Supermassive black hole

Elämässäni tuntuu olevan mystinen musta aukko, joka vie kaiken ajan. Ystävän polttareista on jo viikko, kesätöiden alkamisesta kuukausi, ja vuoden vaihteesta puoli vuotta, vaikka minusta nuo tapahtuivat juuri äsken.


Mystinen musta aukko on vienyt senkin ajan, joka vaadittasiin polttarikuvien siirtämiseen kamerasta koneelle. Yksi kuva kertoisi enemmän kuin tuhat sanaa, mutta polttarit olivat okein onnistuneet. Polttarit sisälsivät ystävän aamuisen yllätysherätyksen ja tämän näkemisen arvoisen ilmeen, tankotanssia - polttarisankari puettuna mintun vihreisiin legginseihin, neon oranssiin jumppabodyyn ja siniseen hikipantaan, sekä skumppaa mansikoiden kera tuomiokirkkopuistossa ennen keskipäivää.


Polttarit sisälsivät myös kesäistä grillailua maaseudun rauhassa, morsiussaunan taikoineen kaikkineen, siiderisuunnitusta, tietokilpailua, karaokea sekä avioliittoneuvojen metsästystä jokirannassa - poltarisankari varustettuna pupun korvilla ja hännällä.

Polttareissa kävi juuri niin kuin olin aavistellutkin - ihanan ystävän ystävät ovat ihania

Polttarit jatkuivat Börsiin, jossa kirjaimellisesti törmäsin oikislaiseen. Vaikka taannoiset treffit olivat ihan mukavat, on radiohiljaisuus välillämme ollut molemmin puolista. Vaikka oikislainen onkin varsinainen komistus, kipivinät eivät jostain syystä välillämme lennelleet.Analysoimme pitkään kipinöiden puutetta, ja niin päätimmekin että meistä tulee hyvät kaverit.

Musiikki: Muse: Uprising

Syntynyt köyhänä

Palkkapäivä käväisi luonani ohikiitävän hetken, mutta tuona sadunhohtoisena hetkenä ehdin napata mukaani H&M:n bloggari-tunikan, joka jättikokonsa vuoksi meinasi saada tuomion yöpaidaksi, mutta ompelukoneen kautta ihanuus noussee vaatekkaappini paraatipaikalle. Bloggari-tunika on esiintynyt viime aikoina blogissa jos toisessakin, mutta viiden euron hinta sai minutkin heltymään ja tarjoamaan ihanan pirteälle ja rennon mukavalle yksilölle kotipaikan.

Kesän tultua vaatekkaappini on kuin varkain alkanut kaivata väriä. Pitkä, kylmä, ankea talvi mentiin harmaan, mustan , valkoisen ja siniharmaan harmoniassa, mutta auringon ilmestyttyä jokapäiväiseksi seuralaisekseni on muistunut mieleen myös värit.



Mukaan lähti myös täydellinen mekko päämääränään kesähäät. Suunnitelmissa oli pukeutua vuosia vanhaan yo-mekkoon, josta pidän kyllä, mutta täydellisen mekon edessä ei ollut vastaan sanomista. Mekko laskeutuu kreikkalaisen patsaan tavoin, ja vaihtaa väriään valon mukaan, näyttäen toisinaan valkoiselta, harmaalta, beessiltä kuin helmen violetilta!



Jotta palkkapäivä olisi vain ohikiitävä hetki, en voinut vastustaa myöskään pitkään himoitsemaani flamingolla varustettua kesäpaitista. Muistan taannoin jonkun tytön päällä ihastelleeni kyseistä paitaa, ja tuolloin päätin, että ostan sellaisen jos vain jostain sellaisen löydän. Sateenkaari johdatti minut eräänä päivänä H&M:lle, jossa kyseinen aarre odotti.



Värikuvat kertovat auringon valaisemasta mielestä, mustavalkoiset pitkän talven masentamasta mielestä. Miksei värien olemassaoloa muista talvella, silloin kun niitä eniten kaivattaisiin tuomaan lupauksen kesästä.



Musiikki: Tehosekoitin: Lentää lentokonetta

Pyykkipäivä

Musiikki soi elämässäni aina ja kaikkialla. Niinpä musiikki luo mielikuvia, tuo muistoja, tilanteista ja tunnelmasta, jolloin tiettyjä säveliä on kuullut. Viime kesän musiikkina soi Scandinavian music groupin Palatkaa Pariisiin, Placebon Battle for the sun, the Soundsin Crossing the rubiscon sekä Stellan Löytäjä saa pitää. SMG tuo muistoja kesäpojasta, niistä pitkiksi venyneistä illoista ja auringontäyteisistä päivistä. Placebo tuo muistoja Provinssista ja Provinssi tuo muistoja Placebosta. the Sounds tuo muistoja niistä kaikista Samppalinnassa ja Vartsikalla ystävien kanssa kuohujuoman kera vietetyistä kesäpäivistä. Stella tuo muistoja loppukesän Pariisin matkasta ja kyynelistä silmäkulmassa.

Minulla on tunne, että tästä kesästä tulee hyvä kesä - ainakin kesän soundtrack näyttää hyvältä. Pariisin kevään uutukainen Astronautti tulee pyörimään levylautasella tiuhaan, kuten myös the Arkin uutukainen In full regalia. Hieman soittaoaikaa saattaa varastaa myös DE:n uutukainen, vaikkei levy ole aiempien lailla täysin tajuntaa räjäyttänyt.





Musiikki: Pariisin kevät: Johnny Depp (pankkiryöstäjän rakkaus)

Salaliittoteoria

Taannoin kirpparilta kotiuttamalleni jättikassille on löytynyt käyttöä nyt, kun mukaan pitää saada puolet omaisuudesta. Laukku painaa tuhottomasti, ja sisältää niin liikuntavaatteet, saunakamat kuin baarivaatteetkin, jääkylmiä siidereitä, kameraa ja 80-luvun jumppavetimiä unohtamatta. Tänään on siis ystävän polttarit!

Minulla on jo kiire, sillä aamuista ystävän yllätysherätystä ja ilmettä en halua missata. Ja kyllä, kello on kahdeksan.

Musiikki: Pariisin Kevät: Invisible man

Semi-Eternal Flame

Kuluva viikko on alkanu oikein mukavasti. Aurinko ja jäätelö, vastaleikatun ruohikon ja sireenin tuoksu, farkkushortsit ja remmisandaalit, eilinen kisastudio ja tämän päiväinen lounastauko ystävien kera, ah kesä.

Tämä viikko on myös yllättänyt. Postiluukustani tippui taannoin postisedän jättämä lappu, että minulle on saapunut iso kirje, joka ei mahdu postiluukusta ja on noudettavissa lähipostista. Mielessä virisi kauhukuvat isosta laskusta, sillä en ole tilannut mitään saati osallistunut arvontoihin. Niinpä yllätys oli suuri, kun mystisestä kirjekuoresta paljastui Escadan tuotepaketti!



Ei tämä vielä mitään, mutta kyseessä on palkinto, jonka olen voittanut Cosmopolitanin ja Escadan kirjoituskilpailussa. Parisen kuukutta sitten intouduin kuvailemaan kepein sanakääntein unelmieni kesäloman, ja kirjoitukseni on sijoittunut kymmenen parhaan joukkoon. Hih!
Pääpalkinto Ibizan-matka meni sivu suun, mutta kyllä kelpaa myös tuo sadan euron arvoinen Escadan Marine Groove- tuotepaketti. Varsinkin kun kilpalu on ensimmäinen johon olen ikinä osallistunut. Paketista paljastui hajuvesi, suihkugeeli ja vartalovoide.

Toivottavasti loppuviikko jatkuu yhtä mukavasti ja viikonlopulle on suunnitteilla spesiaalia ohjelmaa, jonka tarvikkeita kävimme ystävä T:n kanssa töiden jälkeen shoppailemassa.

Musiikki: Disco Ensemble: Samantha

Painovoimaa

Työpäivän jälkeen oli suunnitelmana suunnata auringon ottoon Vartsikalle kirjan kera, mutta kesäsateen vesitettyä suunnitelmat ei ole huono vaihtoehto tämäkään. Jääkiekon kotikisastudio, sohvannurkka ja teemuki, kesäsateen tuoksu ja Kira Poutasen mainio Katso minua -kirja.

Penkkiurheilu mielestäni lasketaan urheiluksi, sillä kyllähän siinäkin syke nousee. Mutta kai sitä on silti suunnattava lenkkipolulle, nut kun aurinkokin kurkkaa pilven takaa.

Niin paljon kuin kesäsadetta rakastankin, taitaa aurinko silti viedä voiton. Onneksi kesään mahtuu molempia. Eilinen näytti tältä:


Musiikki: Pariisin kevät: Metsän laidalla puut

Matkalla etelään

Voi että rakastan Suomen kesää, tätä kaupunkia ja ihania ystäviä!


Kesäviikonloppuun on mahtunut mm. perjantain kisastudiointia Klubilla ystäväjoukon kera, lauantainen kesän ensimmäinen piknik Vartiovuorella, aurinkoa, aurinkoa ja lisää aurinkoa, pussikaljoittelua ja jokilaivailua, chili-inkivääri-nuuleita Bremerissä, kesäöisiä keskusteluja parvekkeella, sunnuntainen roadtrip saaristoon, kuumaa hiekkaa varpaiden välissä ja pulahdus jääkylmään mereen.

Lauantai-iltapäivänä istuessamme Bremerin terassilla kesän lämmössä ja valossa ystävien T ja H kera, soi radiossa kappale, jonka sanat eivät olisi hetkeä voineet paremmin kuvata:

"Kuka voisi kellot seisauttaa
ja ajan pysäyttää
kun maailma antaa kaikkein parastaan"

Musiikki: Pariisin kevät: AStronautti

Tell me this night is over

Se on täällä, kesä!











Musiikki: the Ark: Superstar

Prayer for the Weekend

Päivän opetus 1: Älä sählää Lumenen iholle aavistuksen auringosta tuovan pikakaunistajan kanssa, kun päälläsi on uusi valkoinen paita.

Päivän opetus 2: Älä oleta mitään. Päivän saldona on vitonen tentistä, josta en uskonut pääseväni läpi, ja ykkönen tentistä, josta odotin vitosta.

Päivän opetus 3: Älä tapaa ystävä T:tä pikaisesti töiden jälkeen, sillä et pääse kotiin pariin tuntiin.

Päivän opetus 4: Vaikka töissä on tarjolla kahvia koko ajan, sinun ei tarvitse juoda sitä koko ajan.

Päivän opetus 5: Älä kirjoita blogia kun sinun täytyy olla kisastudiossa puolessa tunnissa.

Musiikki; the Ark: Superstar

Korkokengät

Kello kahdentoista äitienpäivälounas ei ole maailman paras idea, kun edellisen illan kisastudio venyy yön pikkutunneille. Ricon itämainen kasviswokki osoittautui kuitenkin oivaksi korjaussarjaksi, kuten myös suussa sulava mariannesuklaamousse ja mummolan iltapäiväinen kahvihetki.

Eilen koitti vuoden ensimmäinen oikea vapaapäivä, jonka voi viettää vain yhdellä oikealla tavalla -kirppiskierroksella. Vapaapäiviä on toki alkuvuoteenkin mahtunut, mutta nämä ovat olleet aina huonon omantunnon ja "pitäisi tehdä"-ajatusten täyttämiä. Kirppiskierroksen saldona on ensimmäiset Vagabondin kengät ja ihanainen olkaimeton musta kesämekkonen, joista lisää myöhemmin.

Vapaapäivän illalla suuntasimme ystävien T, E ja T kanssa kisastudioimaan hieman nolon kohtalon saanutta Suomi-Tanska jääkiekkopeliä. Edisonin liian täysi kisakatsomo sai meidät suuntaamaan Klubille, jonne asti emme Poron läheisemmän sijainnin vuoksi päässeet. Suomen alamäki sai meidät turvautumaan Poron kiskurihintaisiin kisajuomiin, mutta ilta pelastui kun havaitsimme punaviinin siideriä halvemmaksi.


Pieleen mennyttä matsia jatkoimme ystävä T:n kanssa puimaan Dynamoon, paikkaan, jossa aikoinaan tuli melkein asuttua. Visiitti taisi olla toinen tänä vuonna. Dynkky ei kuitenkaan petä koskaan, ja ilta sai meidät viihtymään yön pikkutunneille saakka, ja löytyipä Dynkystä myös muita peliin pettyneitä.


Lisää tällaisia vapaita viikonloppuja tilaukseen.

Musiikki: Stella: Säikyn aina kun puhelin soi

Piste.

Elämässäni on koittanut se aika, jonka en uskonut koskaan tulevan. Tentit, luennot ja opiskelut ovat ohi kuukausiksi ja kiire ja stressi siintävät vasta kesän tuolla puolen. Kaiken tämän saamattomuuden keskellä valmistuminen on viimeistä paperisotaa vaille valmis.


Vapaasta ajasta huolimatta kulunut viikko on ollut hektinen. Kesätyöt ovat alkaneet ja ensimmäinen kahdeksasta-neljään-viis-päivää-viikossa -työ on vaatinut totuttelua. Työ on mielenkiintoista, työkaverit mukavia ja mikä tärkeintä, työ ei tunnu työltä.

Toisesta työpäivästä ja kahdeksan aamusta huolimatta torstaina vedin haalarit jalkaan viimeistä kertaa ennen kesää, ja työpäivän jälkeen suuntasin Akateemiseen Aurajokilaivuritutkintoon eli Aatuun. Ilta kului juhlatuulisen ystäväjoukon kerajokilaivoja ja baareja kierrellen, itse pitäydyin kuitenkin parissa skumppalasissa ja kello yhdentoista kotiintuloajassa.


Musiikki: Stella: 100 km/h

One Of Us Is Gonna Die Young

En usko mihinkään yliluonnolliseen saati horoskoopppeihin, mutta eilisen vahingossa silmiin osunut ennustus oli melkoisen onnistunut.

Leijona 1.5
Tänään kannattaisi tehdä mahdollisimman itsenäisiä ja jopa uhmakkaita siirtoja, sillä ne johdattavat sinua outoon mutta varmasti oikeaan suuntaan. Ihminen ilman pientä seikkailua silloin tällöin on henkisesti kuollut.

Niinpä tein eräitä siirtoja, ja illemmalla treffasin oikislaisen. Treffit venyivät kahvikupin äärellä toki viisituntisiksi, mutta mutta. Poika oli toki mukava, mutta jo ennestään ei-niin-mairitteleva mielikuvani oikislaisista vain vahvistui. Miehen pitää olla toki itsevarma, mutta oikislaisella tuo hieman lipsui ylimielisyyden puolelle. Mutta mikäs onkaan parempi tapa viettää lauantai-iltaa kuin treffit..

Musiikki: the Ark: Superstar

Tell Me the Night is Over

Taannoisen torstain sateinen sää vesitti Akateemisen mölkyn MM-kisojen seuraamisen Vartsikalla, joten vapun viettoa alkoiteltiin (aloitella alkoholilla) ystävä K:lla, jonne kerääntyi joukko niin ystäviä kuin kuokkavieraitakin. Naurun ja kevyen jutustelun täyteinen ilta jatkui Börsiin mölkyn jatkobileisiin, jotka on tunnetusti vuoden parhaat bileet. Bileet ei tuottaneet pettymystä tänäkään vuonna, mistä kertonee aamuviiden kotiutumisaika ja eräs puhelimeen tallennettu numero nimellä oikislainen.

Perjantaina pää yritti esittää vastalauseita aamukymmenen herätykselle, mutta tälle ei annettu sanavaltaa, sillä ainejärjestön vappuboolille oli suunnattava. Perjantaipäivä kului yo:n pihalla auringon oton ja vappuboolin parissa, kunnes oli aika suunnata perinteiseen lakitukseen taidemuseon mäelle. Iltaan sisältyi epämääräistä kuljeskelua vappuhumussa sekä välikuolemia ystävä H:lla.

Illemmalla suuntasimme ystävien ja polttariporukan kera paljon puhuttuihin Kirkkotien bileisiin, jotka eivät mainettaan lunastaneet. Väenpaljous, vain ennakkoon ostettavat juomaliput ja saunaa muistuttava tanssilattia sai osan porukasta suuntaamaan kotiinsa kun polttariporukan kera suunnattiin vielä Börsiin.


Lauantain perinteinen vappupiknik jäi väliin osan porukasta jumiutuessa sängyn pohjalle, niinpä skippasin tapahtuman minäkin, sillä mielessä virisi muita suunnitelmia.

Musiikki: the Ark: Superstar

Absolutely No Decorum

Taannoisille sitseille loihdin lisää kesävaikutteita Lumenen taannoisesta ystävämyynnistä kotiuttamillani tuotteilla, iholle hohtoa tuovalla vartaloemulsiolla ja korallin punaisella kynsilakalla, jonka sävy on täydellinen.


Sitsit pitivät sisällään juomalauluja, hyvää ruokaa ja juomaa, rangaistuksia, uusia tuttavuuksia ja ihania ystäviä ja lukuisia naurun täyttämiä hetkiä.

Musiikki: the Ark: Clamour for Glamour