Valmistuminen on kuitenkin lähempänä kuin olisin ikinä osannut kuvitellakaan. Vielä pari kuukautta sitten opintopisteitä puuttui parisen kymmentä, mutta kaiken tämän saamattomuuden keskellä tentit on selvitetty kuin itsestään. Enää neljä tenttiä ja joku kandityö, niin se on siinä.
Eilinen Uff-löytö on hyvin epäminua, mutta silti paidassa on jotain hyvin viehättävää. Normaalisti näen punaista kun on kyse kuvallisista paidoista enkä voi sietää printti-paitoja. Kuitenkin kyseisessä yksilössä on se jokin.
Paita yhditetään farkkusortseihin ja paljaisiin sääriin. Ennen sellaisia kelejä paita saanee toimia myös pillifarkkujen kera.
Ennen kesäisiä kelejä päänvaitaa tuottaa myös kevätsitsien pukeutuminen. Pukukoodi on tällä kertaa lavatanssit. Tuo käsittääkseni tarkoittaa kevyitä kukkamekkoja ja hempeitä sävyjä. Eli hyvin epäminua. Lukuunottamatta minimittaisia rouheita farkkuhameita, päälläni ei nähdä hameita ikinä. Nyt tilaisuus vaatisi jotain kukkaista, hempeää ja polvipituista. Asuahdistuksen en kuitenkaan anna voittaa, vaan mielessä viriää suunnitelmia asteen rouheammasta kokonaisuudesta.
H&M:n kevätmallisto saattaa pelastaa tilanteeni tarjoamalla kesäisen värikkäitä tunikoita. Tunika voitaneen yhdistää minimittaiseen hamoseen ja rouheisiin korkkareihin. Tosin tämän vannoutuneen mustan, harmaan, valkoisen ja siniharmaan maailmassa ei mitään värikästä suvaita. Mutta annettakoon anteeksi tämän kerran. Eiköhän ole aika viedä lavatanssitkin 2000-luvulle.
Musiikki: El Sueno de Morfeo: Sonrisa Especial
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti