tiistai 5. lokakuuta 2010

Karu totuus

Espanjasta on kuin onkin palattu - vaikka en tiedä missä mielenviassa hyppäsin paluukoneeseen, se kun kiidätti minut sieltä palmujen, auringon ja +35´C:n helteen keskeltä Suomen pimeään, sateiseen ja kylmään syksyyn.

Lomasta tuntuu olevan aikaa jo valovuosia. Vaikka karua arkea on eletty vasta parisen viikkoa, astui se elämääni kuin ei olisi poissa ollutkaan. Päivät venyvät yo:lla pitkiksi, illat venyvät niin pilateksessa kuin juoksulenkeillä pitkiksi, viikonloppujen työpäivät venyvät kymmentuntisiksi.


Kahdessa viikossa on myös ehtinyt
tapahtua. Olen saanut oman alan töitä - jos oman alan kesätyöt olivat kiven alla, oman alan työt ovat kallion alla. Olen irtisanoutunut osa-aikatyöstäni, jossa olen viettänyt viisi vuotta elämästäni. Suunnitelma A normaalista opiskeluvuodesta opiskelijarientoineen ja järjestötoimintoineen on vaihtunut suunnitelma B:ksi; työntäyteiseksi syksyksi ja kevään määrittelemättömän pituiseksi opiskelijavaihdoksi ulkomaille Espanjaan.

Karua arkea on onneksi lievittänyt joukko ihania ystäviä kera monenmoisen aktiviteetin.

Eräs sateinen maanantain ilta vei keilailukilpailun kautta Bremeriin nauttimaan punaviinistä, Trivialista ja hyvästä seurasta. Ulkopuolisen silmissä joukkiomme oli varmasti mitä omituisin sekoitus ihmisiä - löytyi niin akateemista yliopisto-opiskelijaa, boheemia maailman matkailijaa kuin HC-bändin rumpalia. Erilaisista ihmisistä ja kymmenen vuoden ikäskaalasta huolimatta yhdistävä tekijä löytyi - olimme serkuksia sekä aveceja.. Oli huisin kiva nähdä kaikkia, kerrankin ilman sukumme vanhuksia. Mukaan oli saatu myös vieraita Espanjasta, kun serkkuni ja hyvä ystäväni M käväisi Suomessa.




Eräs tiistain ilta vei ystävä T:n kera katsomaan erään turkulaisen jääkiekkoseuran peliä, mutta
0 - 7 -pelitulos sai minut harkitsemaan poismuuttoa Turuust.



Eräs torstain ilta veiystävä T:n kera Bremeriin pelaamaan lisää Trivialia punaviinin siivittämänä, ja ilta jatkui Aurasoutuihin Börsiin. Vaikka ilta ei jatkunut myöhään, seuraavan aamun kello kahdeksan laskuharjoitukset olivat koettelemus sinänsä. Viimeistään silloin ei naurattanut, kun minun piti tehdä taululle juuri se ainoa tehtävä, joka minulla oli väärin.


Eräs perjantai ilta vei istumaan iltaa ja ystävä S:lle, jonne saapui myös niin ystävä T, kuin kauan odotettu Helsingin-vieras, ystävä H. Ilta vie Klubille katsomaan Raappanaa, ja keikka olikin vanhoine hitteineen ja uuden levyn päähän soimaan jäävine biiseineen mainio! Onneksi olimme ajoissa liikkeellä, sillä kaikkien yllätykseski soitto alkoi yhdeltätoista, jolloin ainakin puolet loppuunmyydyn Klubin yleisöstä ei ollut saapunut. Kaikkihan tietää että klo 23 soittaika tarkoittaa pikemminkin klo 01, etenkin perjantaina.


Musiikki: Raappana: Mukavuutta ja luksusta