Kun tuuli oli viilee

Tällaiset hyytävän kylmät talvikelit eivät ole tehneet yhtään hyvää kesän kaipuulleni. Talvipukeutuminen ei ole minun lajini, sillä en osaa pukeutua lämpimästi, tai jos osaan, en ainakaan näyttämättä michelin-ukolta. Vaatekaappiini on pesiytynyt jos jonkinmoisia "villa"paitoja, mutta talven tullen olen haivainnut vain muutaman sisältävän oikeasti villaa. Niinpä olen kulkenut ainoassa lämpimässä mustassa villatakissa jo ajan, joka on varmasti jo laitonta. Toki musta pitkä villatakki on aina tyylikäs ja sitä voi yhditellä erilaisiin asukokonaisuuksiin mielin määrin, mutta siltikin alkaa mielikuvitus jo loppua.


Kesän kaipuuta ei suinkaan helpottanut Vero Modan aletangosta kotiuttamani ehkä täydellinen musta farkkuminihame, jota koristaa edestä hopeinen vinonapitus. Täydellisyys kustansi 5! euroa ja ainut kappale sattui olemaan juuri kokoani. Tuo hame antaa kyllä toivoa kaukaisuudessa häämöttävästä lämmöstä, mutta kun sen tahtoisi päälle justhetinyt.
Lisäksi Lindexin alesta kotiutin ihanaisen valkoisen pörröisen huivin, joita siis ei voi olla liikaa. Kuitenkin harmikseni huomasin tuon olevan myös pelkkää tekokuitua, jollaisella siis minunkalstaiseni vilukissa ei tarkene. Niinpa taitaa huivi päätyä ikuisuusprojektin jatkoksi.

Ikuisuusprojektile tosin näkyy jo loppua, sillä nuo varastoihin pesiytyneet vaatteet päätyvät kirpparille myyntiin jo ensi viikolla. Pitkittyneestä projektista tuskastuneena olin jo heittämässä kaikki vaatteet Uffiin, mutta niitä läpikäydessä huomasin kirpparillekin kelpaavaa tavaraa kerääntyneen yli 400 euron arvosta :O.
Ikuisuusprojektin seasta löysin viime talvena pitkittyneen lainauksen kautta siskolta varastamani lämpimimmän ja muhkeimman mustan hiuvin, jonka olemassaolon olin täysin unohtanut. Niinpä kietoiduin huiviin tänään niin matkalla töihin kuin yo:llekin, eikä ollut kylmä!. Talvipukeutumisen salat on siis selvitetty. Osasyynä kirppis-laatikkoon päätymisenä saattaa olla huivista irtoutuva karvapaljous, jota vain leijailee ympäriinsä hakeutuen etenkin piilarieni alle. Tosin kestän senkin mieluummin kuin kylmyyden.

Alkuviikkoon on mahtunut pitkiä päiviä, kandityön kanssa tuskastumista, projektityön puurtamista ja jokunen luentokin. Mukaan on mahtunut myös pitkäksi venyneitä lounas- ja kahvihetkiä ystävien kanssa ja kesakuntoon-operaatiota, jossa vastavuoroisina valmentajina kanssani toimivat siskoni ja ystävä K.

Alkuviikolla on pitänyt juosta koko viikon kiireet, sillä loppuviikolle on tiedossa sellaista spesiaalia ohjelmaa, joka saattaa tyhjentää energiavarastot pitkäksi aikaa.

Musiikki: Scandinavian music group: Minne katosi päivät