Tämä päivä lukeutuu ensimmäiseen koulukuntaan. Päivän saldona on viisituntinen sunnuntaipalkkainen työpäivä, kertaalleen luettu ja alleviivattu tenttimateriaali, ehkä maailman paras diy-soijamakaronilaatikko sekä tummanruskealla kullalla värjätyt hiukset.
Hieman kuitenkin tehokasta päivää laimensi tuloslähetyksineen kaksituntinen X-factor-ohjelma via internet. Muuton myötä olisin tarvinnut telkkariin erityyppisen digiboksin, ja niinpä tilanteesta syntyi oiva mahdollisuus erota tv:n orjuudesta. En siis tuota laitetta hankkinut ja vanha retrotelkkarini on seissyt uudella tasollaan tyhjänpanttina. Tuon boikotin tarkoituksena oli päästä eroon tuosta kaikesta aivoja tyhmistyttävästä, mutta niin koukuttavasta ohjelmistosta. Ja ennen kaikkea boikotin tarkoituksena oli suoda lisäaikaa kaikille kevään tenttikirjoille ja To Do-listalle. Lisäksi myös muut virikkeet kuten vhs-soitin ja dvd-soitin eliminoituivat itsestään hajoamalla. Myös niin rakas mutta niin hidas ja tehoton tietokoneeni ei jaksanut pyörittää videoita netin ihmeellisestä maailmasta saati dvd:ltä.
Niinpä pitkään virikkeetön elämäni sai minut tylsyyden hetkinä tarttumaan tenttikirjaan, naputtelemaan kandia tai lähtemään lenkille, kuten oli suunniteltukin. Mutta elämäni sai ikävän käänteen kun tietokonevelhoni ja -varaosapalveluni siskoni kävi tekemässä tietokone-paralle taikojaan, ja nyt kone toimii kuin unelma. Lisäksi vihdoin kättöön saamani ilmainen 10 megan nettiyhteys mahdollistaa noiden kaikkien tyhmistyttävien mutta niin koukuttavien ohjelmien katsomisen. Ei tämän ihan näin pitänyt mennä.
Tehokkaat päivät ovat siis enää vain kaukainen muisto.
Tv.n orjuus on kuitenkin hieman helpottanut, sillä nyt voin katsoa ohjelman silloin kuin haluan. Enää ei tarvitse olla tiistaina yhdeksältä jännittämässä Pakoa tai perjantainä kymmeneltä katsomassa Los Angeles Ink:iä. Kylläpä niin pienestä ihmisen saa onnelliseksi.
Musiikki: Pariisin kevät: Meteoriitti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti