Every you every me

Pimenevät illat ovat tuoneet mukanaan myös monenmoista.

Pimenevinä iltoina olen junaillut Saloon, maistellut Public Cornerissa irish coffeeta, sekä kuulostellut No Shamen ensimmäisen levyn julkaisun 10-vuotis-juhlakeikkaa Drunken Monekyessa. Olen muistellut tuota kymmenen vuoden takaista levujulkkarikeikkaa, sekä ihmetellyt, miten ikinä äiti päästi slloisen 15-vuotiaan tytön punk-keikalle.


Pimenevinä iltoina olen kuulostellut Wastedia Klubilla, diggaillut punk-keikkaa vesi linjalla , sekä melkein ollut pääsemättä Klubille sisään vain koska en näytä punkkarilta.


Pimeneivä iltoina olen majoittanut luonani avaimensa kotiin unohtaneen ystävä T:n, lainannut tälle kasan vaatteta joita en usko enää näkevänikään ainakaan minun päälläni, sekä pelannut Bremerissä Trivialia ystävä T, H, ja S:n kera punaviinin siivittämänä valomerkkiin asti.



Olen ystävä M:n kanssa paikkaillut puolen vuoden ikäväämme uudessa ranskalaisessa kahvilassa Voltairessa, sekä maistellut croissantteja, jotka olivat melkein kuin Pariisissa.


Pimeneivänä iltoina olen risteillyt Ruotsiin ala-asteelta asti olevien ystävien K, A ja E kera, havainnut ystävyytemme ylittävän niin kaupunkirajat kuin satunnaiset yhteydenpitokatkot, sekä majoittanut hyttimme lattialla salamtkustajaa, jonka olemassaolo selvisi aamulla.


Pimenevinä iltoina ole junaillut Helsinkiin ystävä T:n ja S:n kera viettämään helsinkiläistyneen ystävä H:n tupareita, lähtenyt valloittamaan Helsingin yötä päätyen vain lähikuppilaan, majoittunut epämukavasti ystävän sohvalla, sekä kironnut VR:n todeksi osottautunutta mainoslausetta - kävellen olisit jo perillä.


Musiikki: Placebo: Pierrot the clown

Battle for the sun

Marraskuu on jälleen kuin varkain astunut elämääni tuoden mukanaan lyhenevät päivät ja kylmenevät illat. Jokapäiväiseen elämääni ovat astuneet pehmeät lapaset, lämpimät villatakit, rennot pipot sekä pörröiset maailmalta suojaavat huivit.

Maailman ja ihmisen väliin väliin tarvitaan jotain pehmeää.


Jokapäiväiseen elämääni ovat myös astuneet kello kahdeksan aamut, kahdeksan tunnin työpäivät, ihanat työkaverit ja kahvitaukojen ehkä parhaat jutut, akateemisen pitkät lounaat ystävien kera sekä työ, joka on enemmän kuin lottovoitto.



Elämääni ovat myös astuneet espanjankurssi lainkaan suomea puhuvine opettajineen, viimeiset kurssit tentteineen, seminaareineen ja tunnin englanninkielisine esitelmineen, sekä mietteet keväisestä Espanjasta.


Elämääni ovat myös astuneet pääntuuletusjuoksulenkit pimenevässä jokirannassa, lihaskuntoa lupaava pilates-kurssi sekä yo:n viikoittaiset hien pintaan nostavat liikunnat siskoni ja ystävä K:n toimiessa vastavuoroisina valmentajina.

Musiikki: Placebo: English summer rain

Karu totuus

Espanjasta on kuin onkin palattu - vaikka en tiedä missä mielenviassa hyppäsin paluukoneeseen, se kun kiidätti minut sieltä palmujen, auringon ja +35´C:n helteen keskeltä Suomen pimeään, sateiseen ja kylmään syksyyn.

Lomasta tuntuu olevan aikaa jo valovuosia. Vaikka karua arkea on eletty vasta parisen viikkoa, astui se elämääni kuin ei olisi poissa ollutkaan. Päivät venyvät yo:lla pitkiksi, illat venyvät niin pilateksessa kuin juoksulenkeillä pitkiksi, viikonloppujen työpäivät venyvät kymmentuntisiksi.


Kahdessa viikossa on myös ehtinyt tapahtua. Olen saanut oman alan töitä - jos oman alan kesätyöt olivat kiven alla, oman alan työt ovat kallion alla. Olen irtisanoutunut osa-aikatyöstäni, jossa olen viettänyt viisi vuotta elämästäni. Suunnitelma A normaalista opiskeluvuodesta opiskelijarientoineen ja järjestötoimintoineen on vaihtunut suunnitelma B:ksi; työntäyteiseksi syksyksi ja kevään määrittelemättömän pituiseksi opiskelijavaihdoksi ulkomaille Espanjaan.

Karua arkea on onneksi lievittänyt joukko ihania ystäviä kera monenmoisen aktiviteetin.

Eräs sateinen maanantain ilta vei keilailukilpailun kautta Bremeriin nauttimaan punaviinistä, Trivialista ja hyvästä seurasta. Ulkopuolisen silmissä joukkiomme oli varmasti mitä omituisin sekoitus ihmisiä - löytyi niin akateemista yliopisto-opiskelijaa, boheemia maailman matkailijaa kuin HC-bändin rumpalia. Erilaisista ihmisistä ja kymmenen vuoden ikäskaalasta huolimatta yhdistävä tekijä löytyi - olimme serkuksia sekä aveceja.. Oli huisin kiva nähdä kaikkia, kerrankin ilman sukumme vanhuksia. Mukaan oli saatu myös vieraita Espanjasta, kun serkkuni ja hyvä ystäväni M käväisi Suomessa.




Eräs tiistain ilta vei ystävä T:n kera katsomaan erään turkulaisen jääkiekkoseuran peliä, mutta 0 - 7 -pelitulos sai minut harkitsemaan poismuuttoa Turuust.



Eräs torstain ilta veiystävä T:n kera Bremeriin pelaamaan lisää Trivialia punaviinin siivittämänä, ja ilta jatkui Aurasoutuihin Börsiin. Vaikka ilta ei jatkunut myöhään, seuraavan aamun kello kahdeksan laskuharjoitukset olivat koettelemus sinänsä. Viimeistään silloin ei naurattanut, kun minun piti tehdä taululle juuri se ainoa tehtävä, joka minulla oli väärin.


Eräs perjantai ilta vei istumaan iltaa ja ystävä S:lle, jonne saapui myös niin ystävä T, kuin kauan odotettu Helsingin-vieras, ystävä H. Ilta vie Klubille katsomaan Raappanaa, ja keikka olikin vanhoine hitteineen ja uuden levyn päähän soimaan jäävine biiseineen mainio! Onneksi olimme ajoissa liikkeellä, sillä kaikkien yllätykseski soitto alkoi yhdeltätoista, jolloin ainakin puolet loppuunmyydyn Klubin yleisöstä ei ollut saapunut. Kaikkihan tietää että klo 23 soittaika tarkoittaa pikemminkin klo 01, etenkin perjantaina.


Musiikki: Raappana: Mukavuutta ja luksusta

Matkalla etelään

Mitä tehdä kun muki vihreää teetä kaatuu näppäimistölle? Lähteä maisemiin, joissa ei tarvitse juoda teetä lämmetäkseen (ja toivoa näppiksen selviävän hengissä)

Tämä tyttö lähtee huomenna viikoksi Espanjaan!

En vieläkään oikein käsitä, että yksi pitkäikäisimmistä haaveistani on toteutumassa vuorokauden sisällä. Aikaa käsittämiseen ei ole pahemmin ollut, idea saatiin ja äkkilähtö bongattiin viikko sitten.

ASiassa on kuitnekin muutama mutta.
-Onko pakattu? -Ei
-Onko haettu apteekista matka-apteekki? -Ei
Onko ostettu uudet bikinit? -Ei
Onko varmistettu ettei pudota kursseilta? -Ei
Onko hankittu aurinkorasvat ja rento olkihattu? -Ei
Onko viimeinen viikko katsottu Serranon perhettä putkeen? -Ei

Huomenna ehtii. Ehtiihän?

Kulunut viikko on tehty kaikkea muuta kuin mietitty matkaa. Päivät gradun parissa ovat venyneet pitkiksi, luennot ovat alkaneet ja kursseja löytyy niin espanjanjasta kuin uudesta sivuaineesta, ystäviä on tavattu, on päivittäin käyty zumbassa, pilateksessa, aerobickissa tai juoksemassa kesäkunnon saavuttamiseksi. Viikonloppu meni töissä, erään työprojektin parissa, työhakemusta luoden ja opiskelukaverien kimppakämpän naapurien tupareissa, naapuriin kun muutti toiseen kimppakämppään lisää ainejärjestöläisiä - tiedetään siis missä jatkossa tapahtuu

Näihin kuviin näihin tunnelmiin:





Back in business viikon päästä, jos en ole sulanut auringossa, maistellut Espanjan herkkuja ja lihonut liikuntakyvyttömäksi, tai rakastunut johonkin Espanja-adonikseen. Eli joo, ei toivoakaan Suomeen paluusta.
.
Pariisin Kevät: Meteroriitti

Kaikki voi muuttuu

Kuin varkain tulleen syksyn myötä elämä on kääntynyt uusille urille.

Kolme vuotta, on siitä kun pääsin opiskelemaan unelmieni alaa unelmieni yliopistoon. Sanotaan, että opiskelu on elämän parasta aikaa. Sitä se on ollut suurella O:lla. Sitä ei ollut kahdessa aikaisemmassa opiskelupaikassa, mutta se elämä on nyt. Tai on ollut. Kaiken tämän kolmen vuoden aikana elämääni on tullut joukko uusia ihania niin hyviä ystäviä, mitä en olisi enää näin aikuisiällä uskonut todeksikaan. Näiden kolmen vuoden aikana olemme kasvaneet yhteen. Opiskelijabileissä on juostu, jatkot ovat venyneet aamuyhdeksään, on koettu niin ihastumiset, epäonnistumiset kuin rakkaustarinatkin yhdessä. On lainailtu niin toisten luentomuistiinpanoja, tsempattu tenteissä, kuin turvattu toisten poissaolo hyvillä selityksillä.

Mutta kaikella on aikansa ja paikkansa. Kolme vuotta kestänyt opiskelutoverien viisikko on muuttumassa. Ystävä P lähti puoleksi vuodeksi Afrikkaan ja Ystävä H muutti Helsinkiin.


Elämänmuutos lamaannutti minut hetkeksi, mutta en jäänyt tuleen makaamaan. Loput merkitsevät myös uusia alkuja. Opiskelijatoiminnassa niin bileissä kuin muussakin on riennetty viimeiset viisi vuotta, siinäkin on monta liikaa. On aika täyttää kalenteri kaikella muulla. Kalenteriin on päivitty niin zumba-, pilates-, kuin kuntosalikurssit. On päivitetty puoli-ilmaiset Kinokoplan elokuvaillat ja syksyn teatteriesitykset. On varattu aikaa seinäkiipeilylle, eräälle järjestötoiminnalle sekä espanjalaisten vaihtarien tapaamisille. Täysi kalenteri näyttää hyvältä - pitiköhän opiskella jossain välissä?

Game over - Start new one

Musiikki: Pariisin Kevät: Meteoriitti

Toisesta maailmasta

Raskas työ tiettävästi vaatii raskaat huvit, ja niinpä kesän viimeiset viikonloput ovat menneet juhlien.

Eräs loppukesän viikoloppu vei vanhan ystävän tuplajuhliin, jossa nostettiin malja niin vuoden vanhenemiselle kuin uudelle asunnollekin. Kutsu juhliin tuli hieman puun takaa, sillä ystävän viimeisestä tapaamisesta on aikaa. Taustalla oli se perinteinen tarina; tyttö tapasi pojan, ei unohtanut ystäviään, jotka kuitenkin tunsivat olevansa jollain tavalla tiellä, ja niin se vain jäi...

Mutta vaikka vuosien kuluessa tapaamiset unohtuivat, ystävyys ei. Edelleen muistan ne kaikki kaksitoistatuntiset työpäivät kun naurettiin väsymyksestä hysteerisinä vatsalihakset kipeiksi, muistan kun suunnattiin kesäisten työpäivien jälkeen Alkon kautta Ofelia-pullon kera istuskelemaan jokirantaan, ja muistan ne kaikki Onnelan patiolla neljään asti vietetyt kesäillat. Muistan ne kaikki grillikauden avajaiset ja päättäjäiset, muistan ne kaikki laivareissut, muistan ne kaikki vähälukuiset kesien vapaapäivät, jolloin ystävä pyyteli töihin ja jonne meni ihan vain koska ko. ystävä pyysi. Vaikka ihmiset ja elämäntilanteet muuttuvat, ystävyys pysyy.


Samaisena viikonloppuna juhlintaa piti siirtyä jatkamaan toisen ystävän läksiäisiin. Tyttö kun lähti puoleksi vuodeksi Afrikkaan. Läksiäiset olivat kaikesta itkeskelystä ja haikeudesta huolimatta mainiot. Tupa täynnä taanoisten polttareiden ja häiden kautta tutuksi tulleita ihania ihmisiä, mukaan lukien joukko tanssilattialle saatuja bestmaneja. Ilta venyi neljään Fortessa, älkää kysykö miksi, mutta paikasta huolimatta hauskaa oli! Ystävän olisi syytä selvitä hengissä Afrikasta kotiin, sillä silloin joulukuussa pidetään bileet.

Kun toisen ystävän menettää, toisen saa takaisin. Sanotaan, että asioilla on tapana järjestyä.


Toinen elokuun viikonloppu vei Klubille katsomaan No Shamea ja Lapkoa, joista viimeisen kuitenkin skippasin. En tiedä onko se tämä neljännes vuosisata vai mikä, mutta enpä ole ennen nauttinut punk-keikkaa viinilasi kädessä.


Samalla lipun hinnalla olisi nähnyt takavuosien suosikkiyhtyeeni Lapkon, mutta uudemman tuotannon saamatta minua syttymään ja toisen ystävän läksiäisten sama ajankohta sai skippaamaan Lapkon. Ilta vei yllättävän edullisen viinin siivittämänä neljään asti Dynamossa - paikassa, jota lähtevä ystävä vihaa, mutta jonne halusi ystäväviensä toiveesta.

Musiikki: Pariisin kevät: Pyykkipäivä

Samoilla raiteilla

Kalenteri on kääntynyt syyskuuksi, lempeät kesäsateet vihmoviksi syyssateiksi, auringon loputon lämpö ohikiitäväksi hetkeksi, ja elämä uusille urille.

On palattu yo:lle gradun pariin, samoihin maisemiin, joissa kesätyönikin urakoin. Kun on kesän viettänyt kahdeksasta neljään samassa paikassa ahkeroiden, ei siellä nytkään osaa lusmuilla, ja gradu etenee ihan silmissä.

Kesän aikana töissä suflella soinut youtube oli vaihtunut taukoamattomaan kasariheviin, mutta eipä aikaakaan, kun kone sai kokea hieman naisen herkkää kosketusta. Minun musiikkiani tosin kutsutaan yleisesti hissimusiikiksi - kyllä minäkin haluaisin hissin missä soi niin Maj Karma kuin Placebo.

Lounas- ja kahvitauot työkaverien kera tosin vievät valtaosan päivästäni, mutta eikö verkostoituminen olekin tämän päivän sana?

Things to do during work week

Musiikki: Pariisin Kevät: Pikku Huopalahti

Night after night

Loppukesä on siis huideltu menemään enemmän tai vähemmän lomatunnelmissa. Loppukesällä olen mm. Roadtrippaillut Särkänniemeen, ja todistanut itselleni, että vaikka neljännesvuosisata kertyi mittariin samaisena päivänä, se ei vauhtia hidasta. Hurjimmatkin laitteet tuli koettua - vaikka matkaseura jänistikin.



Lomalla olen elokuisena kesäiltana nauttinut Brinkkalan hämyisellä pihalla punaviinin kera suomalainen musiikki-elokuvan Jos Rakastat ja tykännyt siitä.



Lomalla olen istunut iltaa ihanien ekaluokalta asti olevien ystävien kanssa, ja havainnut, että vaikka elämä vie jokaista suuntaansa, tuntuu tapaamisissa siltä ettei erossa oltaisi oltukaan. Lomalla olen käynyt yksillä ja vain yksillä lauantain-iltana koulun terassilla, viettänyt pilkkuun asti menneen illan jos toisenkin Dynamossa ja juonut skumppaa lasin jos toisenkin Rennon terassilla.


Musiikki: the Sounds: Fire

24 Hours

Se on täällä. Syksy. Huokaus.

Tänään on se päivä, jolloin ei enää voi mennä puistoon lukemaan kirjaa tai istuskella pihalla aamukahvikupin kera. Enää ei voi syödä jäätelöä tai mennä terassille. Enää ei tarvitse aurinkolaseja, eikä enää voi sopia kavereiden kanssa että tehdään jotain.

Tänään on myös se päivä kun jo puoli kymmeneltä on pimeää.

Tänään on se päivä, jolloin pitää kaivaa komerosta tennarit ja kaapin perukoilta pitkät farkut. Tänään pitää heittää nahkatakki niskaan ja huivi kaulaan.

Tänään on se päivä, kun hektisen kesän jälkeen pitää käpertyä sohvan nurkkaan kirjan ja höyryävän teemukin kera. Tänään on se päivä kun pitää leipoa sämpylöitä, vaihtaa kukkasiin mullat ja heittää kesän ahkerasti palvelleet fliplopit roskiin.

Tämä kaikki tuntuu kovin omituiselta, kun on koko kesän huidellut menemään rennoissa farkkusortseissa, fliplopeissa, aurinkolasit nenälle ja ekokassi olalle heitettynä..




Musiikki: the Sound: Midnight sun

Underground

Radiohiljaisuudesta ei voi tällä kertaa syyttää minua, sillä syyllinen on tässä:


Tuo jännittävin ja koukuttavin kirja aikoihin ikinä on pitänyt minua otteessaan kaiken muun ajan, jona en ole tehnyt gradua, ollut töissä, juossut asioilla tai lenkkipoluilla.

Ei ole montaakaan kirjaa, jota olisi yhtä intensiivisesti luettava aina ja kaikkialla, mutta kirjan jännitys vain vie mennessään. Dan Brownin kirjailijan taidot eivät toki ole yllätys, sillä kirjailijan Da Vinci -koodi -kirjaan perustuva leffa kuuluu suosikkielokuvieni kärkisijoille, mistä saattaa tosin osan kunnian viedä ihana Audrey Tautou.


Kyseinen kirja on kirjastossta varauksessa, joten tiedättä mitä syyttää jos jälleen katoan.

Musiikki: the Sound: Seven days a week

Hetken tie on kevyt

Kun ulkona on elokuusta huolimatta vielä täydet kesäkelit, on kesälomailua saanut jatkaa hyvällä omalla tunnolla vielä loppuviikostakin.

Loppuviikkoon on mahtunut roadtrippiä Tampere-cityyn, valomerkkiä Dynamossa, elokuvaa kesäillassa, tähdenlentoja Kuuvuorella, ja täydellisen nahkatakin metsästystä ja löytämistä. Näistä enemmän paremmalla ajalla.


Loppuviikkoon on mahtunut myös töitä, joista juuri palasin, ja jonne pitäisi aamulla seitsemäksi palata. Ja kyllä, kello on kymmenen.


Sitä ennen vielä istuksimaan pihalle punaviinilasin kera. Siellä on vieläkin +30 `C :O

Musiikki: Tehosekoitin: Mun tähteni

Date with time

Kesä on siitä jännää aikaa, että vaikka sitä odottaa yhdeksän pitkää, kylmää ja pimeää kuukautta, hurahtavat ne kolme kuukautta hetkessä ohi.

Kesät ovat viimeiset kymmenen vuotta kuluneet töiden parissa ja kesälomat olleet vain kaukainen haave. Kesän harvoista vapaista hetkistä on sitten täytynyt ottaa ilo irti, jolloin vapaa-aikanakin on ollut kiire tehdä lomajuttuja.

Nyt kun kesätyöt on tehty ja on palattu osa-aikatöiden pariin, on ollut hieman aikaa lomailla. Kesätöiden viimeinen viikko saaristomaisemissa tuntui jo lomalta - kun tekee ahkerasti töitä, täytyy pitää ahkerasti taukoja.

Kuluneeseen kahteen viikkoon on sitten pitänyt tunkea kaikki mitä kesällä kuuluu tehdä. On käännetty vuorokausirytmi päälaelleen, on shoppailtu torilta tuoreita mansikoita ja kirsikoita, on eksytty jokilaivoille ja pussikaljalle, on oltu Dynamossa pilkkuun asti puhumassa espanjaa, ja on katsottu Pirates of the Caribbeania kahdelta yöllä.


On nähty eräskin No Shame keikalla kaksi kertaa vuorokauden sisään - ensin Indie-iltamissa ja sitten Karmarockissa. On oltu edellämainitulla festarilla vesilinjalla, on ajettu kolmen aikaan yöllä pilkkopimeässä keskellä ei mitään ja nähty kettuja ja pelätty hirviä.



On vietetty rantapäivää, on otettu aurinkoa Vartsikalla, on juotu espressoa Blankon terassilla, on kotiseutumatkailtu Turun linnassa. On junailtu Helsinkiin ja shoppailtu Monkissa ja Lush:lla ja ihmetelty jänniä eläimiä Korkeasaaressa.



On vietty päiviä yöpaidassa ja katsottu kausi jos toinenkin Gossip girliä, luettu pinoittain valittuja paloja (?) ja Paholainen pukeutuu Pradaan -kirjaa. On pesty mattoja, suursiivottu koti ja hankkiuduttu lopullisesti eroon telkkarista.

Musiikki: Lapko: Young desire

Song to say goodbye

Maanantai, se saapuu aivan liian aikaisin taas. Viimeisen työviikon ohjelmassa saaristo, uusi työprojekti, ahkerat työpäivät ja aikaiset aamut. Unohtamatta ehkä parasta matkaseuruetta, aurinkoa, saunomista , uimista ja pitkiä iltoja.

Asiaa Espanjanvieraasta, kaksitoistapäiväisestä työputkesta, kaksitoistatuntisista työpäivistä, kotimaanmatkailusta ja Jack Sparrow-illasta loppuviikosta.


Musiikki: Placebo: the Bitter end

Because I want you

Viime viikonloppuna pääsin todistamaan erään rakkaustarinan onnellista päätöstä. Tai ei, ei päätöstä, vaan kaiken alkua. Sää oli kaunis kuin morsian ja morsian oli kaunis kuin sää. En ole vielä aivan tottunnut ajatukseen, että yksi meistä asteli avioliiton satamaan, mutta olen niiiiin onnellinen ystävän puolesta.


Vaikka häät olivat minulle ensimmäiset ikinä, olivat ne myös parhaat ikinä. Häätarjoilut koko ajan tayttyvine viinikannuineen, suussasulavine salaatteineen ja pääruokineen, täydellisine kakkuineen ja hedelmä - suklaa - valkosuklaa -fondue`ineen tuskin löytävät voittajaa.


Häissä menossa mukana olivat ystävät H ja T, sekä taannoisten polttarien myötä tutuksi tulleet uudet tuttavuudet. Menossa mukana oli myös joukko bestmaneja, joiden tanssitaitojakin tanssilattialla testailtiin. Minultakin tapui kuin taipuikin valssi - viimeksi kun valssattu on vuosia sitten wanhojen tansseissa.

Loppuillasta tanssilattia täyttyi, ja vielä kahdelta tanssilattian keski-ikä hipoi viittäkymmentä.


Kamerani näkyy loppuillasta pitäneen omia bileitään, sen verran happoiselta kuvasaldo näyttää.

Musiikki: Placebo: Without you I´m nothing