Singing about the city

Kulunut viikko on vain vilahtanut silmieni edessä. Työpäivät ovat venyneet pitkiksi ja töitä on riittänyt kotiintuomisiksi asti. Tämä kesä tullaan muistamaan sinä kesänä, jolloin panostin uraani. Ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni työ on kivaa. Kaiken lisäksi työkaverit ovat mukavia, tosin hieman on omituista istua samassa kahvipöydässä kaikenmaailman professorien, tohtorien, maailmanmatkaajien ja alansa huippujen kanssa puhumassa niitänäitä. Toisaalta jokainen päivä tuntuu työhaastattelulta, toisaalta vapaapäivältä, sillä työ ei tunnu työltä.

Ohivilahtaneeseen viikkoon on mahtunut myös auringon ottoa Vartsikalla, Himoshoppaaja -kirjaa, lukeamattomien Madventuresin jaksojen luomaa matkakuumetta ja suunnitelmia ensi keväästä sekä visiittiä Ikeassa, josta saaliina on kassi täynnä kaikkea muuta mitä menin hakemaan.

Viikkoon on mahtunut myös Sinkkuelämää 2 - leffa siskon kera nautittuna. Suhtauduin sarjan jatko-osan jatko-osaan hyvin skeptisesti liiempiä odottamatta, mutta se oli todella hyvä! Leffaa sai nauraa vedet silmissä ja juoneen olivat keksineet paljon uutta ja ennalta-arvaamatonta. Ja, jos leffassa kauniiden asujen ja kenkien lisäksi on aina niin ihana Aidan ja ehkä hotein mies ikinä maanpäällä, Smith, - voiko se olla huono.


Viikkoon tulee mahtumaan myös perjantai-ilta ja ystävät sekä vapaa viikonloppu ilman suunnitelmia!

Musiikki: the Ark: All those days