Tällainen syötävän hyvä kirja oli mainio kaveri napata mukaan kun suuntasin töiden jälkeen Vartiovuorelle yrityksenäni tartuttaa auringon viime säteet rusketusta kipeästi kaipaavalle iholleni.
Kirja oli samalla raadollisen realistinen, mutta samalla mainion kepeä, ja nostipa jopa kyyneleen silmänurkkaan.. Kirjan ahmin kertalukemalta, onneksi kotikirjastossani odotaa jo kirjailijan seuraava; Rakkautta el dente.
Kirjat eivät vain tee yhtään hyvää piinaavalle kaukomaiden kaipuulleni, sillä tarinat sijoittuvat Pariisiin. Kapeille kaduille, eloisiin katukahviloihin, Seinen rannoille, Eifelin juurelle, Riemukaaren alle, Champs-Élysèes'lle - maisemmiin, joissa vuosi sitten seikkailin.
Musiikki: Tehosekoitin: Reunalla
Pitkä viikonloppu, jota juhannukseksikin kutsutaan, on jo nurkan takana. Minä en ole tuollaisten koko kansan juhlien ystävä. Juhlaa on poksauttaa skumppapullo jos toinenkin milloin vain huvittaa; arkipäivänä, keskellä viikkoa, sunnuntaina, keskellä päivää. Mökkijuhannukset on nähty, festarijuhannukset on nähty, kaupunkijuhannukset on nähty, telttajuhannukset on nähty.
Niinpä tartuin oitis tilaisuuteen, kun tarjolla oli työjuhannus.. Tupla- ja triplapalkkapäivät kartuttivat Barcelonan reissun matkakassaa ja ihanien työkaverien näkeminen piiiiiitkästä aikaa sai juhlamielelle jos joku.
Kaupungin pölyt toki karistin kengistä ja suuntasin mökille maaseudun rauhaan, jossa keskikesän juhla näytti tältä:
Musiikki: the Sounds: Night after night
Tänään on ollut niitä pitäisi-päiviä. Pitäisi siivota, jotta jälkeen pitkän viikonlopun, jota juhannukseksikin kutsutaan, olisi ystävällisempi palata kotiin. Pitäisi pakata, pitäisi tehdä huomisen kolmentoistatuntisen työpäivän eväät, pitäisi hakea auto siskolta ja kirjastosta kasa kirjoja. Pitäisi pestä pyykkiä, kastella kukat ja tyhjentää jääkaappi.
Mutta minua ei huvittanut. Minua huvitti heittää fliplopit jalkaan, rento tunika päälle, istuskella auringossa ystävä T:n kera jokirannassa, kuljeskella päämäärättä kesäisillä kaduilla, ihastella maisemia Samppalinnanmäeltä, geokätköillä Taidemuseonmäellä ja käydä yksillä - siis pehmiksillä.
Ystävistä, juoruilusta, pehmiksistä, auringosta, lämmöstä ja valosta - niistä on kesäni tehty!
Musiikki: Jukka Poika: Romanttinen hölmö
Vapaan viikonlopun luksusta on herätä ilman kellonsoittoa, nauttia aamukahvi päivän lehden kera sängyssä tyynykasassa, jota varten tarvittaisiin varmasti jo rakennuslupa, nousta puoliltapäivin, heittää elämä risaiseksi ja siirtyä sängystä sohvalle kera hyvän kirjan, kuunnella sateen ropinaa ikkunaa vasten, kierrellä kaupoissa ostamatta mitään, syödä pestopastaa kirsikkatomaattien kera, hakea kirjastosta kotiin minikirjasto, josta löytyy niin jännitystä, kauhua, elämäkertaa kuin romantiikkaakiin.
Vapaan viikonlopun luksusta on juosta kesäsateessa kirkkaan keltaisen sateenvarjon alla ystävän kanssa, nauttia Amarillon savutofutoastia, juoda kaakaota Cosmicissa ja kävellä kaatosateessa meikit poskilla ja kengät märkänä kun tietää pääsevänsä pian kuumaan suihkuun.
Musiikki: No Shame: Keep it alive
Kulunut viikko on vain vilahtanut silmieni edessä. Työpäivät ovat venyneet pitkiksi ja töitä on riittänyt kotiintuomisiksi asti. Tämä kesä tullaan muistamaan sinä kesänä, jolloin panostin uraani. Ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni työ on kivaa. Kaiken lisäksi työkaverit ovat mukavia, tosin hieman on omituista istua samassa kahvipöydässä kaikenmaailman professorien, tohtorien, maailmanmatkaajien ja alansa huippujen kanssa puhumassa niitänäitä. Toisaalta jokainen päivä tuntuu työhaastattelulta, toisaalta vapaapäivältä, sillä työ ei tunnu työltä.
Ohivilahtaneeseen viikkoon on mahtunut myös auringon ottoa Vartsikalla, Himoshoppaaja -kirjaa, lukeamattomien Madventuresin jaksojen luomaa matkakuumetta ja suunnitelmia ensi keväästä sekä visiittiä Ikeassa, josta saaliina on kassi täynnä kaikkea muuta mitä menin hakemaan.
Viikkoon on mahtunut myös Sinkkuelämää 2 - leffa siskon kera nautittuna. Suhtauduin sarjan jatko-osan jatko-osaan hyvin skeptisesti liiempiä odottamatta, mutta se oli todella hyvä! Leffaa sai nauraa vedet silmissä ja juoneen olivat keksineet paljon uutta ja ennalta-arvaamatonta. Ja, jos leffassa kauniiden asujen ja kenkien lisäksi on aina niin ihana Aidan ja ehkä hotein mies ikinä maanpäällä, Smith, - voiko se olla huono.
Viikkoon tulee mahtumaan myös perjantai-ilta ja ystävät sekä vapaa viikonloppu ilman suunnitelmia!
Musiikki: the Ark: All those days
Jokaista skumppa-pitoista valomerkkiin asti jatkunutta iltaa pitäisi seurata juhlat. Paniikinomaisen siivouksen ja kahvipöydän antimien jälkeen sunnuntainen krapula ei tuntunut missään. Sydänkohtaus tosin oli lähellä ennen kuin koti ja eräs bloggari itse olivat edustuskuosissa.
Lauantaisena kesäiltana ystävien H, T ja P kera poksauteltiin skumppapullo jos toinenkin sillä, vaikka siihen ei useinkaan tarvita erityistä syytä, nyt oli aika kohottaa malja (jos toinenkin) valmistumisellemme. Ilta vei jo perinteeksi muodostuneesti ystävä H:n parvekkeelle, sekä jokirannan ja jokilaivojen kautta Forteen, älkää kysykö miksi.
Sunnuntaina sukulaiset kävivät onnittelemassa ja lahjakiellosta huolimatta elämääni somistaa mm. nyt tällainen:
-Akustinen kitara! Siskoni & co. löysivät edellisen asuntoni roskikesta kyseisen ihanuuden taannoin hieman kärsineenä, mutta pienen (no suuremmankin) tuunauksen jälkeen kitara on eheä ja soittovalmis! Lahja sisänsä oli varsinainen yllätys, sillä olen talvesta asti ollut katkera siitä, että he löysivät sen minun roskiksestani. Nyt saivat anteeksi kaiken korkojen kera.
Akustisen kitaran sähköinen lajitoveri roikkuu toki jo seinällä, mutta akustinen kuulostaa yksin soitettuna vain niin paljon hienommalta, että soittoinnostus on tuon puutteessa jäänyt. Tekosyita, tekosyitä?
Todennäköisesti en muista enää puoliakaan otteista saati kappaleista, ja niinpä suunnitelmissa on suunnata syksyllä uudestaan kurssille, jonka olen jo käynyt. Kyseinen kurssi vain sattui olemaan ensimmäisen opiskeluvuoden syksynä ja torstai-iltaisin - toisin sanoen opiskelijoiden pyhänä bilepäivänä. Niinpä sattui kerta jos toinenkin, kun opiskelusosialisointi vei mukanaan, kunnes vuodenvaihteeseen mennessä olin auttamattomasti pudonnut kurssilla kelkasta. Syksyllä sitten uusi yritys kun on kesän treenannut. On on -onko.
Musiikki: the Ark: Superstar
Alkukevään suuret suunnitelmat seitsemänpäiväisistä työviikoista ovat jääneet, sillä olen liian perso vapaille viikonlopuille.
Vapaat viikonloput ovat osoittautuneet koko pitkän ja kiireisen työviikon jatkuneen odottamisen arvoisiksi. Viime viikonloppu vei ihanaisten ystävien T, H ja T kanssa hohtominigolfauksen ja Edisonin kautta Dynamoon, jossa ilta tuttujen täyttämänä venyi neljään. Mistä näitä Dynamo-iltoja taas tulee??
Cosmossa on jälleen kirjoituskilpailu, aiheesta Täydellinen päivä. Mielessä viriää ideoita, mutta voisin kirjoittaa tästä päivästä. Aamulla on aikaa lukea lehti, nauraa sarjakuville ääneen ja juoda kahvia niin, että se ehtii jo jäähtyä. Päivällä on aikaa istuskella pihalla ja kuvitella kymmenen lämpöastetta lisää, leipoa mansikkakermakakkua huomisiin juhliin ja huudattaa Arkin uutukaista levyä putkeen, ihan kuinka montaa kertaa vain. Illalla on aikaa ihanille ystäville, jokilaivoille, auringolle, hyvälle ruoalle ja juomalle, ja ties mille.
Menossa mukana uutukainen valkoinen meleerattu paitis GT:stä kolmella eurolla ja ihanaisen rento mutta särmikäs farkkuliivi, joka on odottanut pääsyä ylle koko talven!
Musiikki: the Ark: Take shine to me
Vaikka minulla on vielä matkaa kesäkuntoon, pihani on sen jo saavuttanut. Nurmikko on haravoitu, pensaat saksittu, pihalaatat pesty, portaat harjattu sammaleesta ja edulliset pihakalusteet löytyneet. Tuolit ja pöydät saivat seurakseen parilla lukolla varustetun nelimetrisen kettingin, sillä en oikein luota yo-kylän yökulkijoihin. Ei kettinki ehkä kovin kaunis ole, mutta vedotaan sen rouheiseen metallin kirkkaaseen estetiikkaan.
Hintaa pihakalusteille tosin kertyi melkein tuplasti, sillä ostoreissulla yleensä vähintään sata kertaa tarkistamani avaimet onnistuivat jäämään kotiin, ja oven avaus kevensi lompakkoa kiskurihintaiset 33 euroa!?!?
Musiikki: the ARk: I'll have my way with you, Frankie
