Eilisen lorvimisen täyteisen päivän vastapainoksi tämä päivä kului ahkerasti tenttikirjan ja raportin kirjoittamisen parissa. Molemmat edistyvät hitaasti, mutta varmasti. Ystävä P:n vastusteluista huolimatta jatkamme raporttia huomenna heti kymmeneltä. Tenttikirjapino ei ole loppuakseen, joten pääsiäisvapaiden ohjelma on selvillä. Ystävät ympärillä hehkuttavat lomiaan. Lomailu on minulle tuntematon käsite.
Valmistuminen on kuitenkin lähempänä kuin olisin ikinä osannut kuvitellakaan. Vielä pari kuukautta sitten opintopisteitä puuttui parisen kymmentä, mutta kaiken tämän saamattomuuden keskellä tentit on selvitetty kuin itsestään. Enää neljä tenttiä ja joku kandityö, niin se on siinä.
Eilinen Uff-löytö on hyvin epäminua, mutta silti paidassa on jotain hyvin viehättävää. Normaalisti näen punaista kun on kyse kuvallisista paidoista enkä voi sietää printti-paitoja. Kuitenkin kyseisessä yksilössä on se jokin.
Paita yhditetään farkkusortseihin ja paljaisiin sääriin. Ennen sellaisia kelejä paita saanee toimia myös pillifarkkujen kera.
Ennen kesäisiä kelejä päänvaitaa tuottaa myös kevätsitsien pukeutuminen. Pukukoodi on tällä kertaa lavatanssit. Tuo käsittääkseni tarkoittaa kevyitä kukkamekkoja ja hempeitä sävyjä. Eli hyvin epäminua. Lukuunottamatta minimittaisia rouheita farkkuhameita, päälläni ei nähdä hameita ikinä. Nyt tilaisuus vaatisi jotain kukkaista, hempeää ja polvipituista. Asuahdistuksen en kuitenkaan anna voittaa, vaan mielessä viriää suunnitelmia asteen rouheammasta kokonaisuudesta.
H&M:n kevätmallisto saattaa pelastaa tilanteeni tarjoamalla kesäisen värikkäitä tunikoita. Tunika voitaneen yhdistää minimittaiseen hamoseen ja rouheisiin korkkareihin. Tosin tämän vannoutuneen mustan, harmaan, valkoisen ja siniharmaan maailmassa ei mitään värikästä suvaita. Mutta annettakoon anteeksi tämän kerran. Eiköhän ole aika viedä lavatanssitkin 2000-luvulle.
Musiikki: El Sueno de Morfeo: Sonrisa Especial
Kun sille kerran antaa pikkusormen, se vie koko käden. Nimittäin lorvimiselle. Herätyskello kyllä soitteli seitsemältä, mutta hiljensin tuon omantunnon äänen ja jatkoin unia kymmeneen. Niinpä aamukahvin ja verkkaisen lehden luvun parissa kello ennätti kaksitoista ennen kuin ennätin ajatella päivän ohjelmaa. Rästihommille en suonut ajatusta joten päädyin pyörimään kaupungille. Uffilta lähti mukaani neljällä eurolla eräs t-paita, johon ihastuin ensisilmäyksellä, sekä vitosella täydellisen puuterin värinen huivi, jollaista olen metsästänyt vähintään ikuisuuden. Kaupat kyllä pursuilevat nyt puuterin väriä vähän joka lähtöön, mutta ovat mielestäni aina liian oransseja, liian vaaleanpunaisia tai liian beigejä.
Ennen kuin tämä päivä menee aivan hunnigolle, pitäisi mennä projektityön pariin viimeistä kertaa. Ennen sitä tosin tarvitaan kahvia, mielellään suoraan suoneen.
Musiikki: Backyard Babies: Payback
Tortaina ystävä T:n kanssa tuijotimme miehiä, jotka tuijottivat vuohia Finnkinon superpiävässä. Kaikki leffat siis puoli-ilmaiseksi 5,50e!
Leffa oli oikein maino piti suun hymyssä vielä pitkään leffan jälkeenkin.
"Hulvaton satiirinen komedia kertoo uskomattoman tositapahtumiin perustuvan tarinan, jossa tutkiva journalisti suuntaa Lähi-Itään ottamaan selvää jenkkiarmeijan erittäin salaisista (ja suht hilpeistä) modernin sodankäynnin metodeista.
Leffan huippunäyttelijät George Clooney, Ewan McGregor, Jeff Bridges ja Kevin Spacey hallitsevat hienovireisen absurdin komedian keinot mestarillisesti."
Hymy alkoi kuitenkin hyytyä kun Superpäivästä innostuneena kävimme vielä katsastamassa Suljetun saaren, jonka seuraan myös ystävä P liittyi. Suupielet sai kääntymään alaspäin elokuvan raaát kohtaukset, sekavat eri todellisuudet sekä omituinen ja leffaan sopimaton loppuratkaisu.
"Tarina kahdesta liittovaltion sheriffistä, Teddy Danielsista (Leonardo DiCaprio) ja Chuck Aulesta (Mark Ruffalo), jotka kutsutaan eristyksissä olevalle karulle saarelle Massachusettsin rannikolle tutkimaan erään murhaajattaren mystistä katoamista saaren linnoituksenomaisesta vankimielisairaalasta."
Leffassa oli jotain hyvääkin sillä kellon katsomisen ohella tarkkailin Leonardo DiCaprion roolisuoritusta ja näyttelijällä on kyllä kykyjä. Ei sillä että olisin tuota epäillyt, olenhan joskus Titanicin ja Romeo & Julia -aikaan ollut näyttelijän suuri fani. Seinäni olivat tapetoitu tämän julisteilla ja leikekirja pursuili. Luultavastikin juuri tämän vuoksi en ole näyttelijään voinut suhtautua vakavasti sitten teinivuosien, mutta tämä elokuva toi tähdelle lisää uskottavuutta silmissäni.
Tehosekoitin: the Baseballs: Umbrella
Ainakin tältä erää valmistumishuoleni on poispyyhitty, sillä jo kaksi kertaa hylätystä tentistä kuittasin vitosen! En tiedä mistä tämä minut viime aikoina kohdannut onni on peräisin, lieneekö syynä nuo planeettojen asennot vai perhosen siiven räpäytys toisella puolen maailmaa. Joka tapauksessa, keep it coming.
Tai ehkä kaiken takana on ajatus, jonka ystävä M kiteytti: Tässä uudessa asunnossa on hyvä karma, tässä on elänyt onnellsisia ihmisiä.
Tässä on vielä pinnan alla hieman asioita, jotka eivät vielä kestä päivän valoa. Mutta jotenkin nyt on tunne, että kaikki on mahdollista.
Musiikki: Tehosekoitin: Kaikki on mahdollista
Kevättulvia vastaan on löytynyt musta kortti, vaikka olisihan tuo kaikkeen toimiva salainen ase pitänyt tajuta jo aikoja sitten. Conversen tennarit - eikä sukat kastu. En tiedä miten niiden kevyeen rakenteeseen ja kankaiseen jo hieman kärsineeseen ulkomuotoon on saatu kätkettyä kylmyyden ja kosteuden torjuva mekanismi, mutta en välitäkään tietää jos vain toimii.
Toki asiaan saattaa hieman vaikuttaa vesilammikoiden kiertäminen, kumppareilla kun pitää lompsia keskeltä vesi roiskuen.
Eilen kirjastolla, kandityön ja työprojektin parissa vietetyn päivän illalla saapui luokseni joukko tyttösiä istumaan iltaa sekä kuulemaan erään seminaariesityksen kenraaliaharjoituksia. Tyttöset viihtyivät pitkälle tämän vuorokauden puolelle, eikä edes alkoholilla ollut osuutta asiaan. Tytöt tosin päättivat pitää tuparini parin viikon päästä, vaikka olen vannonut, että ei tupareita niin kauan kuin lunta on maassa.
Alright winter, you've made your point.
Nyt pitäisi suunnata kirjastolle tuijottamaan maanantain tenttikirjaa ja illemmalla tuijottamaan miehiä, jotka tuijottavat vuohia.
Musiikki: the Ark: Let your body deside
Nämä valtamerta muistuttavat tiet ovat vaatineet jo toiset kumisaappaat viikon sisällä. Edelliset lompsimiseen mainiosti soveltuneet siniharmaat pettivät liitoksistaan vedenpaisumuksen keskellä, mutta ei sille pärjännyt äidiltä tilalle saamani kirkkaan punaiset, jo kerran pyöränkuminpaikalla paikatut, retro-kumpparitkaan. Kolmansia en enää uhraa, mutta miten pääsen kauppaan ostamaan niitä paikkoja ilman kumppareita?
Näitä etelän säitä ei kuitenkaan pelästynyt pohjoisen vieras ihanainen ystävä M, joka saapui ilostuttamaan iltapäivän kahvihetkeä. Luokseni saapui myös ystävä K ja iltapäivä taittui illaksi mukavan jutustelun ja nostalgioinnin parissa. Lisäksi arvuuttelimme pariutuneiden ystäviemme seuraavaa käännettä, häät vs. lapsi. Hankalaa lyödä vetoa kun kaikki ovat samaa mieltä.
Ystävä K:n kanssa kävimme vielä illemmalla muistuttamassa itseämme lähetyvästä kesästä hieman unohtuneen operaatio-kesäkuntoon parissa. Tahattomasti yritin ilmeisesti ottaa menetetyn ajan kiinni uohtamalla opiskelijakortin kotiin, josta siis juoksin sen hakemaan.
Väsymysnälkäkuolemalta minut pelasti viidessä minuutissa valmistuva pikaruoka-bravuurini pastakastike kasviksilla. Chilitomaattimurskaa, valkosipulituorejuustoa, soijahiutaleita ja pakastimesta löytyvä vaihteleva kasvissekoitus, päälle juustoraastetta. Tarjoillaa pastan kera ja toimii tilanteessa kuin tilanteessa.
Musiikki: Placebo: Twenty years
Räntää tulee vaakatasossa, mutta sepä ei enää lannista kun kalenteri näyttää vappuun, tuohon kesän viralliseen aloitukseen, olevan puolitoista kuukautta. Tosin samaan hetkeen valmistumistaan odottavat opiskelut saattavat lannistaa.
Rästityöt saivat kuitenkin väistyä kun aamulla suuntasin sunnuntaipalkkaisiin töihin, joista ei köyhä opiskelija voinut kieltäytyä. Päivän saldona on silti puoliksi luettu kirja, josta tentti on vasta viikon päästä.
Rästityöt saivat odottaa myös perjantaina kun illan ohjelmassa oli punkkia @ TVO. Visiitti saattoi olla viimeinen ikinä, sillä myöskin pahamaineisena työn juhlana tuo tärkeä osa Turun kulttuurihistoriaa saa purkutuomion ja väistynee pyöräsuojan tieltä. Korpeaahan tuon ehkä parhaan, hämyisimmän ja legendaarisimman keikkapaikan menetys, mutta turha itkeä kun maito on jo kaatunut.
Punaviini-pitoinen ilta piti sisällään etkot siskon & co. residenssissä, vieraita ja yllätysvieraita, converseillä liukastellun matkan tevikselle, liian lyhyet mainioiden orkesterien keikat sekä vielä hetken aikaa saatavaa Turun halvinta olutta.
Mukaan tarttui jo toinen iwtl-kangaskassi, vaikka kyseinen bändi ei olekaan yli muiden. Minkäs minä sille voin että tekevät tuollaisia kasseja.
Musiikki: Klaus Thunder ja ukkosmaine: Mansikkakausi
Päivät tuntuvat menevän aivan hunnigolle, sillä opiskelutavoite vähintään 24/7 ei ole toteutunut. Ahkerat päivät venyvät toki kaksitoistatuntisiksi, mutta pitkiksi venyneet lounaat ja kahvitauot ystävien kanssa vaativat oman aikansa.
Kandityö alkaa kuitenkin hahmottua ja tietokoneella istumisen rasittamia olkapäitä kävimme tänään treenaamassa seinäkiipeilyn parissa ystävä T:n kanssa. Lajista on ollut kiireiden vuoksi jo luvattoman pitkä tauko, mutta silti valloitin yhden seinän lisää. Ehkä tämä tietokoneella istuminen treenaa käsilihaksia. Ehkä.
Kirjastosta kotiin kantamani parin kilon kirjakassi ei tehnyt hyvää näille olkapäille ja tuskin myös jo ennestään pursuaville aivoille.
Toivon vaan, ettei tuon parin kilon tietomäärän päähän tallennettuani summa näy vaa´assa.
Musiikki: the Ark: Clamour for glamour
Aamusta asti kirjastolla vietetyn päivän, liian monen kahvikupin ja nelituntisen tentin aiheuttamaa tärinää oli pakko suunnata lievittämään kevään(?) ensimmäiselle juoksulenkille.
Tämä olisi sujunut huomattavasti paremmin jos keväällä ei näyttäisi tältä:
Toisaalta ehkä minunkin kuntoni kohenee sitä mukaa kun lumet sulaa. Ehkä.
Musiikki: Disco Ensemble: Dynamite Days
Sunnuntai-biisinä on soinut Disco Ensemblen uutukainen White flag for peace. Biisi on mainion tarttuva, taattua ja tunnistettavaa DE:tä, vaikka eivät biisillään ehkä uudestaan pyörää keksineet.
Bändin uudet paidat houkuttaisivat suuresti estetiikallaan ja rouheudellaan:
Kyseinen miesten malli yhdistetään pillifarkkuihin ja connareihin, tuloksena asu, jolla voi kulkea viikosta toiseen.
Minäkään en ole tänä keväänä vielä keksinyt pyörää uudelleen, mutta bussin olen! Havaitsin että minähän pääsen melkein kotiovelta samalla bussilla kirppis-centeriin, josta kävinkin hakemassa vielä viimeiset tilitykset. Kaikesta vastustelustani huolimatta mukaan lähti valkoinen uusi H&M:n kesäinen toppi ja VeroModan harmaa henkäyksen ohut neulebolero, molemman parilla eurolla. Lisäksi kotiutin vielä parilla eurolla uudet ulkoiluhousut taannoisessa laskettelu-episodissa hajonneiden tilalle. Housut tulivat varsin tarpeeseen sillä jo ihan pian pääsee juoksulenkkeilämään tuonne keväisiin jokimaisemiin.
Nyt aivot vaativat päivän kolmannen kupin kahvia, jotta jaksavat taas keskittyä huomiseen tenttiin, josta riippuukin koko tulevaisuuteni kohtalo. Jos se ei mene läpi, siihen jäävät valmistumis-haaveet. Eli ei paineita.
Musiikki: Disco Ensemble: Headphones
Tuo pehmeääkin pehmeämpi ja ah niin upottava uusi ystäväni herätti epäilyä ystävä K:ssa, tämä kun oli varma etten sohvalta enää nousekaan. Tämä on totta, sillä sohvalla on mukavaa jopa tenttikirjan kanssa. Ehkäpä juuri uutta sohvaani saankin kiittää, sillä maanatain tentistä kuittasin vitosen! 5, viisi, fem, five, cinco!
Jos tentistä tulee viitonen melkein lukematta, olisin todennäköisesti tehnyt uuden tieteen läpimurron jos olisin lukenut!
Musiikki: Muse: Feeling good
Uusi asunto alkaa pikkuhiljaa näyttää kodilta ja tavarat ovat kuin itsestään löytäneet paikoilleen. Ehkä tästä saan kiittää myös lauantaista talkooporukkaa, vaikka eräskin bloggari oli mennyt vahingossa ostamaan janoisille talkoolaisille ykkösolutta.
Muuttaminen on kuin pitkälle lomalle lähtöä. Pois vanhoista tutuista tylsistä maisemista ja kuvioista, kohti uusia seikkailuja. Mieli on kevyt kuin lomalaisella, touhuan, kuljeskelen ympäriinsä, katselen paikkoja, puran matkatavaroita, tutustun uusiin ihmisiin ja uuteen kulttuuriin. "Kotiin"-paluuta ei ole, mutta eikö se ole niin että "Home is where your record player is".
Muuton myötä minulle on selvinnyt asia, jonka tajuaminen on vienyt minulta viimeiset 24 vuotta. Suuri salaisuus paljastuu nyt: Paras keino välttää stressiä on tehdä asiat ajallaan. Niinpä maanantain tentistä odottelen hyvää arvosanaa, eräs essee on viimeistelyä vaille valmis ja projektityökin hupenee silmissä. Ehkä tuo doping auttaa!
Musiikki: Placebo: English summer rain
Viime päivinä silmäpussit ovat syventyneet ja käsivarret venyneet varmasti metreittäin kaikesta kantamisesta. Pitkät päivät ovat pitäneet sisällään siivousta, pakkaamista ja vielä vähän lisää siivousta sekä myös hieman uuden asunnon ihmettelemistä ja ihastelua.
Muutto on pitänyt ajatukset niin kiireisinä, etten ole suonut ajatustakaan maanantain tentille ja sille, kuinka haikeaa on jättää vanha koti, johon mahtuu koko turku-historiani. Lisäksi kiireiset mietteet eivät ole suoneet ajatustakaan asialle, että kesäpoika asuu nyt tyttöystävänsä kanssa yhdessä.
Kaiken muuton keskellä on pitänyt ehtiä myös projektityön pariin, mutta vaikka projekti on loppumaisillaan, kiireet ne vasta alkavat toden teolla. Opinnoissa alkaa loppukiri, sillä syksyksi suunnittelemani valmistuminen tapahtuukin vielä ennen kesää! Tämä tarkoittaa opiskelua vähintään 24/7 joten taidan siis muuttaa kirjastoon asumaan. Tästä ei selvitä ihan puhtain paperein, ja niinpä turvauduin luontaistuotekaupan dopingiin, josta mukaani lähti niin muistikapseleita kuin piristävää rautaa. En välitä toimivatko ne oikeasti vai Placebo-efektin kautta, pääasia että toimivat.
Kaivatun erätauon muuton keskelle toi keskiviikkoinen visiitti Klubille ystävä T:n kera. Illan ohjelmassa oli Nato - No Way -rauhankonsertti, jossa esiintymässä mm Asa! Ilmainen sisäänpääsy sai minut juomaan aivan liian kallista olutta melkein ilman tunnon tuskia, ja 400+ ihmispaljous sai mukavan illan venymään suunniteltua pidemmäksi. Öisellä kotimatkalla kävimme vielä hieman geokätköilemässä kauniissa lumisateisissa maisemissa..
Pian klubillekin pitää oikeasti lähteä, kun tähän asti se on ollut kuin toinen olohuone tuossa parin korttelin päässä.
Musiikki: Raappana: Kasvonpiirteet
