Eräs loppukesän viikoloppu vei vanhan ystävän tuplajuhliin, jossa nostettiin malja niin vuoden vanhenemiselle kuin uudelle asunnollekin. Kutsu juhliin tuli hieman puun takaa, sillä ystävän viimeisestä tapaamisesta on aikaa. Taustalla oli se perinteinen tarina; tyttö tapasi pojan, ei unohtanut ystäviään, jotka kuitenkin tunsivat olevansa jollain tavalla tiellä, ja niin se vain jäi...
Mutta vaikka vuosien kuluessa tapaamiset unohtuivat, ystävyys ei. Edelleen muistan ne kaikki kaksitoistatuntiset työpäivät kun naurettiin väsymyksestä hysteerisinä vatsalihakset kipeiksi, muistan kun suunnattiin kesäisten työpäivien jälkeen Alkon kautta Ofelia-pullon kera istuskelemaan jokirantaan, ja muistan ne kaikki Onnelan patiolla neljään asti vietetyt kesäillat. Muistan ne kaikki grillikauden avajaiset ja päättäjäiset, muistan ne kaikki laivareissut, muistan ne kaikki vähälukuiset kesien vapaapäivät, jolloin ystävä pyyteli töihin ja jonne meni ihan vain koska ko. ystävä pyysi. Vaikka ihmiset ja elämäntilanteet muuttuvat, ystävyys pysyy.
Samaisena viikonloppuna juhlintaa piti siirtyä jatkamaan toisen ystävän läksiäisiin. Tyttö kun lähti puoleksi vuodeksi Afrikkaan. Läksiäiset olivat kaikesta itkeskelystä ja haikeudesta huolimatta mainiot. Tupa täynnä taanoisten polttareiden ja häiden kautta tutuksi tulleita ihania ihmisiä, mukaan lukien joukko tanssilattialle saatuja bestmaneja. Ilta venyi neljään Fortessa, älkää kysykö miksi, mutta paikasta huolimatta hauskaa oli! Ystävän olisi syytä selvitä hengissä Afrikasta kotiin, sillä silloin joulukuussa pidetään bileet.
Kun toisen ystävän menettää, toisen saa takaisin. Sanotaan, että asioilla on tapana järjestyä.
Toinen elokuun viikonloppu vei Klubille katsomaan No Shamea ja Lapkoa, joista viimeisen kuitenkin skippasin. En tiedä onko se tämä neljännes vuosisata vai mikä, mutta enpä ole ennen nauttinut punk-keikkaa viinilasi kädessä.
Samalla lipun hinnalla olisi nähnyt takavuosien suosikkiyhtyeeni Lapkon, mutta uudemman tuotannon saamatta minua syttymään ja toisen ystävän läksiäisten sama ajankohta sai skippaamaan Lapkon. Ilta vei yllättävän edullisen viinin siivittämänä neljään asti Dynamossa - paikassa, jota lähtevä ystävä vihaa, mutta jonne halusi ystäväviensä toiveesta.
Musiikki: Pariisin kevät: Pyykkipäivä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti