En oikein pidä mikrossa lämmitetystä tee-vedestä sillä se vaahtoaa. En tiedä mitä vedelle siellä käy, mutta tuo ihmeellinen reaktio saa minut epäilemään kaikkea säteilystä avaruusolioihin. Ja kun teeveden keittämiseksi pitää nähdä vaivaa etsiä se kattila kaapista tai useimmiten likaisena tiskialtaasta, niin keitin pelastaa tältäkin vaivalta.
Näinä hyytävän kylminä pakkaspäivinä minusta on tullut varsinainen vihreän teen addikti ja tuo keitin valmistaa tuon lämmikkeen minuutissa. Tosin minun taitaa olla turha valittaa, sillä pohjoisemmassa asuvan ystäväni korkeuksilla pakkasta on -20`C.
Vihreä tee on syksyn mittaan koukuttanut minut niin erilaisilla makuvaihtoehdoilla kuin terveellisyydelläänkin. Kahvinjuonninkin olen saanut tuon ihme-aineen voimalla aisoihin. Kesällä kahvinjuontini lähti aivan käsistä, aamulla meni pari kuppia jotta heräsi ja jaksoi töihin, töissä meni kuppi jos toinenkin jotta pysyi hereillä ja työpäivän jälkeen usein oli vielä pakko keittää jotta jaksoi illallakin tehdä jotain. Päivän mittään tuota koukuttavaa ainetta kului neljästä kuuteen kuppiin. Niinpä pikkuhiljaa siirryin korvaamaan kahvia vihreällä teellä, sehän sisältää puolet kahvin kofeiinimäärästä, ja huijasin kroppaani juomalla jotain muuta lämmintä kyseisinä kahvihetkinä.
Ja vieroituksen tuloksena, nykyään menee kaksi kuppia kahvia päivässä! Aamuisin aivot vaativat herätäksen yhden ja vielä päivällä pysyäkseen käynnissä toisen. Lisänä vihreää teetä saan juoda miten vain tahdon, ja sitä kuluukin pari kolme kuppia sekä piristykseksi että syväjään sultaamiseksi.
Musiikki: the Sounds: Crossing the rubiscon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti