ja kun tähän lisätään kahdeksantuntiset työpäivät, loputtomien apurahahakemusten rustailu niin graudua kuin kesän Espanja-työharjoittelua varten, sekä joku opiskelu, on aika
Viime aikoina olen:
- jopa saanut pienen apurahan, josta- käynyt Hellsingissä asti kokoustamassa ja pokkaamassa kunniakirjan
- ja viettänyt samalla päivän ystävä T:n ja H:kera kultturisoitumalla museoissa ja ihan vähän shoppaillen Monkissa
- syönyt laskiaispullaa Kampissa ja lounasta opiskelijaravintolassa, jossa ruoka annosteltiin lautaselle valmiiksi, mikä oli tapana siis viimeksi tarhassa.
Viime aikoina olen:
- juhlinut Afrikasta kotiutuneen ystävä P:n paluuta sivistyneesti viini- ja juustoillan merkeissä, sekä vähemmän sivistyneesti Fortessa.
- viettänyt päivän ystävien P ja T kanssa retkeillen, sekä illan syöden tacoja ja pelaillen vanhoja kunnon muisti- ja lautapelejä ja nauraen vatsalihakset kipeiksi, tämä kaikki ilman alkoholin osuutta asiaan
- juhlistanut kulttuurivuoden avajaisia ystävien M, K ja E kera niin Kertun hampparibuffetissa, jokirannassa -20 asteen pakkasessa, Kukassa, The Cowssa, Bar Papussa, Dynamossa kuin Börsissä.
- vetänyt haalarit piiitkästä aikaa niskaan ja kiertänyt ystävien T, H ja S kera Turun baareja Pikkulaskiaisen merkeissä, välietkoillut jossain kaverin kaverilla, ja jatkobilettänytBörsissä yllättäen
- skipannut laskiaisen (!) (toim. huom)
- viettänyt yhden jos toisenkin valomerkkiin asti jautkuneen illan Dynamossa (mistä näitä Dynkky-iltoja taas tulee??)
Viime aikoina olen:
- herännyt märkään kieleen poskella, sillä minusta on tullut maailman hassuimman koiramme osa-aika emäntä
- virittänyt herätyskellon soittamaan aamuisin puoli tuntia aikaisemmin ja ollut lenkillä jo ennen aaumukahvia
- vetänyt kumpparit jalkaan ja talsinut loskassa ja kurassa kilometrejä ja taas kilometrejä
- ja silti rakastanut joka sekuntia.
Viime aikoina olen:
- lukenut ystävien matkablogeja niin Japanista, Equadorista kuin Chilestä.
- pelännyt Japanin-matkalaisen ystäväM:n puolesta, kauhistellut Japanin murhenäytelmää ja huokaissut helpotuksesta kun ystävä saatiin takaisin Suomen turvalliselle mantereelle
- päättänyt viettää kesän Espanjassa seikkaillen ja ehkä vähän työharjoitellen, väsännyt olemattomalla kielitaidollani niin hakupaperit kuin CV:n sekä englaniksi että espanjaksi,
- saanut paikasta myönteisen päätöksen, ostanut lentoliput, hoitanut kodin alivuokrauksen (ystävä M:lle), ja pohtinut mitä onkaan taas mennyt keksimään
Viime aikoina olen:
- istunut iltaa työkaverin tupareissa, keskustellut kolmekymppisten kanssa asiantuntevasti asuntolainoista ja lämmitysjärjestelmistä, ja salaa mielessä huokaillut helpotuksesta että onneksi minä en vielä kuulu tänne
- viettänyt perjantai-iltapäiviä/iltoja Bremerissä jo perinteiseksi muodostuneessa työviikon nollaus get-to-gettherissä yhdessä niin vaihtarien, vierailevien tutkijoiden, jatko-opiskelijoiden kuin post doc:ien kera, jännittänyt niin englannin, espanjan kuin tyhmyyksien puhumista, mutta muutaman viinilasin kevennettyä tunnelmaa puhunut sujuvasti niin kieliä kuin alamme kuumimmista otsikoista.
- tavannut ihania ala-asteelta asti olevia ystäviä, ja ihmetellyt miten yksi meistä voi olla pieniin päin vaikka juurihan me ala-asteella vielä leikittiin, ja ollut maailman onnellisin ystävän puolesta
- viettänyt viikonlopun ainejärjestön bileissä tavaten niin kollegoita ympäri Suomea, kuin vanhoja opiskelututtuja sekä ihania ystäviä T, P, S ja H.
