tiistai 27. huhtikuuta 2010

Play

Jos kiireiseksi olen elämäni viime aikoina kuvitellut, voi kuinka tietämätön olen ollutkaan. Kuluvalla viikkolla tulee testattua kuinka vähillä yöunilla ihminen toimii, kuinka paljon tietoa sen päähän voidaan kaataa kerralla, sekä kuinka paljon kahvia siihen mahtuu. Vielä ennen viikon päästä alkavia kesätöitä olisi ohjelmassa kolme tenttiä, yksi seminaariesitys sekä eräs intensiivikurssi kahdeksan aamuineen ja luennoilla istumisineen.

Wappuviikkoa ei suinkaan helpota itse tuo työn juhla, joka näin opiskelijoiden keskuudessa on vuoden kohokohta. Wappu taitaa tosin tällä kertaa mennä kohdaltani vesilinjalla. Wait, what?

Asiaa sitseistä ja vapusta heti kun päivästä löytyy se ylimääräinen vartti.

Sillä välin voi kuunnella mainiota Ukkosmainetta , jonka akustista keikkaa käväisimme siskoni kanssa tänään kuuntelemassa Levykauppa X:ssä.

Klaus thunder & Ukkosmaine: Pyyhe kenttään... not!

torstai 22. huhtikuuta 2010

Ylpeä sydän

Tänään on se päivä, kun hampaiden kiristystä, hikeä ja kyyneleitä vaatinut kandityö on valmis. Done, ready, färdig, hecho.

Tänään on myös se päivä, kun saa heittää korkkarit jalkaan, pariisi-korvikset korviin, uuden laukun olalle ja huolettoman hymyn huulille, sillä tänään on sitsit.

Tässä on minun näkemykseni pukukoodista lavatanssit ja maalaisromatiikka.





Mitään asusta ei tarvinnut ostaa, vaan kaiki asun osat löytyivät vaatekaapin perukoilta. Huivin tosin lainasin äidin vaatekaapista, jota tutkailin inspiraation puutteessa. Olen hyvin tyytyväinen asuun, jonkaa myös asutuomarina toiminut siskoni kelpuutti. Hempeää maalaisromantiikan henkeä asuun tuo kesäisen valkoinen tunika hempeine pitsikirjailuineen, kesäistä kukka-teemaa kuvastaa pirteän punainen huivi, ja ripauksen rouheutta asuun tuo mustat korkkari korujen kera.

Hieman asun kesäistä henkeä vastaan sotii mustat legginssit, mutta ihan vielä ei ulos ole asiaa paljain säärin, mistä saa kirota tuota hyytävän kylmää takatalvea. Tai ehkä Islannin Eyjafjalla-tulivuorta.


Musiikki: Scandinavian music group: 100 km Ouluun

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Henkilökohtaisesti

Minulla on tunne, että universumi yrittää kertoa jotakin. Juuri talviteloilta kesäkäyttöön ottamani polkupyörä on nuo maagiset voimat saanut tuntea, sillä lintu oli jättänyt valkoisen merkkinsä pyöräni satulaan kaksi kertaa samana päivänä. Tämä tapahtui vieläpä eri paikoissa.

Polkupyörä on tänä keväänä ehtinyt tuottaa vain harmia. Viikon kestäneestä korjauksesta piti pulittaa kiskurihintaiset 130 euroa! Korjaus piti sisällä takarenkaan sekä ketjujen vaihdon. Lisäksi olivat saaneet ehjän eturenkaan puhki, minkä vaihdoin jouduin kustantamaan vaikkei minulta lupaa kysytty. Kyllä minäkin ketjut ja yhden renkaan olisin 130:llä eurolla vaihtanut. Varsinkin kun samalla hinnalla olisi saanut uuden pyörän. Kaikki pitäisi vain itse tehdä.

Musiikki: PMMP: Kesäkaverit

maanantai 19. huhtikuuta 2010

Headphones

Tein ylopistoaikani historiaa kirjoittamalla päivän tentissä kevyet yksitoista sivua. Se, onko se asiaa, onkin jo toinen juttu. Tietokoneaikaan tottunut tekniikan ihmelapsi kokee suurta hämmennystä käsin kirjoitettavan tekstin edessä, ja niinpä tentin tuloksena on varmasti jännetupin tulehdus sekä käsikramppi.

Myös aivot tuntuvat kramppaavan, joten mitään järjellistä ei voi enää olla päivän ohjelmassa. Ei siis auta muuta kuin heittää lenkkikengät jalkaan ja suunnata kuluttamaan joen rantoja. Näihin kuviin näihin tunnelmiin.



Musiikki: Disco Ensemble: Magic Recoveries

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Nothing compares 2 U

Minä tunnun toimivan aurinkoenergialla. Eilinen kesäsateinen päivä meni nuokkuessa, tänään ikkunasta kajastavat auringonsäteet herättivät minut pirteänä jo ennen kellonsoittoa!

Eilen jouduin repimään itseni väkisin ylös ennen kymmentä, jolloin olin jo Hulluilla Päivillä vain toteamassa, että himoitsemaani kahdenkympin nahkatakkia oli jäljellä enää yksi ja sekin koossa L. Nahkatakin mentyä sivu suun, sallin itseni kotiuttaa Dinskon Pumpsit. Kengät ovat yhtä jumalaiset kuin kuvissa, mutta pitkä pohdinta kokojen 38 ja 39 välillä sai minut bussista myöhästymisen pelossa kallistumaan suurempaan kokoon, joka nyt onkin liian suuri. Pohjalliset tai muutkaan vippaskonstit eivät auta. Pitänee käydä vielä sovittelemassa kokoa pienempää, vaikka luulenpa niiden olevan liian pienet. Niinpä pitänee käydä sovittelemassa myös Vagabondin - jos mahdollista vielä kauniimpia - Poppyja.



Eilinen päivä kului maanatain kevyen 500-sivuisen tenttikirjan parissa, enkä tuolta säästy tänäänkään. Tänään lukemisen keskelle kaivatun tauon tuo visiitti Lumenen ystävämyyntiin siskon kera, vaikka juuri nyt rahaa ei olisi liiemmin.

Musiikki: Manboy: a Reason

torstai 15. huhtikuuta 2010

My demonic side

Olen ehkä mestari blokkaamaan mielestäni kaikki ikävät asiat - vielä en ole selvittänyt onko tuo hyvä vai huono juttu. Heikkohermoisempi saattaisi tilanteessani menettää järkensä, mutta minä en stressaa. Tänään pitkästä aikaa päivitin kalenterini, josta kävi ilmi, että vielä neljä tenttiä odottaa ennen toukokuuta. Eikä tästä sovi unohtaa eräänkin kandityön palautusta, jonka olen päättänyt tehdä viikon sisällä.

Tästä ei sovi unohtaa myöskään viikon päässä siintäviä sitsejä tai kahden viikon päässä siintävää wappua. Toisaalta luulenpa, että juurin niiden voimalla tulen jaksamaan ja säilyttämään järkeni tässä viimeisessä opiskelurutistuksessa.

Opiskelut saavat tältä päivältä riittää, sillä päivän the Hills-jakso ja viidessä minuutissa valmistunut wokkivihannekset nuudeleilla, fetalla ja kirsikkatomaateilla odottavat. Huuhdellaan alas kylmällä valkkarilla.


Musiikki: Backyard Babies: Payback

Obsession

Kengät ovat pyörineet blogissani viime aikoina tiuhaan. En kuitenkaan tunnustaudu kenkäfriikisi ja turhaa kulutusta yritän välttää myös tuolla saralla. Tosiasia on, että kenkäkaapissani on kahdet lenkkikengät, kahdet flipflopit, yhdet balleriinat, yhdet korkonilkkurit, conversen tennarit ja uutukaiset kopiot, kumisaappaat sekä kahdet talvisäilöön siirretyt nilkkurit.

Aivan selvästii kenkäkaapissani on siis
korkokenkien mentävä aukko ja tuollaiset tarvitsenkin viikon päässä siintäville sitseille. En oikein ole korkokenkien ystävä sillä 175 cm:n mittaan lisää pituutta ei useinkaan tarvita. Viime aikoina korkkarit ovat kuitenkin kummitelleet mielessä tiuhaan, sillä ovathan nuo kovin kauniita.

Taas joutuu ihminen vaikean valinnan eteen. Mielessä kummittelee edelleen Vagabondin Poppyt, jotka irtoaisivat Andiamosta 55 euron hintaa.


Kengät ovat kuitenkin saaneet haastajan Dinskon toimesta, sieltä niin kovin kauniit Pumpsit irtoaisivat 40 euron hintaan.



Säästääkö 15 euroa, vai eikö säästää, siinä vasta pulma.

Musiikki: Muse: Undisclosed Desires

Queen of apology

Blogeissa esitellään aina päivän ostoksia, mutta kaltaiseni köyhän opiskelijan ja turhaa kulutusta karttavan ei tule tuolle linjalle lähteä. Niinpä voinen esitellä eilisen ostoksen, maailman toiseksi kauneimmat tennarit!


Eilen havahduin tilanteeseen, että hyvin palvelleet conversen tennarini ovat tulleet tiensä päähän. Uusia siis kaivattiin kipeästi, ja niinpä onnella ei ollut rajoja kun tuollaiset kaunokaiset löytyivät Andiamon alahyllystä hintaan 19.90!


Aitojen conversejen nimeen vuosia vannoneena oli käytävä pitkä sisäinen keskustelu feikki-tennareiden hankinnasta. Olen viimeisen vuoden himoinnut Conversen Light Acoustic -tennareita, uskaltamatta edes ajatella niiden täydellisyyden huipentumaa, nahkaisia versioita. Himotus-asteelle hankinta on jäänyt, sillä kankaisista perusversioista saa pulittaa 80 euroa, nahkaisista 120e. Aidoissa converseissa toki maksaa myös laadusta, mutta tennarit ovat siitä ongelmalliset kengät, että ne kestävät jokapäiväisessä käytössäni vuoden, osa-aikaisessa puolitoista. Ja toisaalta, jos tuollaisiin kenkiin sijoittaa, ei niitä voi säästää.

Niinpä sorruin minäkin feikkeihin tuollaisten puoli-ilmaisten kaunokaisten edessä. Aidot Light Acoustic -converset saavat pitää tittelin maailman kauneimpina tennareina, mutta nuo voittajia-muistuttavat ja nahkaiset yksilöt eivä ole huonoja häviäjiä.

Kaiken lisäksi kenkien löytö oli kohtaloa, alehyllyn viidestä jäljellä olevasta parista juuri oma kokoni komeili hintalapulla 19.90, muiden ollessa 29.90!

Musiikki: the Sounds: Painted by the numbers

tiistai 13. huhtikuuta 2010

I want to see some action

Tenttikirjan syvyyksistä pannarin ja mansikkahillon siivittämänä ajatukset karkaavat kesään.


Kesäksi suunniteltu reissu Norjan tuntureille peruuntuu lottovoittona saamani kesätyön toimesta. Nuo kesätyöt myös alkavat heti wapun jälkeen ja tulevat viemään päivästäni kahdeksan tuntia. Kuusi tuntia olisi virallinen aika, mutta en valita, sillä ainahan sanotaan "tee työt aina paremmin kuin kukaan edes odottaa". Tämä hieman muuttaa kesän suunnitelmiani, sillä työstä maksettavan vain nimellisen korvauksen lisäksi oli suunnitelmissa tehdä iltavuoroa noissa oikeissa töissä. Viikonloput toki kuluvat oikeiden töiden parissa, mikä siis tarkoittaa töitä seitsemänä päivänä viikossa.

Mutta elokuu on lomakuu ja mielessä viriää suunnitelmat matkakohteista. Ystävien kanssa on suunnitteilla Barcelonan reissua ja Malagaan muuttanut serkkuni ja hyvä ystäväni on pyydellyt luokseen käymään. Jos ei noilla matkoilla vuodessa unohtuneet espanjan taitoni muistu mieleen, niin ei millään. Kesään saattaa myös mahtua pidennettyjä viikonloppureissuja Lontooseen tai Baltian maihin, tuonne pohjoisen Pariisiin.

Kesästä ei sovi unohtaa myöskään festareita. Vaikka monesti olen vannonut ettei Ruisroskikseen enää ikinä, houkuttelee tapahtuma esiintyjäkaartillaan ja läheisyydellään vuosi toisensa jälkeen. Tänäkin vuonna listalta löytyy Billy Talent, NOFX, the Sounds, the Ark, Floggin Molly ja the Baseballs, unohtamatta kotimaan kestosuosikkeja Disco Ensemblea, SMGtä, PMMP:tä, Lauri T & Elonkerjuuta, Samuli Putroa tai comebackin tekevää takavuosien suosikkiani Donkkareita!

Myös Provinssirock kiehtoisi ja on tapahtuma jo hieman ystävien puheissa pilkahdellut. Viime kesän tapaisia houkutuksia kuten Placeboa ei enää tarvita, sillä festari itsessään todisti huhut parhaasta festarimeiningistä todeksi.

Musiikki:
the Valkyrians: Valkyrians ska

the Beat

Vaikka uusi kotini on vartin kävelymatkan päässä keskustasta ja bussipysäkkikin löytyy melkein oven edessä, viimeistään siitä tietää muuttaneensa "maalle" kun ikkunan alta juoksee hevonen.

Kevätilmat ovat kuin silmänräpäyksessä sulattaneet lumikinokset myös näistä maalaismaisemista ja kinosten alta paljastui puoliksi laatoitettu takapiha! Ei siis pelkäämääni rikkaruohojen ja kukkapenkkien kanssa taistelua, vaan mielessä viriää suunnitelmat kesäisistä parvekelaatikoista ja pihakalusteista. Jo sieluni silmin näen ne kaikki ystävien naurun säestämät grillibileet, leppoisat kesäillat kun voi pitkän työpäivän jälkeen nostaa jalat pöydälle kevyessä suvituulessa ja nuo kesäillat kun istuskelen rappusilla pariisilaisten tavoin viinilasi kädessä ja ihmettelen elämän menoa.



Muaiikki: the Valkyrian: Reggae allnighter

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Midnight sun

Lauantainen kirpparivisiitti osoittautui menestykseksi. Hieman esimakua, mitä löytyikään alle eurolla!






Lupaus kesästä

Viikonloppu sisälsi verkkaisia, kahvintuoksuisia aamuja, kuivaa asfalttia conversejen alla, lämpötiloja joilla ei tarvitse takkia, kevätauringon huulille nostamaa hymyä, tenttikirjan selailua, mainioita kirpparilöytöjä, hulvattomia polttari-ideoita, ihania ystäviä, hohtokeilailua, mansikkamargaritaa Papussa ja puolukkasiideriä Teerenpelissä.



Musiikki: Scandinavian music group: Katu päättyy aurinkoon

perjantai 9. huhtikuuta 2010

A new bohemia

Viime päivät ovat venyneet kaksitoistatuntisiksi, joten asulta on vaadittu paljon. Asun on täytynyt olla tarpeeksi lämmin kirjastossa istumiseen, tarpeeksi rento tietokoneella istumiseen, sellainen jossa voi paistatella päivää kevätauringon ensisäteissä , sellainen jossa viihtyy koko päivän ja sellainen joka vie huomion pois siitepölyn verestämistä silmistä. Niinpä olen turvautunut luottoasuun converset + mustat pillifarkut + tunika + neuletakki + huivi.


Lempineuletakkini on lunastanut kaikki nuo vaatimukset. Rakastan siniharmaata versiotani, mutta tuota ihanuutta yritän säästellä enkä halua tuhlata sitä jokapäiväisessä käytössä. Niinpä takin avuksi ovat tulleet lajitoverit kun GT:stä taannoin kotiutin saman takin
sekä kuvan harmaana että valkoisena molemmat vitosella.


Vaihtelevalla huivilla saa asuun eloa ja lisäksi se taipuu moneksi; sen voi heittää harteille kylmyyden iskiessä, kaulaan kun haluaa häivyttää nuutunutta olemusta tai tyynyksi väsymyksen iskiessä.

Tänään illalla saattaa spesiaali siniharmaa yksilö päästä päälle sillä luvassa on spesiaalia ohjelmaa. On nimittäin aika alkaa suunnitella erään ystävän
polttareita. Kutsu tilaisuuteen tuli ystävän siskolta, jonka olen tavannut kerran, kuten muunkin suunnitteluporukan. Mutta kun ystävä on niin ihana, on tämän ystävienkin oltava ihania. En ole ikinä ollut polttareissa saati häissä, mutta tulee varmsti jotain kivointa. Ja tärkeimpänä kaikesta, on ihana päästä osallistumaan ystävän onneen.

Musiikki: Lapko: I´dont even kill

tiistai 6. huhtikuuta 2010

Tiistai

Eilisen päivän mentyä täysin lomatunnelmissa (lue: tekemättä mitään), oli tänään jälleen palattava ruotuun. Aamulla kello soitti seitsemältä ja jo yhdeksältä olin kirjastossa nenä kiinni tenttikirjassa. Jo tavaksi muodostunut lounas ystävä K:n kera toi kaivatun tauon kaiken tiedon päähän ahtamisen keskelle.
Lounaan jälkeen kirjaston liian pehmeä tuoli ja liian lokoisa asento veivät lukuinnon joten oli aika palata jälleen ruotuun ja tietokoneen pariin. Iltapäivällä eräs seminaariesitys oli jo valmistunut kun suuntasimme ystäväisten T ja H kanssa hyppimään seinille Kiipeilypalatsiin, jossa kiipely maksoi poikkeuksellisesti hurjat 3 euroa.
Illemmalla kotiuduttuani ei vieläkään ollut aika luovuttaa, ja niinpä leivoin ehkä maailman parhaat diy-sämpylät. Enkä edes saanut niitä epäonnistumaan. Minä, joka on leipomisen suhteen jo vuosia vedonnut ajan tai jaksamisen puutteeseen, aineksien puutteeseen ja jopa edellisen asunnon liian pieneen keittiöön (joka kyllä olikin liian pieni leipomiseen). Taikinaan heittelin kaikkea kaapista vastaan tullutta, kuten kauraleseitä, porkkanaraastetta, juustoraastetta ja kurpitsansiemeniä.


Jos jo nyt saa vaihtaa vapaalle ja heittäytyä sohvalle lämpimien sämpylöiden ja the Hills:n kera.


Musiikki: Scandinavian music group: 100 km Ouluun

sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

the view of the afternoon

Taannoisena torstaina oli aika heittää hyvästit lämpöhalvauksen aiheuttaneelle talvitakille ja siirtyä kevättakkiin. Kirpparilta taannoin löytämäni ihanainen villakangastakki pääsi päälle ensimmäistä kertaa ja on tuo vain unelma.



Mustaa, nahkaa ja mustaa nahkaa.

Torstainen ilta vei ystävien H ja T kanssa Hunters Inn:in ja Bar Papun kautta Bristoliin, ja suunniteltu muutama pysyi kuin pysyikin muutamassa. "Muutama - maailman epämääräisin mittayksikkö"

Musiikki: Arctic Monkeys: 505

lauantai 3. huhtikuuta 2010

Samoilla raiteilla

Minä taidan olla äärimmäisyyksien ihminen. Elämänfilosofiani vaihtelee äärimmäisestä ajatuksesta "tee tänään kaikki, minkä voit tehdä huomenna" äärimmäiseen mietteeseen "älä tee tänään mitään, minkä voit tehdä huomenna".
Tämä päivä lukeutuu ensimmäiseen koulukuntaan. Päivän saldona on viisituntinen sunnuntaipalkkainen työpäivä, kertaalleen luettu ja alleviivattu tenttimateriaali, ehkä maailman paras diy-soijamakaronilaatikko sekä tummanruskealla kullalla värjätyt hiukset.

Hieman kuitenkin tehokasta päivää laimensi tuloslähetyksineen kaksituntinen X-factor-ohjelma via internet. Muuton myötä olisin
tarvinnut telkkariin erityyppisen digiboksin, ja niinpä tilanteesta syntyi oiva mahdollisuus erota tv:n orjuudesta. En siis tuota laitetta hankkinut ja vanha retrotelkkarini on seissyt uudella tasollaan tyhjänpanttina. Tuon boikotin tarkoituksena oli päästä eroon tuosta kaikesta aivoja tyhmistyttävästä, mutta niin koukuttavasta ohjelmistosta. Ja ennen kaikkea boikotin tarkoituksena oli suoda lisäaikaa kaikille kevään tenttikirjoille ja To Do-listalle. Lisäksi myös muut virikkeet kuten vhs-soitin ja dvd-soitin eliminoituivat itsestään hajoamalla. Myös niin rakas mutta niin hidas ja tehoton tietokoneeni ei jaksanut pyörittää videoita netin ihmeellisestä maailmasta saati dvd:ltä.

Niinpä pitkään virikkeetön elämäni sai minut tylsyyden hetkinä tarttumaan tenttikirjaan, naputtelemaan kandia tai lähtemään lenkille, kuten oli suunniteltukin. Mutta elämäni sai ikävän käänteen kun tietokonevelhoni ja -varaosapalveluni siskoni kävi tekemässä tietokone-paralle taikojaan, ja nyt kone toimii kuin unelma. Lisäksi vihdoin kättöön saamani ilmainen 10 megan nettiyhteys mahdollistaa noiden kaikkien tyhmistyttävien mutta niin koukuttavien ohjelmien katsomisen. Ei tämän ihan näin pitänyt mennä.

Tehokkaat päivät ovat siis enää vain kaukainen muisto.



Tv.n orjuus on kuitenkin hieman helpottanut, sillä nyt voin katsoa ohjelman silloin kuin haluan. Enää ei tarvitse olla tiistaina yhdeksältä jännittämässä Pakoa tai perjantainä kymmeneltä katsomassa Los Angeles Ink:iä. Kylläpä niin pienestä ihmisen saa onnelliseksi.

Musiikki: Pariisin kevät: Meteoriitti

perjantai 2. huhtikuuta 2010

Ska-raita

Aamulla kirjaimellisesti nukuin onneni ohi. Ensimmäisen kerran raotin silmiä kymmeneltä ja katsahdin kännykkää, jossa odotti seitsemältä lähetetty viesti päivän työvuorotarjouksesta. Niinpä tuplapalkan mentyä sivu suun, pitäisi pitkäperjantain pitkä päivä käyttää tehokkaasti.

Tenttikirjapino odottaa, mutta yllättäen sormet syyhyävät päästä siivoamaan sellaisia kohteita, jotka nyt vain eivät voi mitenkään odottaa, uunin pesusta sekaisen vaatekaappin järjestelyyn. Olen kuullut, että juuri tenttiviikon alla iskevä kummallinen siivousinto on yleinen vitsaus.Tenttikirjat siis saavat toimia motivoijina asunnon taistelukentän raivaukseen.

Myös tenttiin lukeminen vaatii motivointia ja
uhkailu ja lahjonta ovatkin oivia sisäisen sodankäynnin keinoja.
Uhkailuna saanee toimia ajatus: Jos et lue tänään, joudut lukemaan huomenna kaksinverroin.
Lahjontana toimii juuri koneelle ladatut Gilmoren tyttöjen kolmoskauden ennennäkemättömät jaksot, joista saan katsoa yhden kun sivuja on mennyt 50.


Kevyt 500-sivuinen kirja ja vielä englanniksi odottaa.


Musiikki: goon: Huudan, tanssin riehun ja laulan

torstai 1. huhtikuuta 2010

Miten mulla menee?

Tämä päivä ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan:

Katso aamulla lämpömittariin, joka näyttää + 10´C. Älä usko ja pue talvitakki, kaulahuivi ja villasukat. Pääse yo:lle lämpöhalvauksen saaneena ja myöhässä. Huomaa että toinenkin on myöhässä ja myöhästy lisää säätämällä työprojektia. Tehkää raporttia viisi tuntia, joista tunti kuluu kahvilla ja toinen facebookissa.
Ajattele käyväsi pikaisesti keskustassa kaupassa, jotta voit illan istua nenä kiinni tenttikirjassa. Pikaisella kauppareissulla vietä puoli tuntia silittelemässä Vagabondin ale-kenkiä Aleksi 13:ssa ja toinen puolituntinen H&M:lla tiirailemassa lavatanssi- asusteita.
Saa ystävä H:lta puhelu, jossa sanotaan että lähdet illalla muutamalle. Osta kaupasta kaikkea mitä välttämättä tarvitset huomenna, kuten sämpylä-aineksia. Huomaa tavarat ostettuasi ettet asu enää keskustassa ja sinun pitää kantaa kauppakassi bussipysäkille ja vielä kotiin. Pääse bussipysäkille ja kotiin kaksinkertaisessa lämpöhalvauksessa.
Kotona huomaa, että siellä on räjähtänyt pommi. Ajattele lepääväsi hetki ja sitten siivoavasi. Vietä puoli tuntia fasebookissa ja toinen blogikierroksella. Koe huonoa omaa tuntoa kodin taistelutantereesta. Älä siivoa, vaan ajattele että pitkäperjantai on pitkä eli ehdit siivota huomennakin. Tee ruokaa ja lakkaa samalla kynnet aikaa säästääksesi. Joudut lakkaamaan ne uudestaan. Salli itsellesi lasi punaviiniä pitkä päivän jälkeen. Kirjoita blogia, kun sinun pitää olla keskustassa puolen tunnin päästä.

Musiikki: Goon: Kunnes potkaisen tyhjää