Lauantaisena kesäiltana ystävien H, T ja P kera poksauteltiin skumppapullo jos toinenkin sillä, vaikka siihen ei useinkaan tarvita erityistä syytä, nyt oli aika kohottaa malja (jos toinenkin) valmistumisellemme. Ilta vei jo perinteeksi muodostuneesti ystävä H:n parvekkeelle, sekä jokirannan ja jokilaivojen kautta Forteen, älkää kysykö miksi.
Sunnuntaina sukulaiset kävivät onnittelemassa ja lahjakiellosta huolimatta elämääni somistaa mm. nyt tällainen:
-Akustinen kitara! Siskoni & co. löysivät edellisen asuntoni roskikesta kyseisen ihanuuden taannoin hieman kärsineenä, mutta pienen (no suuremmankin) tuunauksen jälkeen kitara on eheä ja soittovalmis! Lahja sisänsä oli varsinainen yllätys, sillä olen talvesta asti ollut katkera siitä, että he löysivät sen minun roskiksestani. Nyt saivat anteeksi kaiken korkojen kera.
Akustisen kitaran sähköinen lajitoveri roikkuu toki jo seinällä, mutta akustinen kuulostaa yksin soitettuna vain niin paljon hienommalta, että soittoinnostus on tuon puutteessa jäänyt. Tekosyita, tekosyitä?
Todennäköisesti en muista enää puoliakaan otteista saati kappaleista, ja niinpä suunnitelmissa on suunnata syksyllä uudestaan kurssille, jonka olen jo käynyt. Kyseinen kurssi vain sattui olemaan ensimmäisen opiskeluvuoden syksynä ja torstai-iltaisin - toisin sanoen opiskelijoiden pyhänä bilepäivänä. Niinpä sattui kerta jos toinenkin, kun opiskelusosialisointi vei mukanaan, kunnes vuodenvaihteeseen mennessä olin auttamattomasti pudonnut kurssilla kelkasta. Syksyllä sitten uusi yritys kun on kesän treenannut. On on -onko.
Musiikki: the Ark: Superstar
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti