A new bohemia

Viime päivät ovat venyneet kaksitoistatuntisiksi, joten asulta on vaadittu paljon. Asun on täytynyt olla tarpeeksi lämmin kirjastossa istumiseen, tarpeeksi rento tietokoneella istumiseen, sellainen jossa voi paistatella päivää kevätauringon ensisäteissä , sellainen jossa viihtyy koko päivän ja sellainen joka vie huomion pois siitepölyn verestämistä silmistä. Niinpä olen turvautunut luottoasuun converset + mustat pillifarkut + tunika + neuletakki + huivi.


Lempineuletakkini on lunastanut kaikki nuo vaatimukset. Rakastan siniharmaata versiotani, mutta tuota ihanuutta yritän säästellä enkä halua tuhlata sitä jokapäiväisessä käytössä. Niinpä takin avuksi ovat tulleet lajitoverit kun GT:stä taannoin kotiutin saman takin sekä kuvan harmaana että valkoisena molemmat vitosella.


Vaihtelevalla huivilla saa asuun eloa ja lisäksi se taipuu moneksi; sen voi heittää harteille kylmyyden iskiessä, kaulaan kun haluaa häivyttää nuutunutta olemusta tai tyynyksi väsymyksen iskiessä.

Tänään illalla saattaa spesiaali siniharmaa yksilö päästä päälle sillä luvassa on spesiaalia ohjelmaa. On nimittäin aika alkaa suunnitella erään ystävän polttareita. Kutsu tilaisuuteen tuli ystävän siskolta, jonka olen tavannut kerran, kuten muunkin suunnitteluporukan. Mutta kun ystävä on niin ihana, on tämän ystävienkin oltava ihania. En ole ikinä ollut polttareissa saati häissä, mutta tulee varmsti jotain kivointa. Ja tärkeimpänä kaikesta, on ihana päästä osallistumaan ystävän onneen.

Musiikki: Lapko: I´dont even kill