lauantai 17. heinäkuuta 2010

Näin minä vihellän matkallani

Tämä huumaavan kuuma helle alkaa uhkaavasti jo näkyä. Samalla kun juoksulenkit ovat vain kaukainen unelma kun hiki alkaa valua jo ensiaskeleista, on myös jäätelöä syötävä taukoamatta jottei ylikuumene.

Oivan paon kaupungin kuumasta sykkeestä toi pikaloma
metsään. Kärpästen ja muiden pörriäisten surina alkaa pikkuhiljaa vaimeta korvissa, mutta lukuisat hyttysen puremat varmistavat kutinallaan ettei pikalomaa hevillä unohdeta.

Kaksi päivää kului laiturilla lojuen, horisonttia ja pilvetöntä taivasta tuijotellen, vilvoittavilla pulahduksilla peilikirkkaaseen järveen sekä tasoittamalla jo horjuvaa kirjapinoa. Pikaloman stressitaso liikkui akselilla -laittaako huivi vai hattu, ja grillatako kasvispihvejä vai soijaleikkeitä.

Menossa mukana oli maailman hassuin koira, jonka vettä pelkäävänä oli keinoja kaihtamatta päästävä laiturille pelastamaan sinne aurinkoa ottamaan menneet sielut- joten hänpä yritti kulkureitiksi rappusten välejä, sinne kuitenkin
juuttuen.



Musiikki: Scandinavian music group: Casablanca

Ei kommentteja: