskelukavereiden kommuunissa.
Musiikki: Olavi Uusivirta: Aina siellä
Viime viikkoisesta laivareissusta pikkuhiljaa toipuessa, univelan vähetessä ja valokuvia selaillessa kirkastuvat ajatuksen sen verran, että voi vain todeta sen olleen aivan mahtava reissu!
Laivatunnelmiin valmistauduimme ystävä H:lla ja etkoilu jatkui laivan seisovassa pöydässä, jonne havaitsin ettei kaltaisellani kasvissyöjällä ole mitään asiaa. Varsinkaan 35:llä eurolla. Niinpä keskityin pöydän nestemäisiin antimiin ja ah niin ihaniin jälkiruokiin.
Ilta (ja aamu) piti sisällään ihania ystäviä, tuttuja niin vuoden kuin kahden vuoden takaiselta risteilyltä (!), ainejärjestöläisiä, tulevia kollegoita toisaalta, Hunksien esitysten välttelyä ja hauskoja hetkiä. Jutun taso laski sitä mukaa mitä pidemmälle kello ehti, ja niinpä seuraavana päivänä puhuimme niin tulevista siivoojan oppisopimuskoulutuksestamme kuin kotinaisen (ei vaimon) urastamme. Onneksi risteily on vain kerran vuodessa, sillä kyllä sitä toipumisessa se vuosi vierähtää :)
Musiikki: the Sounds: Lost in love
Onko se jokin universumin kirjoittamaton laki, fysiikan laki, perhosvaikutus, että juuri silloin kun on menoa, sattuvat kaikki menot päällekäin. Voi mennä parikin viikkoa ilman suurempia ohjelmanumeroita, kunnes yhteen päivään kasautuu menoja koko kuukauden tarpeiksi.
Tänään olisi ollut kauan odotettu Hardcore Superstar Klubilla, mutta en suinkaan ole tänne menossa, sillä illalla suunnataan risteilemään. Laivalle toki on kivaa mennä, varsinkin kun saimme ystävä T:n taas takaisin, mutta ei se korvaa kunnon rock'n'rollin missausta. Olen HCSSn todistanut keikalla vain kerran muutamia vuosia sitten Tavastialla.
Päivän paitaongelmalta pelasti Lindex - -liike, josta en ole ostanut vaatteita vuosiin. Tunika on aivan unelma ja kustansi tänään normaalin 25n auron sijasta 10e!
Musiikki: Raappana: Kasvonpiirteet
Näin pikkujoulukauden kohta alkaessa siirtyy katse kynsiin, joihin pitäisi saada vähän eloa. Kesän kynsilakan väreinä toimivat kirkkaan punainen ja toisinaan hillitympi helmiäisvalkoinen. Tuo kirkkaan punainen tuntuu jotenkin näin harmaassa syksyssä liian räväkältä vaikka kesään tuo kuului kuin maito kahviin. Varpaiden kynsistä mansikanpunainen ei kuitenkaan lähde, vaan vie ajatukset kesän lämpöön näin talvellakin.
Musta kynsilakka voisi antaa syksyyn hillittyä räväkkyyttä, mutta luulenpa sen teinivuosien suurkulutuksen jättävän ajatuksen rauhaan. Uutuusväri harmaa voisi olla mielenkiintoinen, mutta pelkään sen olevan jotenkin tylsä. Niinpä ajatus taitaa kääntyä tummaan violettiin, juurikin tuohon väriin josta luulin etten yhtään pidä. Kuitenkin väri pienenä yksityiskohtana voisi olla piristävä nyt kun sen suurkulutuksesta alan toipua.
Tosin ehkä näissä seinäkiipeilyn rasittamissa kynsissä näyttävä lakka olisi vain julmaa pilaa.
Musiikki: Scandinavian music group: Casablanca
Tänään on ollut niitä päiviä kun ei olisi pitänyt nousta ylös lainkaan.
Aamulla eilisen hiustenvärjäysoperaation jälkeen hiukset ja minä tahdoimme eri asioita, minä tahdoin nämä suoriksi alaspäin kun taas nämä sojottivat kiharina ylöspäin.
Matkalla aamun tenttiin pyörästä puhkesi rengas, kun joku oli päättänyt pystyttää rakennustyömaan nauloine kaikkineen keskelle katua. Kiitos. Ei sillä, että myöhästyminen olisi haitannut, kun en edes palauttanut tenttiä kun ei tietokoneet ole tuo vahvin lajini.
Lisäksi sain tietää joutuvani tenttimään erään tentin viikon päästä, vaikka suunnittelin jättäväni sen alkuvuoteen. Missä välissä pitäisi muka ehtiä lukea? Lisäksi kokkaillessani heitin ruokaan curryn sijasta pippuria reilulla kädellä.
Mahtui päivään sentään jotain hyvääkin, sillä lounas ihanien ystävien K, E ja P sai ihmeitä aikaan kuten myös tieto tentin menosta yhtä huonosti kaikilla.
Jos uskallan tänään vielä poistua kotoa, illan ohjelmassa olisi improvisaatioteatteria Klubilla
Musiikki: PMMP: Pariterapiaa
