Kolme vuotta, on siitä kun pääsin opiskelemaan unelmieni alaa unelmieni yliopistoon. Sanotaan, että opiskelu on elämän parasta aikaa. Sitä se on ollut suurella O:lla. Sitä ei ollut kahdessa aikaisemmassa opiskelupaikassa, mutta se elämä on nyt. Tai on ollut. Kaiken tämän kolmen vuoden aikana elämääni on tullut joukko uusia ihania niin hyviä ystäviä, mitä en olisi enää näin aikuisiällä uskonut todeksikaan. Näiden kolmen vuoden aikana olemme kasvaneet yhteen. Opiskelijabileissä on juostu, jatkot ovat venyneet aamuyhdeksään, on koettu niin ihastumiset, epäonnistumiset kuin rakkaustarinatkin yhdessä. On lainailtu niin toisten luentomuistiinpanoja, tsempattu tenteissä, kuin turvattu toisten poissaolo hyvillä selityksillä.
Mutta kaikella on aikansa ja paikkansa. Kolme vuotta kestänyt opiskelutoverien viisikko on muuttumassa. Ystävä P lähti puoleksi vuodeksi Afrikkaan ja Ystävä H muutti Helsinkiin.
Elämänmuutos lamaannutti minut hetkeksi, mutta en jäänyt tuleen makaamaan. Loput merkitsevät myös uusia alkuja. Opiskelijatoiminnassa niin bileissä kuin muussakin on riennetty viimeiset viisi vuotta, siinäkin on monta liikaa. On aika täyttää kalenteri kaikella muulla. Kalenteriin on päivitty niin zumba-, pilates-, kuin kuntosalikurssit. On päivitetty puoli-ilmaiset Kinokoplan elokuvaillat ja syksyn teatteriesitykset. On varattu aikaa seinäkiipeilylle, eräälle järjestötoiminnalle sekä espanjalaisten vaihtarien tapaamisille. Täysi kalenteri näyttää hyvältä - pitiköhän opiskella jossain välissä?
Musiikki: Pariisin Kevät: Meteoriitti

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti