Kesän tultua vaatekkaappini on kuin varkain alkanut kaivata väriä. Pitkä, kylmä, ankea talvi mentiin harmaan, mustan , valkoisen ja siniharmaan harmoniassa, mutta auringon ilmestyttyä jokapäiväiseksi seuralaisekseni on muistunut mieleen myös värit.
Mukaan lähti myös täydellinen mekko päämääränään kesähäät. Suunnitelmissa oli pukeutua vuosia vanhaan yo-mekkoon, josta pidän kyllä, mutta täydellisen mekon edessä ei ollut vastaan sanomista. Mekko laskeutuu kreikkalaisen patsaan tavoin, ja vaihtaa väriään valon mukaan, näyttäen toisinaan valkoiselta, harmaalta, beessiltä kuin helmen violetilta!
Jotta palkkapäivä olisi vain ohikiitävä hetki, en voinut vastustaa myöskään pitkään himoitsemaani flamingolla varustettua kesäpaitista. Muistan taannoin jonkun tytön päällä ihastelleeni kyseistä paitaa, ja tuolloin päätin, että ostan sellaisen jos vain jostain sellaisen löydän. Sateenkaari johdatti minut eräänä päivänä H&M:lle, jossa kyseinen aarre odotti.
Värikuvat kertovat auringon valaisemasta mielestä, mustavalkoiset pitkän talven masentamasta mielestä. Miksei värien olemassaoloa muista talvella, silloin kun niitä eniten kaivattaisiin tuomaan lupauksen kesästä.

Musiikki: Tehosekoitin: Lentää lentokonetta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti