Lumisateisesta Helsingistä on kotiuduttu ja oli mukava välillä karistaa tämän kaupungin pölyt pois kengistä ja vaihtaa maisemaa. Ystävä V:n tavattuamme suuntasimme syömään Rossoon, jossa ilta kuluikin kunnes oli aika suunnata Lepakkomieheen. Paikalla oli mukavasti väkeä, olihan keikka ainoa laatuaa. Lamf oli oikein mainio ja toimivat itse lämppäreinään ja soittivat siis kaksi keikkaa! Olenpa muuten joskus yläasteella pitänyt punkista esitelmän, jossa soitin mm. Lamfia, hih.
Aivan liian halpa olut sai meidät pysymään paikalla pilkkuun, josta V:n hyvästeltyämme suuntasimme vielä yhteen legendaarisista Kallion baareista Kustaa Vaasaan. Eksyttyämme lumisateisessa Kalliossa turvauduimme taksiin, jonka ehkä joku herttaisin kuski vei meidät Kamppiin, josta matkalukemiseksi bongasimme kierrätettäväksi joutuineita kirjoja ja mukaan tarttui Sweet Valley hight:ja!
Kotiuduin kuudelta ja voi sitä riemua kun pääsi jälleen tuttuihin maisemiin. Tämä on kuitenkin minun kaupunkini.
Tämä päivä onkin mennyt hyödyllisesti lukien ko. teinikirjoja, ja jos tästä punaviinin siivittämänä piristyn, suuntaamme ystävä H:n kanssa Klubille Sandinavian Music Groupin keikalle! Kyseinen keikka meinasi mennä minulta sivu suun, sillä viime viikon kiireiden takia ennakkolippu jäi hankkimatta, kunnes eilen niitä ei enää saanut. Niinpä paniikinomaisen puhelukierroksen ja nettisurffailun jälkeen toivottomalta vaikuttavan tilanteen jälkeen kaverini flussa osoittautui onnekseni, sillä tämä kun oli estynyt keikalle menosta, luovutti hän minulle lipunvarausnumeronsa!
Musiikki: Scandinavian music group: Mustana maidolla kulmänä kuumana
Mikäli löydän jostain vaatteita niin että voin pukeutua kuin naparetkeilijä, olisi tarkoitus kohta hypätä siskoni kanssa junaan ja matkata Hellsinkiin, jossa tapaamme ihanaisen ystävä V:n ja illemma suunnata Kallion sydämeen kauan sitten kuopatun lamf-orkesterin keikalle!
Musiikki: Lamf: kotikulmat
Tällaiset hyytävän kylmät talvikelit eivät ole tehneet yhtään hyvää kesän kaipuulleni. Talvipukeutuminen ei ole minun lajini, sillä en osaa pukeutua lämpimästi, tai jos osaan, en ainakaan näyttämättä michelin-ukolta. Vaatekaappiini on pesiytynyt jos jonkinmoisia "villa"paitoja, mutta talven tullen olen haivainnut vain muutaman sisältävän oikeasti villaa. Niinpä olen kulkenut ainoassa lämpimässä mustassa villatakissa jo ajan, joka on varmasti jo laitonta. Toki musta pitkä villatakki on aina tyylikäs ja sitä voi yhditellä erilaisiin asukokonaisuuksiin mielin määrin, mutta siltikin alkaa mielikuvitus jo loppua.
Kesän kaipuuta ei suinkaan helpottanut Vero Modan aletangosta kotiuttamani ehkä täydellinen musta farkkuminihame, jota koristaa edestä hopeinen vinonapitus. Täydellisyys kustansi 5! euroa ja ainut kappale sattui olemaan juuri kokoani. Tuo hame antaa kyllä toivoa kaukaisuudessa häämöttävästä lämmöstä, mutta kun sen tahtoisi päälle justhetinyt.
Lisäksi Lindexin alesta kotiutin ihanaisen valkoisen pörröisen huivin, joita siis ei voi olla liikaa. Kuitenkin harmikseni huomasin tuon olevan myös pelkkää tekokuitua, jollaisella siis minunkalstaiseni vilukissa ei tarkene. Niinpa taitaa huivi päätyä ikuisuusprojektin jatkoksi.
Ikuisuusprojektile tosin näkyy jo loppua, sillä nuo varastoihin pesiytyneet vaatteet päätyvät kirpparille myyntiin jo ensi viikolla. Pitkittyneestä projektista tuskastuneena olin jo heittämässä kaikki vaatteet Uffiin, mutta niitä läpikäydessä huomasin kirpparillekin kelpaavaa tavaraa kerääntyneen yli 400 euron arvosta :O.
Ikuisuusprojektin seasta löysin viime talvena pitkittyneen lainauksen kautta siskolta varastamani lämpimimmän ja muhkeimman mustan hiuvin, jonka olemassaolon olin täysin unohtanut. Niinpä kietoiduin huiviin tänään niin matkalla töihin kuin yo:llekin, eikä ollut kylmä!. Talvipukeutumisen salat on siis selvitetty. Osasyynä kirppis-laatikkoon päätymisenä saattaa olla huivista irtoutuva karvapaljous, jota vain leijailee ympäriinsä hakeutuen etenkin piilarieni alle. Tosin kestän senkin mieluummin kuin kylmyyden.
Alkuviikkoon on mahtunut pitkiä päiviä, kandityön kanssa tuskastumista, projektityön puurtamista ja jokunen luentokin. Mukaan on mahtunut myös pitkäksi venyneitä lounas- ja kahvihetkiä ystävien kanssa ja kesakuntoon-operaatiota, jossa vastavuoroisina valmentajina kanssani toimivat siskoni ja ystävä K.
Alkuviikolla on pitänyt juosta koko viikon kiireet, sillä loppuviikolle on tiedossa sellaista spesiaalia ohjelmaa, joka saattaa tyhjentää energiavarastot pitkäksi aikaa.
Musiikki: Scandinavian music group: Minne katosi päivät
Perjantaista yksi kuva taitaa kertoa enemmän kuin tuhat sanaa:
Musiikki: Backyard Babies: UFO Romeo
Tämä on jälleen ollut sellainen puolittainen päivä. Aamun vietin puoliunessa, aamukahvista meni vain puolet normaalista ja aivot ovat sisältäneet vain puolittaisia ajatuksia. Kodin siivoaminen on kestänyt puolet normaalia kauemmin kun välillä olen jäänyt lukemaan jostain vastaan tullutta Cosmopolitania tai vain tuijottamaan ulos ikkunasta. Niinpä tällaisena puolittaisena päivänä voi vain unohtaa kaiken järkevän kuten tentit, työt tai projektityöt ja suunnata kirpparille. Kirppis-centerin sentään kiersin kokonaan puolittaisen sijasta, ja mukaan tarttui rentoja kesäpäiviä silmällä pitäen valkoinen lyhythihainen paitapusero eurolla sekä aivan ihana puuterin värinen meleerattu hihaton tunika, joka laskeutuu edestä kreikkalaisen patsaan tavoin.
Tämä vajaa päivä täydellistyy sellaiseen rokki-spektaakkeliin että oksat pois. Kyllä meitä turkulaisia nyt hemmotellaan noilla Ruotsin suuruuksilla, vaikka taannoisen Hardcore Superstarin keikan missasin, on tänään Klubilla Backyard Babies!
Ja jos maailma päällään kantaa tällaisia komistuksia, pitäähän niitä mennä katsomaan.
Musiikki: Backyard Babies: U.F.O Romeo
Onneksi eilisen äkkilähdön pelasti ehkä jopa täydellinen Gina tricotin täydellisesti laskeutuva neule, jonka kotiutin kuvan värin sijasta siniharmaana. Vielä kun neule sai kaverikseen valkoisen meleeratun tunikan ja mustat pillifarkut, ei väsähtänyttä olemustani edes huomannut. Tai ainakin uskottelen itselleni niin. Mutta ilta oli oikein hauska ja suunnitellusta muutamasta tuli muutama x monta. No kerrankos sitä.
Muutama pysyi kuitenkin muutamassa menneenä lauantaina kun keräännyimme Bremeriin vaihtamaan lomakuulumisia ystäväisten T, H ja S kanssa. Kyseisen illan pelasti tuolloinkin tuo ihanuusneule kun yritin freeseutua työpäivän jälkeen, mikä osoittautui -jos mahdollista- vieläkin vaikeammaksi kuin eilen.
Musiikki: Backyard Babies: Eightballed
Jos jotain rakastan, niin extempore-tekoja. Jos jotain vihaan, niin extempore-lähtöjä. Koti-iltaan suuresti kaivatun käänteen tuo äkkilähtö opiskelijabileiseisiin Börsiin. Mutta kun on koko päivän ollut menossa, näyttääkin aivan siltä, hiukset sekaisin, tummat silmänaluset ja kasvot kiiltää. Korvaamaton ystäväni valokynä pelastaa haudasta nousseen olemukseni niin silmäpussit korjaamalla kuin kasvot kirkastamalla. Vielä kun keksisi tuon hiusten pelastuksen, kun pesemään ei ehdi. Ehkä luotan suoristurautaan, jos se ei niitä taltuta niin ei mikään.
Musiikki: Backyard Babies: Made me madman
Rennot päivät ja huolettomuus ovat enää vain kaukainen muisto. Alkuviikko on mennyt töissä, tenttikirjan, työprojektin ja operaatio kesäkuntoon parissa. Päivät venyvät 12 tuntisiksi ja koti näyttää juuri siltä että siellä on käyty vain nukkumassa. Siis ei siistiltä mitä voisi olettaa, vaan aivan päinvastaiselta, kiireessä hujan hajan heitetyiltä vaatteilta, monisteilta ja kahvikupeilta. Ja tietystä töitäkin on juuri nyt kun olisi pitänyt palata koulun penkille.
Kiireellä ei loppua näy, vaikka onneksi työt ovat taas tältä erää ohi. Olisin tosin töihin vielä päässyt, mutta euron kuvat silmissä on pakko vaihtaa tenttikirjaan, sillä maanantain tentti ei anna armoa. Loppuviikkoa onneksi piristää lounastreffit ihanaisten ystävien kanssa ja perjantainen Pääruoka-klubi Klubilla.
Musiikki: Backyard Babies: Payback
Näin netti-aikakautena perinteinen levyjen osto on valitettavasti kohdaltani jäänyt kun levyt tulee hankittua netistä. Muistan vielä ajan kun suosikkibändien uusia levyjä odotti kuin kuuta nousevaa, ja sen tunteen, kun uusi levy oli käsin kosketeltavissa ja kuinka se poltteli näpeissä ennen kuin pääsi kotiin kuulemaan sen ensi säveliä ja tutkailemaan sanoituksia kansivihosta. Niinpä oli ihanan nostalginen olo kun eilen 8-Raidasta kotiutin No Shamen uunituoreen levyn Ironing Day. Levy on aivan mainio, etenkin radiossakin soinut (?!) avausraita Better drunk than part of the machine.
Illan ohjelmassa onkin kyseisen orkesterin keikka @ Klubi. Mikäli enää mahdollista, illasta tekee vielä paremman se, että ihanainen serkkuni M on myös tulossa tuota punkki-spektaakkelia todistamaan.
Illan asu on vielä täysin ongelma. Conversen tennarit ja pillifarkut ovat tietysti selviä valintoja, mutta mitä kaipaakaan tuo voittamaton yhdistelmä kaverikseen? Ehkä eilen Gina Trikoosta kotiuttamni henkäyksen ohuen siniharmaan villatakin tai valkoisen rentoakin rennomman toiselta olkapäältä valuvan ihanaisen tunikan? Nuo ihanuudet verottivat lompakkoa yhteensä 10 e.
Hieman illan fiilistä varjostaa jokaisella askeleellani suuntani kantautuva auts. Tähän syynä on tänään siskoni kanssa aloittama joulukilojen sulatus-operaatio, joka alkoi puolitoista tuntisen yo:n liikuntojen kokeilun parissa.
Uusi Vuosi on siis vierähtänyt käyntiin uusin tuulin, tuon operaatio kesäkuntoon lisäksi piristystä kaivanneet hiukseni ovat päässeet kampaajan käsittelyyn ja lisäksi eräs potentiaalinen työhakemus on lähetetty. Lisäksi mielessä vaanivat ajatukset uudesta asunnosta, ensi kesän lomamatkoista, ensi syksyn opiskelijavaihdosta ja ehkä uusista ihmissuhteistakin.
Noista GT:n ihanuuksista huolimatta päälle valikoitui kuitenkin talven pakkasilta suojaava lämmin Zaran musta niitti-napein varustettu villatakki ja valkoinen meleerattu sanomalehti-t-paita, nekin alesta aivan pilkkahintaan!
Musiikki: No Shame: Like a bullet
