perjantai 11. joulukuuta 2009

Betonikaupunki

Miten jouluun voi olla kaksi viikkoa, vaikka koko joulukuukin on saapunut täysin varkain?? Ei ole aivot oikein rekisteröineet kalenterin kulkua kun kylmä ja pimeä betonikaupunki loistaa lumettomuuttaan. Kylmyys ja pimeys ovat saapunut jo sisälle asti, mutta niitä torjumaan on ympäri asuntoa pesiytynyt melkoinen kynttiläarmeija. Sohvapöydälle niitä on kerääntynyt jo pieneksi takaksi asti
.

Vielä viikon verran pitäisi skarpata sillä kaksi tenttiä odottaa. Saattaa olla että saavat odottaa tammikuulle. Joululoma tule jo! Ei tosin joulukaan oikein innosta, mutta ei sitä kai pakoonkaan pääse. Ei näillä veronpalautuksilla. Tuntuu että koko syksyn olen mennyt juosten ehtimättä hengähtääkään missään välissä. Niinpä olen ajatellut suunnata talviunille koko joululomaksi, lukea kilometreittäin kirjoja ja elää vain glogillä ja suklaalla. Tosin uusi työprojekti, työt, pari tammikuulle jäänyttä tenttiä ja pari suomennettavaa artikkelia uhkaavat suunnitelmani estää.

Edellinen työprojekti siis päättyi vain jatkuakseen uudella. Kauan odotetun oman avaimen saamisen pitäisi helpottaa aikataulua, mutta se tarkoittaa vain etten voi enää vältää iltojen ja viikonloppujen viettämistä yo:lla. Projektia saan edelleenkin tehdä kun vain ehdin ja jaksan, mutta ei se taida valmistua sieltä yksinään. Niinpä se tietää pitkiä iltoja ellen halua olla siellä vielä keväällä.

Mutta vielä ennen ajatusten uhraamista viimeiselle opiskelurutistukselle olisi tämän hitaan vapaapäivän piristykseksi luvassa glögitreffit ystävien kanssa ja huomenna pian vaihtoon lähtevän kaverin läksiäiset opiskelukavereiden kommuunissa.

Musiikki: Olavi Uusivirta: Aina siellä

Ei kommentteja: