Olin ymmärtävinäni joskus. Enää en ymmärrä mistään mitään. Nyt facebookin mukaan kesäpoika seurustelee. Vaikka siitä kun me erottiin on kuukausi. Vaikka se sanoi syyksi silloin ettei nyt vaan pysty seurustelemaan, kun poika oli vähän rikki elämänsä jäljiltä.
En oo vuosiin ollut niin ihastunut kun nyt suhun.
Mä en oo täs pystyny pariin päivään mitään muuta miettii ku sua. Aika kurja olo ollu vaan. Mä oon vaan itelleni vihainen.
En mä missään nimessä halua et sä kokonaan häviäisit.
Niin sanoi poika silloin.
Life is a bitch and then you die.
Saatan olla vähän naiivi, mutta en silti pysty uskomaan että kaikki ois ollut valhetta. Mä tiedän että poika tykkäsi musta tosi paljon, se oli aina meistä se ihastuneempi osapuoli. Enkä usko että sillä meidän aikana olisi ollut mitään muuta, mutta voin vain ihmetellä miten nopeasti se on ehtinyt.
En mä itseäni mistään syytä, mutta taidan tietää mihin se kaatui. Vaikka tykkäsivät toisistaan niin paljon kuin ihminen vaan voi tykätä, se poika vain tarvitsi hieman erilaisen tytön. Se tarvitsee tytön, joka ei vain lähde kavereineen provinssiin. Se tarvitsee tytön joka ei vain lähde kavereineen Pariisiin. Se tarvitsee tytön, jolla on sille aikaa. Mä en oo sellainen tyttö. Mä en jätä ystäviäni tai rajoita menojani kenenkään takia. Mun mielestä molemmilla pitää olla myös oma elämä, ei aina tarvitse tehdä kaikkea yhdessä. Ei se sitä ikinä ääneen sanonut, mutta huomasi sitä harmittavan.
Eräs sanoi -suhteen eteen tarvitsee tehdä uhrauksia. Kyllä, mutta rajansa kaikella. Jos Placebo on Provinssissa, mä tedellakin menen sinne, jos toinen ei sinne halua tulla niin voivoi. Jos olen koko kesän tehnyt töitä ja kerrankin on lomaa, todellakin lähden reissuun.
Musiikki: Maj Karm: Satiinisydän
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti