Matkalla etelään

Mitä tehdä kun muki vihreää teetä kaatuu näppäimistölle? Lähteä maisemiin, joissa ei tarvitse juoda teetä lämmetäkseen (ja toivoa näppiksen selviävän hengissä)

Tämä tyttö lähtee huomenna viikoksi Espanjaan!

En vieläkään oikein käsitä, että yksi pitkäikäisimmistä haaveistani on toteutumassa vuorokauden sisällä. Aikaa käsittämiseen ei ole pahemmin ollut, idea saatiin ja äkkilähtö bongattiin viikko sitten.

ASiassa on kuitnekin muutama mutta.
-Onko pakattu? -Ei
-Onko haettu apteekista matka-apteekki? -Ei
Onko ostettu uudet bikinit? -Ei
Onko varmistettu ettei pudota kursseilta? -Ei
Onko hankittu aurinkorasvat ja rento olkihattu? -Ei
Onko viimeinen viikko katsottu Serranon perhettä putkeen? -Ei

Huomenna ehtii. Ehtiihän?

Kulunut viikko on tehty kaikkea muuta kuin mietitty matkaa. Päivät gradun parissa ovat venyneet pitkiksi, luennot ovat alkaneet ja kursseja löytyy niin espanjanjasta kuin uudesta sivuaineesta, ystäviä on tavattu, on päivittäin käyty zumbassa, pilateksessa, aerobickissa tai juoksemassa kesäkunnon saavuttamiseksi. Viikonloppu meni töissä, erään työprojektin parissa, työhakemusta luoden ja opiskelukaverien kimppakämpän naapurien tupareissa, naapuriin kun muutti toiseen kimppakämppään lisää ainejärjestöläisiä - tiedetään siis missä jatkossa tapahtuu

Näihin kuviin näihin tunnelmiin:





Back in business viikon päästä, jos en ole sulanut auringossa, maistellut Espanjan herkkuja ja lihonut liikuntakyvyttömäksi, tai rakastunut johonkin Espanja-adonikseen. Eli joo, ei toivoakaan Suomeen paluusta.
.
Pariisin Kevät: Meteroriitti

Kaikki voi muuttuu

Kuin varkain tulleen syksyn myötä elämä on kääntynyt uusille urille.

Kolme vuotta, on siitä kun pääsin opiskelemaan unelmieni alaa unelmieni yliopistoon. Sanotaan, että opiskelu on elämän parasta aikaa. Sitä se on ollut suurella O:lla. Sitä ei ollut kahdessa aikaisemmassa opiskelupaikassa, mutta se elämä on nyt. Tai on ollut. Kaiken tämän kolmen vuoden aikana elämääni on tullut joukko uusia ihania niin hyviä ystäviä, mitä en olisi enää näin aikuisiällä uskonut todeksikaan. Näiden kolmen vuoden aikana olemme kasvaneet yhteen. Opiskelijabileissä on juostu, jatkot ovat venyneet aamuyhdeksään, on koettu niin ihastumiset, epäonnistumiset kuin rakkaustarinatkin yhdessä. On lainailtu niin toisten luentomuistiinpanoja, tsempattu tenteissä, kuin turvattu toisten poissaolo hyvillä selityksillä.

Mutta kaikella on aikansa ja paikkansa. Kolme vuotta kestänyt opiskelutoverien viisikko on muuttumassa. Ystävä P lähti puoleksi vuodeksi Afrikkaan ja Ystävä H muutti Helsinkiin.


Elämänmuutos lamaannutti minut hetkeksi, mutta en jäänyt tuleen makaamaan. Loput merkitsevät myös uusia alkuja. Opiskelijatoiminnassa niin bileissä kuin muussakin on riennetty viimeiset viisi vuotta, siinäkin on monta liikaa. On aika täyttää kalenteri kaikella muulla. Kalenteriin on päivitty niin zumba-, pilates-, kuin kuntosalikurssit. On päivitetty puoli-ilmaiset Kinokoplan elokuvaillat ja syksyn teatteriesitykset. On varattu aikaa seinäkiipeilylle, eräälle järjestötoiminnalle sekä espanjalaisten vaihtarien tapaamisille. Täysi kalenteri näyttää hyvältä - pitiköhän opiskella jossain välissä?

Game over - Start new one

Musiikki: Pariisin Kevät: Meteoriitti

Toisesta maailmasta

Raskas työ tiettävästi vaatii raskaat huvit, ja niinpä kesän viimeiset viikonloput ovat menneet juhlien.

Eräs loppukesän viikoloppu vei vanhan ystävän tuplajuhliin, jossa nostettiin malja niin vuoden vanhenemiselle kuin uudelle asunnollekin. Kutsu juhliin tuli hieman puun takaa, sillä ystävän viimeisestä tapaamisesta on aikaa. Taustalla oli se perinteinen tarina; tyttö tapasi pojan, ei unohtanut ystäviään, jotka kuitenkin tunsivat olevansa jollain tavalla tiellä, ja niin se vain jäi...

Mutta vaikka vuosien kuluessa tapaamiset unohtuivat, ystävyys ei. Edelleen muistan ne kaikki kaksitoistatuntiset työpäivät kun naurettiin väsymyksestä hysteerisinä vatsalihakset kipeiksi, muistan kun suunnattiin kesäisten työpäivien jälkeen Alkon kautta Ofelia-pullon kera istuskelemaan jokirantaan, ja muistan ne kaikki Onnelan patiolla neljään asti vietetyt kesäillat. Muistan ne kaikki grillikauden avajaiset ja päättäjäiset, muistan ne kaikki laivareissut, muistan ne kaikki vähälukuiset kesien vapaapäivät, jolloin ystävä pyyteli töihin ja jonne meni ihan vain koska ko. ystävä pyysi. Vaikka ihmiset ja elämäntilanteet muuttuvat, ystävyys pysyy.


Samaisena viikonloppuna juhlintaa piti siirtyä jatkamaan toisen ystävän läksiäisiin. Tyttö kun lähti puoleksi vuodeksi Afrikkaan. Läksiäiset olivat kaikesta itkeskelystä ja haikeudesta huolimatta mainiot. Tupa täynnä taanoisten polttareiden ja häiden kautta tutuksi tulleita ihania ihmisiä, mukaan lukien joukko tanssilattialle saatuja bestmaneja. Ilta venyi neljään Fortessa, älkää kysykö miksi, mutta paikasta huolimatta hauskaa oli! Ystävän olisi syytä selvitä hengissä Afrikasta kotiin, sillä silloin joulukuussa pidetään bileet.

Kun toisen ystävän menettää, toisen saa takaisin. Sanotaan, että asioilla on tapana järjestyä.


Toinen elokuun viikonloppu vei Klubille katsomaan No Shamea ja Lapkoa, joista viimeisen kuitenkin skippasin. En tiedä onko se tämä neljännes vuosisata vai mikä, mutta enpä ole ennen nauttinut punk-keikkaa viinilasi kädessä.


Samalla lipun hinnalla olisi nähnyt takavuosien suosikkiyhtyeeni Lapkon, mutta uudemman tuotannon saamatta minua syttymään ja toisen ystävän läksiäisten sama ajankohta sai skippaamaan Lapkon. Ilta vei yllättävän edullisen viinin siivittämänä neljään asti Dynamossa - paikassa, jota lähtevä ystävä vihaa, mutta jonne halusi ystäväviensä toiveesta.

Musiikki: Pariisin kevät: Pyykkipäivä

Samoilla raiteilla

Kalenteri on kääntynyt syyskuuksi, lempeät kesäsateet vihmoviksi syyssateiksi, auringon loputon lämpö ohikiitäväksi hetkeksi, ja elämä uusille urille.

On palattu yo:lle gradun pariin, samoihin maisemiin, joissa kesätyönikin urakoin. Kun on kesän viettänyt kahdeksasta neljään samassa paikassa ahkeroiden, ei siellä nytkään osaa lusmuilla, ja gradu etenee ihan silmissä.

Kesän aikana töissä suflella soinut youtube oli vaihtunut taukoamattomaan kasariheviin, mutta eipä aikaakaan, kun kone sai kokea hieman naisen herkkää kosketusta. Minun musiikkiani tosin kutsutaan yleisesti hissimusiikiksi - kyllä minäkin haluaisin hissin missä soi niin Maj Karma kuin Placebo.

Lounas- ja kahvitauot työkaverien kera tosin vievät valtaosan päivästäni, mutta eikö verkostoituminen olekin tämän päivän sana?

Things to do during work week

Musiikki: Pariisin Kevät: Pikku Huopalahti